Kaksi novaa yhtä aikaa taivaalla

KAK – Kesäkuussa 2025 tähtitieteen harrastajia ja ammattilaisia hemmoteltiin harvinaisella, mutta ei ainutlaatuisella näytöksellä: kaksi toisistaan riippumatonta novaa, V462 Lupi ja V572 Velorum, kirkastuivat samanaikaisesti niin voimakkaiksi, että ne olivat nähtävissä paljain silmin eteläisellä pallonpuoliskolla. Vaikka novat itsessään eivät ole äärimmäisen harvinaisia, paljain silmin nähtäviä on harvoin – ja kahden yhtäaikainen esiintyminen herätti ansaittua huomiota.

Nova (lat. "uusi") ei ole uusi tähti, vaan olemassa olevan tähden räjähdyksenomainen kirkastuminen. Kirkastuminen syntyy kaksoistähtijärjestelmissä, joissa toinen tähti on valkoinen kääpiö. Se vetää itseensä kaasua kumppanitähdeltään, joka on heliumleimahduksen kokenut ja samalla laajentunut punainen jättiläinen. Kun valkoisen kääpiön pinnalle kertynyt materia saavuttaa kriittisen massan, käynnistyy äkillinen termonukleaarinen fuusio, joka vapauttaa valtavasti energiaa ja saa koko järjestelmän kirkastumaan hetkellisesti jopa tuhansia tai kymmeniätuhansia kertoja.

Havainnekuva toistuvan novan kirkastumissyklistä. Ylärivissä: a) Edellisen purkauksen jälkeen valkoinen kääpiö alkaa kerätä kertymäkiekkoa kiertoradalle, b) josta se hiljalleen putoaa valkoisen kääpiön pinnalle. Kun massaa on kertynyt riittävästi c) pinnalla oleva kaasu (vetyä) on kuumentunut riittävästi (noin 10⁷ K) ja siinä tapahtuu nopea räjähdyksen omainen fuusioreaktio, joka näkyy kirkkaana muutaman viikon mittaisena kirkastumisena. Tämän jälkeen sykli alkaa alusta d). Piirros © Kari A. Kuure.

Nova eroaa supernovasta siinä, että räjähdys ei tuhoa valkoista kääpiötä – prosessi voi toistua. Osa novista onkin niin sanottuja toistuvia novia. Kirkkaimmillaan nova voi näkyä paljain silmin useiden päivien tai jopa viikkojen ajan ennen kuin sen kirkkaus hiljalleen hiipuu.

Sekä novat että supernovat ovat tähtien kehityskaaren dramaattisia loppuvaiheita, mutta niiden mittakaava ja seuraamukset eroavat merkittävästi. Supernova on joko massiivisen tähden ytimen lopullinen romahtaminen tai valkoisen kääpiön täydellinen tuhoutuminen. Nova on verrattain hillitty ilmiö – se ei tuhoa emokappaletta, mutta tarjoaa silti arvokkaan kurkistuksen tähtifysiikkaan.

Kesäkuussa 2025 havaittiin kaksi nova-ilmiötä, jotka molemmat kirkastuivat näkyviin paljain silmin:

• V462 Lupi (Nova Lupi 2025) löytyi 12. kesäkuuta kansainvälisen ASAS-SN-taivaskartoituksen avulla. Se kirkastui nopeasti ja saavutti kirkkaushuipun noin +5,5 magnitudin tienoilla 20. kesäkuuta. Nova sijaitsee Lupuksen eli Suden tähdistössä.
• V572 Velorum (Nova Velorum 2025) havaittiin 25. kesäkuuta, ja se nousi vieläkin kirkkaammaksi, saavuttaen +4,8 magnitudin arvion 27. kesäkuuta. Se sijaitsee Purjeen (Velorum) tähdistössä.

Molemmat tähdistöt ovat kaukana eteläisellä taivaalla ja siten eivät näy lainkaan Suomesta. Ilmiö oli siis täysin eteläisen pallonpuoliskon havaitsijoiden juhlaa.

Paljain silmin nähtävät novat ovat harvinaisia – niitä esiintynee muutaman vuoden välein. Se, että kaksi erillistä novaa näkyy taivaalla samanaikaisesti, on epätavallista mutta ei ainutkertaista. Vastaava tilanne on kirjattu esimerkiksi vuonna 2018, jolloin FM Circini ja V906 Carinae kirkastuivat lähelle samaan aikaan. Tästä huolimatta kyse on poikkeuksellisen kiinnostavasta tilanteesta, joka tuo ilmiön laajempaan yleisön tietoisuuteen.

Novapurkaus on tutkijoille mielenkiintoinen, sillä se tarjoaa mahdollisuuden tehdä havaintoja sellaisista ilmiöistä, joita muuten on lähes mahdotonta tutkia. Näitä ovat mm.:

• massan siirtymistä ja kaasun käyttäytymistä kaksoistähtijärjestelmissä
• termonukleaaristen reaktioiden käynnistymistä matalammissa massoissa
• shokkiaaltoja ja säteilyn kehitystä, jotka näkyvät mm. gammasäteilyssä ja radioalueella.

Lisäksi ne antavat tutkijoille tilaisuuden testata mallinnuksia ja seurata nopeita kehityskulkuja ajassa – toisin kuin monet tähtitieteelliset prosessit, jotka tapahtuvat vuosimiljoonien aikajänteillä.

Vaikka kaksi kirkasta novaa samaan aikaan ei ole täysin ainutlaatuinen tapahtuma, se on joka tapauksessa poikkeuksellinen tilaisuus tutkia kosmista dynamiikkaa. V462 Lupi ja V572 Velorum toivat taivaalle kesäkuussa kirkkaan muistutuksen siitä, että maailmankaikkeus on täynnä yllätyksiä – ja että tähtitiede ei katso vuodenaikoja eikä pallonpuoliskoja.

T CrB

Me täällä pohjoisessa odottelemme edelleen T CrB tähden novapurkausta, joka näyttää edelleen viipyvän, vaikka sitä on jo odotettu parin vuoden ajan. Tästä aiheesta olen kirjoittanut Avaruusmagasiinissa aikaisemmin mm. artikkeleissa Uusiutuvan novan T CrB purkaus lähestyy ja Kerran elämässä: T Coronae Borealis kirkastuu lähiaikoina.

Novan kirkastumisennusteita on korjailtu sen mukaan kuin purkausta ei ole tullut ja se on edelleen odotettavissa parin vuoden sisällä. Varhaisin ennuste vuodelta 1946 ehdottaa novapurkauksen tapahtuvan 2026–2027. Tuoreemmat ennusteet antavat lyhyempiä aikaikkunoita, jotka ulottuvat helmikuuhun 2027 asti. Saa nähdä kuinka käy.

 

 

Uusiutuvan novan T CrB purkaus lähestyy

Thüringenin osavaltion observatorio (Saksa) on havainnut^[1] aktiivisesti uusiutuvaa novaa T Corona Borealista (T CrB). Se on purkautunut noin 80 vuoden syklillä ja viime vuonna havaittiin sen kirkkauden himmeneminen. Historiallisesta datasta selviää, että himmeneminen on ennakkomerkki tulevasta purkauksesta. Purkauksen odotettiin tapahtuvan viime vuoden lopulla, mutta purkauksesta ei ole ollut mitään havaintoja.

Nyt, parin viime viikon aikana, Thüringenissä on havaittu H-alfa (656,0 nm) ja H-beeta (486,0 nm) aallonpituuksilla spektriviivojen merkittävää kirkastumista. Kirkastumisen huiput ovat viimeisten havaintojen mukaan noin viisinkertaisia perustasoon nähden. Spektriviivojen efektiivinen leveys on kaksinkertaistunut tammikuun loppupuolen ja helmikuun alkupuolen välisenä aikana. Vastaavaa kirkastumista ei kuitenkaan ole havaittu nova visuaalisessa kirkkaudessa.

H-alfa spektriviivat osoittavat merkittäviä muutoksia, jotka johtuvat lähestyvästä novapurkauksesta. Vastaavia muutoksia on havaittu monella muulla aallonpituudella. Kuva Thüringenin osavaltion observatorio.

 

Novan emissiospektrissä on edellisten tapahtumien lisäksi havaittu spektriviivoja, joiden esiintyminen edellyttää vähintään 40 000 K lämpötilaa. Nämä He I (587,56678 nm) ja He II (476,86 nm) spekriviivat ovat peräisi kertymäkiekosta. Näyttääkin siltä, että kertymäkiekossa on tapahtunut tiivistymistä, nopeuden kasvua ja lämpötilan nousua. Nämä tapahtumat myös ennakoivat lähestyvää purkausta.

Kevätkausi 2025

Corona Borealis -tähdistö sijaitsee korkealla pohjoisella tähtitaivaalla ja osa siitä on sirkumpolaarinen, siis osa siitä ei laske horisontin alapuolella lainkaan. T CrB sijaitsee kuitenkin tähdistön eteläosassa ja tästä syystä se käväisee horisontin alapuolella noin kolmen tunnin ajan, joka vuorokausi. Vuoden ajasta sitten riippuu se, milloin tämä tapahtuu.

Helmikuussa T CrB on korkeimmillaan (transit) on aamun tunteina. Korkeimmillaan nova on aina 54,3° korkeudessa. Helmikuussa se on riittävän korkealla novahavaintoja ajatellen aamuyön aikana, jolloin astronomista pimeyttä riittää noin kello 6 asti.

Maaliskuussa korkein hetki on siirtynyt pari tuntia aikaisemmaksi, joten havaintoja voisi aloitella alkaen kello 3 aikoihin. Toki sitä voi havainnoida koko yön.

Huhtikuussakin riittää vielä pimeitä öitä ainakin Etelä-Suomen alueella. Tampereella astronominen pimeys päättyy 17.4. päivän tienoilla ja Helsingissäkin 21.4. aikoihin. Novan on korkeimmillaan aamuyön tunteina ja havainnot voisi ajoittaa jo puoliltaöin alkavaksi.

Toukokuussa yötaivas on vaalentunut merkittävästi. Astronominen hämärä päättyy Tampereella 6.5. ja Helsingissä 11.5. Astronomisen hämärän aika on kyllä vielä riittävän pimeä, jotta nova näkynee paljain silmin, jos se saavuttaa ennustetun m_v=2 kirkkauden. Silloin sitä kuitenkin täytyy havaita sen ollessa korkeimmillaan, sillä ilmakehä vähentää kohteiden näkyvää kirkkautta jopa Dm_v= 1,5. Nova on kuitenkin horisontin yläpuolella koko lyhyen yön ajan, joten havainnot voisi ajoittaa yön pimeimpään hetkeen puoliltaöin alkavaksi.

Kesäyöt ovat liian valoisia muualla kuin aivan etelärannikolla, jotta novaa voisi havaita. Kesäkuussa nova on korkeimmillaan jo ennen vuorokauden vaihtumista, joten ajoittamalla havainnot yön pimeimmille tunneille, niin etelärannikolla siitä ehkä voisi tehdä havaintoja ainakin alkukuusta.

 

Lisää luettavaa

Tässä artikkelissa on kerrottu T CrB:sta perusteellisemmin

Kerran elämässä: T Coronae Borealis kirkastuu lähiaikoina

 

Viitaukset

[1] Observatoriossa tässä käytössä on ollut Alfred Jensch teleskooppi, jonka pääpeilin halkaisija on 2 metriä.

Kerran elämässä: T Coronae Borealis kirkastuu lähiaikoina

”Kerran elämässä” tapahtuva toistuvan novan, T Coronae Borealis (T CrB), on ennustettu kirkastuvan aivan lähiaikoina, mahdollisesti jopa ennen syksyä. Tämä harvinaista tähtitieteellistä ilmiötä ei ole nähty vuoden 1946 jälkeen. Mistä siinä on kyse ja miten sitä voisi havaita?

T CrB -tähden sijainti Pohjankruunussa. Kuva © Kari A. Kuure.

T CrB on kaksoistähtijärjestelmä, joka sijaitsee Corona Borealis -tähdistössä, noin 2 700 valovuoden etäisyydellä Maasta. Se koostuu punaisesta jättiläisestä ja valkoisesta kääpiöstä, jotka kiertävät toisiaan hyvin suppeilla radoilla. Yhteen kierrokseen kuluu aikaa vain 227,6 vuorokautta. Valkoisen kääpiön massa on lähellä Auringon massaa, mutta se on kooltaan vain Maan kokoinen ja se aiheuttaa voimakkaan vuorovesivoiman punaiseen jättiläiseen (massa noin 2,6 M_☉). Punainen jättiläinen täyttää massansa mukaisen Rochen rajan, joten plasman on helppo poistua tähdestä. Valkoisen kääpiön luoma vuorovesivoima riistää kaasua (vetyä) punaiselta jättiläiseltä, joka kertyy pienemmän tähden ympärille kertymäkiekkoon ja lopulta se putoaa sen pinnalle.

Vuosikymmenten ajan paine ja lämpötila nousevat, kunnes kriittinen piste saavutetaan (noin 10 miljoonaa astetta). Tähden pinnalla käynnistyy termonukleaarisen (kuin vetypommissa) räjähdys, jossa vety fuusioituu heliumiksi. Räjähdys tuottaa kirkkaan leimahduksen, joka on nähtävissä Maasta tähden kirkastumisena enimmillään muutamia kymmeniä tunteja. Tällaista kirkastumista kutsutaan novaksi. Räjähdyksessä valkoinen kääpiö menettää avaruuteen pinnalle kertyneen vetykerroksen, mutta muutoin tähti pysyy entisellään ja on valmiina uuteen massan keräykseen ja nova-ilmiöön, kun vetyä on kertynyt riittävästi tähden pinnalle.

Tänä vuonna T CrB:n odotetaan käyvän läpi tällaisen purkauksen, mahdollisesti tullen tämän sukupolven kirkkaimmaksi novaksi. T CrB:n viimeiset dokumentoidut purkaukset olivat vuosina 1866 ja 1946, saavuttaen magnitudit 2,0 ja 3,0. Historialliset kirjaukset viittaavat siihen, että tämä järjestelmä on purkautunut vuosisatojen ajan, mahdollisesti havaintoja on kirjattu aina vuodesta 1217 eaa. lähtien. T CrB:n 80-vuotinen sykli on hyvin dokumentoitu, ja sen vaiheet ovat ennustettavissa: vakaa jakso, jota seuraa ennen purkausta tapahtuva kirkkauden lasku, huipentuen näyttävään räjähdykseen.

Kirkastumista enteilevä himmeneminen havaittiin viime vuonna maaliskuussa. Jos tilanteen kehitys mene samalla tavalla kuin 1940-luvulla, kirkastuminen tapahtuu noin 1,1 vuotta himmenemisen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että odotettavissa oleva kirkastuminen voisi tapahtua tämän vuoden aikana, luultavasti aivan lähiviikkoina. Valitettavasti juuri tähän aikaan elämme vielä täällä Suomessa valoisaa kesää, mutta elokuun lopulla meillä voi olla erittäin hyvät mahdollisuudet (ainakin eteläisessä Suomessa) ilmiön havaitsemiseen. Tutkijat uskovat kirkastumisen tapahtuvan viimeistään syyskuuhun mennessä.

T CrB:n odotettavissa oleva purkaus tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden sekä ammattitähtitieteilijöille että harrastajille osallistua historialliseen havaintoon. Se toimii muistutuksena dynaamisesta ja jatkuvasti muuttuvasta maailmankaikkeudestamme, jossa tähdet syntyvät, elävät ja päättyvät näyttävästi elämänsä, vain edistääkseen kosmisen evoluution kiertoa.

Pohjankruunun alueen tähdistöt. Kuva © Kari A. Kuure.

Historia

T Coronae Borealis, tunnetaan myös nimellä ”Loistotähti” (Blace Star), on toistuva nova, joka on kiehtonut tähtitieteilijöitä ja taivaan tarkkailijoita vuosisatojen ajan. Sen historia on yhtä kiehtova kuin sen tuottamat taivaalliset tapahtumat.

Nykyaikana ensimmäisen kerran T CrB:n purkausta havainnoi irlantilainen tähtitieteilijä John Birmingham vuonna 1866. On kuitenkin uskottu, että tätä tähtijärjestelmää oli havaittu jo ennen sitä 10. magnitudin tähtenä. On myös kirjauksia, jotka viittaavat siihen, että T CrB:tä on mahdollisesti havaittu purkauksissa vuosina 1217 ja 1787.

Järjestelmän purkaukset eivät ole säännöllisiä, mutta niiden arvioidaan tapahtuvan suunnilleen joka 80. vuosi, viimeisin merkittävä purkaus kirjattiin vuonna 1946. Tämä epäsäännöllisyys lisää jännitystä ja mysteeriä T CrB:n ympärille, kun tähtitieteilijät ja harrastajat innokkaasti odottavat sen seuraavaa näytöstä. 80-vuotinen sykli on hyvin dokumentoitu, ja tähti noudattaa ennustettavaa kaavaa: vakaan olotilan jälkeen ennen purkausta tapahtuva kirkkauden lasku ja sitten dramaattinen kirkkauden kasvu.

T CrB:n tutkiminen ei ole vain yhden tapahtuman tarkkailua; se on vuosikymmeniä kestävän syklin ymmärtämistä ja sen aikana tapahtuvia muutoksia. Sen seuraavan purkauksen odotus on luonut kuhinaa tähtitieteellisessä yhteisössä, ja monet seuraavat tarkasti sen kirkkautta ja käyttäytymistä.

Tämä 80 vuoden sykli on kiinnostava, koska se tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden tutkia tähtien välistä vuorovaikutusta ja tähtitieteellisiä prosesseja, jotka johtavat novan purkaukseen. T CrB:n syklin ymmärtäminen auttaa tähtitieteilijöitä paremmin ennustamaan tulevia tapahtumia ja tarjoaa arvokasta tietoa tähtien kehityksestä ja tähtitieteellisten ilmiöiden luonteesta.

Havaitseminen

T Coronae Borealis -tapahtuman havaitseminen on jännittävä kokemus, joka vaatii hieman suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Tässä on muutamia vinkkejä, jotka auttavat sinua valmistautumaan tähän taivaalliseen näytökseen:

Tee ”kotitehtävät hyvin” ennen havaintoja: tutustua tähtikarttoihin tai käyttää tähtitieteellistä sovellusta, joiden avulla löydät Pohjankruunun (Corona Borealis) -tähdistön, jossa T Coronae Borealis sijaitsee.

Normaalitilassa tähtien yhteinen kirkkaus on luokkaa 10^m, joten niiden näkemiseen tarvitaan keskikokoinen kaukoputki. Kirkastumisen alettua kirkkaus voi kasvaa kirkkausluokkaan 2 vain muutamassa tunnissa. Saavuttaessaan suurimman kirkkautensa, nova on näkyvissä paljain silmin pimeässä paikassa. Valosaasteisilla alueilla (kuten Tampereella) on välttämätöntä käyttää vähintään tähtikiikaria ja mahdollisesti valosaastesuodinta.

Novan kirkastuttua, se voi olla näkyvissä muutaman vuorokauden, enintään noin viikon verran. Jos kirkastuminen tapahtuu elokuussa, niin meillä voi olla hyvät mahdollisuudet novan näkemiseen, sillä hyvin usein elokuussa yöt ovat vielä kesäisen selkeitä. Parasta tietysti olisi, jos havainnon onnistuisi tekemään juuri kirkastumisen alkaessa tai viimeistää sen saavuttaessa maksiminsa.

Jos sinulla on mahdollisuus ottaa valokuvia, pidä huoli siitä, että kamerasi tai tietokoneesi kello on oikeassa ajassa. Jos kuvaustietokoneesi on oikeassa ajassa, niin myös sen kello on oikeassa ajassa muutaman sekunnin tarkkuudella. Vain oikealla ajalla varustettu havainto, esimerkiksi valokuvat, ovat tieteellisesti arvokkaita.

Luonnollisesti kaikki laitteesi pitää olla hyvässä toimintakunnossa ja kameroiden ja tietokoneen akut täyteen ladattu. Muista myös huurtumisen esto, elokuun yöt voivat olla lämpimiä mutta ne ovat samalla myös hyvin kosteita. Kosteus tiivistyy optisille (ja muille) pinnoille hyvin nopeasti, joten jos näin käy, niin kuvaukset loppuvat yleensä siihen. Hanki siis tiivistymistä ehkäiseviä sähköisiä lämmitinpantoja, jotka sopivat laitteisiisi.

Jos huomaat merkittäviä muutoksia T CrB:n kirkkaudessa, raportoi havaintosi American Association of Variable Star Observers:lle (Amerikan Muuttuvien Tähtien Tarkkailijoiden Yhdistykselle) AAVSO. Tällä tavoin voit osallistua tärkeään tieteelliseen työhön.

Muista, että T Coronae Borealis -novan havaitseminen on ainutlaatuinen kokemus, joka tarjoaa mahdollisuuden yhdistää henkilökohtainen uteliaisuus ja tieteellinen tutkimus. Joten varustaudu, suuntaa katseesi taivaalle ja nauti tähtitieteellisestä seikkailusta! 

...

Artikkeli on päivitetty versio Tampereen Ursan Radiantti-blogissa julkaistusta artikkelista!