 |
| Kirjoittaja valokuvaamat hohtavat yöpilvet. Kuva Kari A. Kuure |
Oletko koskaan pannut merkille kesäyössä pohjoisella
taivaalla näkyviä sinertäviä pilviä. Ne hohtavat salaperäistä sinistä valoaan
muiden pilvien yläpuolella ja ovat muodoltaan verkko- harsomaisia, joskus
hetken aikaa seurattuasi niitä voit havaita aaltomaista (erittäin hidasta) liikettä
tai ne voivat muodostaa kirkkaita solmumaisia rakenteita.
Kysymys on todellakin pilvistä, vaikka ei aivan
tavallisista. Hohtavat yöpilvet [1] esiintyvät noin 85 km korkeudessa ja niitä
nähdään vain kesäaikana. Parhain havaintokausi Tampereen leveyspiirillä on
heinäkuun loppu- ja elokuun alkupuoli. Ennen keskikesää niitä voidaan nähdä
joissakin tapauksissa toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Etelämpänä
esimerkiksi Balttiassa, jossa yöt ovat hieman pimeämpiä, yöpilviä voidaan nähdä
kesä- ja heinäkuussa.
Yöpilvet ovat rakenteellisesti hyvin pieniä jääkiteitä,
jotka sirottavat auringonvalon sinisiä aallonpituuksia. Jääkiteet ovat sen
verran pieniä, että keltaiset tai punaiset aallonpituudet eivät niistä siroa.
Jääkiteet ovat syntyneet yläilmakehään joutuneen vesihöyryn kiteytyessä hyvin
hienojakoisen meteoriittipölyn toimiessa tiivistymisytiminä.
Ensimmäisen kerran yöpilviä havaittiin vuonna 1883 Krakataon
tulivuorenpurkauksen jälkeen. Purkaus oli yksi voimakkaimmista ihmiskunnan
historian aikana ja se syöksi hyvin hienojakoista tuhkaa yläilmakehään aina
mesosfääriin asti. Yläilmakehään joutunut tuhka aiheutti erittäin värikkäitä
auringonlaskuja, Kuu näytti siniseltä ja kirkkaita yöpilviä esiintyi.
Ensimmäisen kirjallisen raportin yöpilvihavainnoista teki britti Robert Leslie,
raportti julkaistiin Nature -tiedejulkaisussa. Yöpilviä oli varmasti nähty ennen
Krakataon purkausta, mutta varsinaisia havaintoja tai raportteja niistä ei oltu
tehty.
 |
| Nasan AIM-satelliitin kuvaamat yöpilvet pohjoisnavan ympäristössä. Kuva Nasa/AIM. |
Hohtavien yöpilvien näkyminen on tehtyjen tutkimusten ja
selvitysten mukaan lisääntynyt sitten 1800-luvun loppupuolen. Syytä pilvien
yleistymiseen ei pystytä sanomaan, mutta se on arveltu liittyvän
ilmastonmuutokseen. Muutoksen myötä ilmakehään on joutunut jonkin verran
enemmän metaania, joka kohoaa mesosfääriin ja hajoaa hiilidioksidiksi ja
vedeksi. Syitä voi olla muitakin, mutta niiden tutkiminen on ollut äärimmäisen
vaikeaa.
Vuonna 2007 Nasa laukaisi Maata kiertävälle radalle Aeronomy
of Ice in the Mesosphere (AIM) -satelliitin, joka muun toiminnan lisäksi pystyy
ottamaan kuvia hohtavista yöpilvistä. Nasa tuottama video yöpilvistä löytyy
osoitteesta
Havaitseminen
Jokainen voi itse nähdä yöpilviä omin silmin. Enempää
havaintovälineitä ei tarvita, vain hieman viitseliäisyyttä yön pimeimpinä
hetkinä ulkoilemiseen. Parhaimmat ajat alkavat olla käsillä ja havaintoja voi
tehdä aina elokuun alkupuolelle asti. Jos ja kun teet havaintoja, muista raportoida
niistä Ursan Taivaanvahtiin. Näin oma havaintosi tulee osaksi tieteellistä
tutkimusta.
Jos käytettävissä on kamera ja siihen jalusta, yöpilvien
valokuvaaminen on helppoa. Lanka- tai etälaukaisimen käyttö on suotavaa, sillä
valotusajat ovat sen verran pitkiä (muutaman sekunnin), että muutoin tärinöiltä
ei voi välttyä. Kameran vitkalaukaisinta voi myös käyttää, sellainen kuitenkin
löytyy jokaisesta kamerasta.
Automaattivalotus ei aina toimi hyvin. Tästä syystä
kamerassa tulisi olla myös käsiasetuksien mahdollisuus ainakin valotusajan
suhteen. Väritasapaino pitäisi säätää päivänvalolle, sillä automaatti kadottaa
yöpilvien hienon sinisen värin.
Jos kamerasi antaa mahdollisuuden sekvenssikuvaukseen,
sitäkin voi kokeilla. Sekvenssikuvatut kuvat voi liittää videoksi millä tahansa
sopivalla kuvankäsittelyohjelmalla. Video paljastaa yöpilvien liikehdinnän,
aallot, muodon muutokset, kirkastumiset ja häipymiset. Edellä linkitetty Nasan video
näyttää miltä yöpilvet parhaimmillaan voivat näkyä sekvensikuvavideolla.
Huomautus
[1] Hohtavista yöpilvistä käytetään yleisesti myös nimitystä
”valaisevat yöpilvet”. Yöpilvien kirkkaus ja pinta-ala ovat kuitenkin sen verran
pieniä, että niillä ei ole mitään valaisevaa vaikutusta edes yön pimeimpinä
hetkinä. Tästä syystä pidän nimitystä ”hohtavat yöpilvet” parempana ja ilmiön
luonnetta paremmin kuvaavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti