Tähtiharrastajan tähtitaivas: Elokuu

Elokuun 5. päivän aamuna Kuu toimii hyvänä oppaana
Merkuriuksen etsimisessä Koillisesta horisontista.

Lähestyvä syksy ja uusi havaintokausi antavat merkkejä pitenevien ja ensimmäisten pimeiden öiden muodossa. Elokuun loppupuoli onkin parasta havaintoaikaa, sillä yöt ovat vielä lämpimiä, joten ne tulisi hyödyntää mahdollisimman tarkasti. Hohtavia yöpilviä esiintyy vielä ainakin viikon verran, joista joskus kaikkein komeimmat ovat usein näkyneet elokuun alkupäivinä.

Elokuun ensimmäisellä viikolla auringonlasku tapahtuu noin kello 22 tienoilla, riippuen havaintopaikasta^[1].  Kirkkaimmat tähdet alkavat näkyä noin 45 minuutin kuluttua. Ensimmäisen näkyvät kolme tähteä: Deneb (Joutsen), Vega (Lyyra) ja Altair (Kotka). Nämä kolme tähteä, vaikkakin ovat eri tähdistöissä, muodostavat Kesäkolmioksi kutsutun kuvion. Se on yllättävän suuri ja näkyvissä suoraan etelätaivaalla. Sen hahmottamista helpottaa se, että näkymisen ensimmäisen varttitunnin aikana ei juuri muita tähtiä ole näkyvissä.

Elokuun ensimmäisellä puoliskolla Jupiter, Mars ja
Merkurius ovat näkyvissä aamutaivaalla.

Yön pimetessä himmeämmät tähdet tulevat näkyviksi. Aika on kuitenkin otollinen opetella tähdistöjä ja tähtikuvioita, sillä vain tähtikartoissa esiintyvät tähdet ovat näkyvillä. Himmeämmät tähdet näin ollen eivät pääse häiritsemään opiskelua.

Pohjoinen horisontti on vielä kovin kirkas, joten siltä osin tähtitaivaan voi jättää huomiotta. Itätaivaalla himmeätähtien Kalat on juuri nousussa. Sen yläpuolella on tunnettu neliö: Pegasus ja sen vasemmalla puolella Andromeda. Andromedan galaksi ei vielä ainakaan paljain silmin ole näkyvissä, silä se vaatii näkyäkseen pimeän taivaan.

Siirrytään katselemaan vielä ylmemmäksi itäisellä taivaalla. Andromedan yläpuolella on tunnettu W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia. Sen yläpuolella talonpäädyn muotoinen Kefeus. Kassiopeian oikealla puolella on himmeätähtinen Sisilisko.

Kaakkoisessa horisontissa ovat Vesimies ja Kauris nousemassa. Ne ovat näkyvissä vain loppukesästä ja alkusyksystä. Hieman ylempänä ovat sitten himmeätähtiset Pieni hevonen ja Delfiini. Näiden yläpuolella on jo mainittu Joutsen, joka nimensä mukaisesti muistuttaa (hyvällä mielikuvituksella) lentävää joutsenta. Joutsenen silmänä on Albireo, kahdesta erivärisestä komponentista muodostunut kaksoistähti, jotka erottuvat toisistaan pienelläkin kaukoputkella.

Lounaisella taivaalla ovat Käärmeenkantaja, Käärme ja Herkules. Herkuleen nelion oikeassa yläkulmassa sijaitsee sumumainen kohde, joka pienelläkin kaukoputkella paljastuu pallomaiseksi tähtijoukoksi (M13). Näiden oikealla puolella ovat u-kirjaimen muotoinen Pohjan kruunu ja jäätelötötteröä muistuttava Karhunvartija.

Läntisessä horisontissa ovat laskemassa Vaaka, Neitsyt ja Leijona. Koillisella taivaalla on kuitenkin näkyvissä kaikkien tuntema Ison karhun asterismi Otava. Keskitaivaalla ovat Otavan yläpuolella Lohikäärme, Pieni karhu ja Kirahvi.

Aurinkokunta

Elokuun puolivälissä Juiter ja Mars ovat aamutaivaan
kohteita koillisella taivaalla.

Aurinko. Kuukauden alussa yöllä on pituutta noin 7 tuntia ja kuukauden lopulla noin 10,5 tuntia.

Kuu on ratansa pergeessä (radan Maata lähinnä oleva piste) 19.8. kello 4 ja apogee (radan Maasta etäisin oleva piste) 3.8. kello 12 ja 31.8. kello 3.

Kuun vaiheet: uusikuu on 7.8. kello 00.51, kasvavapuolikuu 14.8. kello 13.56, täysikuu 21.8. kello 4.45 ja vähenevä puolikuu 28.8. kello 12.35.

Merkurius on edelleen aamutaivaalla näkyvissä nousten parhaimmillaan lähes 2 tuntia aikaisemmin kuin Aurinko. Kuukauden loppupuolella nousu tapahtuu samaan aikaan. Planeetan kirkkaus lisääntyy mutta siitä tulevan havaintojen helpottumisen syö planeetan lähestyminen Aurinkoa. Kuukauden alussa elongaatio noin 20° mutta alakonjunktion aikaan 24. päivänä ero ei ole kokonaista astettakaan. Tällöin on myös mahdollisuus nähdä Merkurius horisontin yläpuolelle heti auringonlaskun jälkeen, sillä sen kirkkaus on mukavat –1,8^m. Ainakin kaukoputken goto-toiminnolla Merkurius pitäisi löytyä mutta kiirettä pitää, sillä planeetta laskee horisonttiin vain kuuden minuutin kuluttua auringonlaskusta.

Venus näkyy hetken iltataivaalla, sillä se laskee noin 17 minuuttia myöhemmin kuin Aurinko. Vaikka planeetan kirkkaus onkin kasvussa, arvolla 3,9^m se ei kuitenkaan riitä planeetan päiväaikaiseen näkemiseen kuin korkeintaan pari tuntia ennen auringonlaskua. Goto-ohjatulla kaukoputkella se pitäisi kuitenkin löytyä helposti. Muista kuitenkin olla varovainen ja tarkista ennen havaintoja kaukoputken suuntaus, ettei se osoita suoraan Aurinkoon.

Mars on aamutaivaalla ja se nousee koko kuukauden samaan aikaan eli kello 1.56. Aivan muutamana päivänä kuukauden lopulla nousuaika siirtyy muutamalla minuutilla eteenpäin. Tämä johtuu siitä samasta ilmiöstä, että syystaivas auringonlaskun jälkeen näyttää koko syksyn olevan samassa asennossa. Aurinko ja Mars kulkevat (kuten tavallisesti) tähtien suhteen itään, jolloin yksinään tämä liike johtaisi tähtitaivaan kiertymiseen kohti länttä ja aikaistaisi nousuaikaa. Kuitenkin molemmat kohteet siirtyvät samaan aikaan etelään, joka puolestaan myöhentää nousuaikaa. Sattumalta nämä kaksi tapahtumaa ovat suunnilleen samansuuruisia ja nousuaika pysyy suunnilleen samana.

Elokuun viimeisen päivän aamuna Kuu, Jupiter ja Mars ovat
itäisen horisontin yläpuolella.

Jupiter on näkyvissä aamutaivaalla. Sen nousuaika on puolen yön jälkeen ja se siirtyy hiljalleen aikaisemmaksi. Jupiter on kirkas (–1,8^m), näennäinen koko kasvamassa ja saavuttaa kuukauden lopulla noin 35” koon.

Saturnus näkyy iltataivaalla ja se laskee noin 1 h 20 minuuttia Auringon jälkeen. Planeetan kirkkaus on noin 0,8^m ja se on hitaasti himmenemässä. Näennäinen koko pienenee alkukuukauden noin 17”:sta noin 16”:iin.

Uranus on horisontin yläpuolella lähes koko yön, mutta ainakin kuukauden alkupäivinä taivas on liian vaalea sen näkymiseen. Sen sijaan loppukuusta on jo ensimmäiset pimeät tunnit, jolloin Uranuksen varmasti eteläkaakosta voi löytää. Uranuksen kirkkaus on noin 5,7^m ja se on aavistusenomaisesti kirkastumassa.

Neptunus on horisontin yläpuolella myös aamun tunteina. Sen kirkkaus on 7,8^m, joten se vaatii pimeän taivaan edes näkyäkseen kaukoputkella. Elokuun 25. päivän jälkeen pimeät tunnit lisääntyvät nopeasti, joten silloin planeettaa voi etsiä Vesimiehen alueelta.

Meteoriparvista perseidit ovat aktiivisia heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle. Parven maksimi on ennusteen mukaan 12. päivän iltana, joten kolmen yön havaintoputki olisi mahdollinen sään salliessa.

Huomautus

[1] Kohteen ollessa taivaanekvaattorin pohjoispuolella horisontin alapuolella lasku tapahtuu Tamperetta pohjoisempana ja lännempänä hieman myöhemmin ja etelämpänä ja idempänä hieman aikaisemmin kuin annetut aikamäärät ovat. Ursan julkaisemassa Tähdet -vuosikirjassa on kartta, jonka avulla voi arvioida tässäkin artikkelissa esitettyjen tapahtumien havaintopaikasta riippuvaa ajallista hetkeä interpoloimalla.

Pääperiaate on, että siirryttäessä kohti länttä, esitetty tapahtuma (esimerkiksi auringonnousu tai -lasku) esiintyy myöhemmin ja siirryttäessä kohti itää, tapahtuma esiintyy aikaisemmin. Siirtymä on suunnilleen 4 minuuttia maantieteellisen pituuspiirin yhtä astetta kohti, joten interpolointi on hyvin suoraviivaista.

Pohjois-eteläsuuntainen siirtymä on hieman vaikeammin laskettavissa. Tällöin annettua aikaa voidaan korjata esimerkiksi Helsingin, Oulun ja Utsjoen koordinaateille ilmoitetuista ajoista lähtien oman havaintopaikan maantieteellisen sijainnin perusteella interpoloimalla. Tämän jälkeen saatua aikaa täytyy vielä korjata itä-länsisuunnan aikaerolla. Jo mainitussa Tähdet -vuosikirjassa on listattu nousu-, kulminaatio- ja laskuaikoja Auringolle ja paljain silmin näkyville planeetoille.

Pohjois-eteläsuuntainen interpolointi on syytä tehdä käyttäen kaikkia kolmea lähtöaikaa. Interpolointimenetelmä on suhteellisen yksinkertainen ja se on esitetty joissakin tähtitieteen matematiikkaan käsittelevissä kirjoissa. Yleisemmin interpolointimenetelmiä löytyy ainakin matematiikan käsikirjoista.