Tähtiharrastajan kaukoputki : Okulaarit osa 4

Okulaarien hankinta on huomattavasti vaikeampi asia kuin mitä äkkiseltään voisi kuvitella. Perussääntönä kuitenkin on, että okulaareja hankittaessa tulisi valita vain hyvälaatuisia okulaareja, vaikka niiden hankintahinnat eivät ole sieltä halvimmasta päästä. Tässä kohtaa vanha vitsi hyvän ja halvan hankkimisesta johtaisi todellakin kahden eri laitteen ostamiseen. Järkevintä on kuitenkin jättää se halvin ostoslistasta pois.

Tämän okulaari-artikkelin sarjan ensimmäisessä osassa käsittelin okulaarien optisia ominaisuuksia. Ostotilanteessa tietysti juuri optiset ominaisuudet ovat ne tärkeimmät, siis polttoväli, kuvakentän laajuus, eye relief -etäisyys, kenttä- ja silmälinssin laajuus sekä ulostulopupilli ostopäätöksen vaikuttavat asiat. Tällä kertaa kerron muista ominaisuuksista, jotka myös on otettava huomioon hankintaa tehtäessä.

Monikalvopinnoitetun okulaarin tunnistaa
sinivihreästä tai violetista värisävystä
ja siitä, että okulaariin läpi näkyvä vaalea
pinta on suunnilleen yhtä kirkas kuin
kuin okulaarin ohi nähtynä.
Kuva Kari A. Kuure.

Ensimmäinen ja ehkä tässä kategoriassa tärkein ominaisuus on okulaarin kaikkien linssien monikalvopinnoite. Monikalvopinnoitteella pyritään estämään linssien pinnoissa tapahtuvat heijastukset. Pinnoitteen voi nähdä valonlähteen suhteen okulaaria kallistamalla. Pinnoite näkyy vihreänä, sinisenä tai violettina värisävynä uloimpien linssien pinnoilla. Linssien ja sisälinssien pinnoitetta ei voi nähdä, joten tässä suhteessa joudutaan luottamaan valmistaja tai myyjän nettisivujen antamaan informaatioon. Internetistä ostettaessa ei tietystikään muita vaihtoehtoja edes ole.

Halvemmissa okulaareissa on valmistaja saattanut päätyä ratkaisuun, jossa vain uloimpien linssien ulkopinnat on kalvopäällystetty. Valohukka on silloin kuitenkin merkittävä ja sen voi nähdä katsomalla okulaarin läpi vaaleaa pintaa. Jos okulaarin läpi näkyvä vaalea pinta on merkittävästi tummempi kuin sama pinta silmin nähtynä, se kielii suuresta valohävikistä ja huonolaatuisesta okulaarista. Hyvälaatuisissa okulaareissa vaalean pinnan kirkkaus on suunnilleen sama kuin paljain silmin katsottuna.

Parfokaalinen okulaarisarja.

Parfokaalisuus on enemmän käytettävyystekijä kuin varsinaisesti laadun mitta. Nykyisin valmistajat pyrkivät tekemään kaikki samaan sarjaan kuuluvat okulaarit parfokaalisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että okulaarin kaukoputken puoleisen pään kuvataso on aina yhtä etäällä kiinnitysputken yläpäästä. Tällöin eri polttovälisiä okulaareja vaihtaessa ei tarvitse tehdä kaukoputken uudelleen fokusointia. Tämä on erittäin kätevä ominaisuus, jota pimeässä havaitseva osaa arvostaa.

Nykyisin markkinoille on ilmaantunut parfokaalisia okulaareja, joiden parfokaalisuus ja polttovälit on saatu aikaan okulaariin liitetyllä barlow-elementillä. Sinällään ratkaisu on käyttökelpoinen, mutta sen seurauksena saatetaan menettää okulaarin (tai kaukoputken) valovoimaisuudesta tai ulkoisen barlow-linssin käytettävyydestä jotain. Ostoslistalle lisättäessä tällaista okulaaria, tulisikin miettiä sen sopivuutta oman harrastuksen ja havaintokohteiden kannalta. Syvätaivaan kohteille en suosittelisi tällaisia okulaareja.

Samankin valmistajan eri okulaarisarjat eivät välttämättä ole parfokaalisia keskenään, puhumattakaan sitten eri valmistajien tuotteista. Useita eri polttovälisiä okulaareja tarvitseva voi kiinnittää okulaarit myös revolveriin, josta kääntämällä saa nopeasti käyttöön eri polttovälisen tai eri suodattimella varustetun okulaarin. Jos okulaarit ovat parfokaalisia, tässäkään laiteyhdistelmässä ei uudelleen fokusointia tarvitse tehdä.

Useimmissa nykyaikaisissa okulaareissa on kumimaisesta aineesta tehty häikäisysuoja. Se on välttämätön varsinkin valosaasteisilla alueilla havaittaessa, mutta usein myös omassa observatoriossa työskenteleville. Häikäisysuoja nimensä mukaisesti estää ulkopuolella olevista valonlähteistä tulevan valon pääsyn silmään.

Häikäisysuojat ja kuvioitu tarttuma-
pinnat ovat nykyaikaisen okulaarin
tunnusmerkkejä.

Valitettavasti häikäisysuoja estää myös jonkin verran silmän ja okulaarin välisen tilan tuulettumista, joten silmälinssin pinta voi huurtua silmästä haihtuvasta kosteudesta johtuen. Useimmiten pieni huurtuminen poistuu itsestään suhteellisen nopeasti, mutta joskus joissakin olosuhteissa erillinen okulaarin lämmitin voi olla paikallaan. Huurtumisasioita tulen käsittelemään myöhemmissä artikkeleissa hieman syvällisemmin.

Tukeva ja kitkainen kumipinnoite estää okulaaria lipsahtamasta sormiotteista etenkin kylmällä talvisäällä. Jos vielä kumipinnoitteeseen on muotoiltu lipsumista estävä kuviointi, niin aina parempi turvallisuus tässä suhteessa saavutetaan. Kumipinnoitteesta on maininta monen okulaarin valmistajan nettisivuilla.

Toinen turvallisuutta parantava tekijä on okulaarin kiinnitysputkeen sorvattu turvauritus. Turvauritus mahdollistaa okulaarin kiinnityksen löysentämisen ja okulaarin kääntämisen ilman, että syntyy varsinaista irtoamis- ja putoamisvaaraa. Turvauritettua okulaaria ei myöskään tarvitse kiinnittää voimalla, vaan kiinnitysruuvin voi jättää hieman löysemmälle. Turvauritus toimii myös kiristysrenkaalla varustettujen okulaaripitimien kanssa erinomaisesti. Valitettavasti edelleen on valmistajia, joiden tuotteista turvauritus puuttuu.

Edellisessä artikkelissa käsittelin 1,25” ja 2”-okulaarijärjestelmiä. Joidenkin valmistajien okulaarit on suunniteltu siten, että ne käyvät ilman lisälaitteita kumpaan järjestelmään tahansa. Esimerkiksi Baaderin Hyperion-okulaarit ovat tällaisia.

Erityisen mielenkiintoiseksi Hyperionit tekee se, että 1,25” -järjestelmän kiinnitysputkeen on rakennettu barlow-optiikka, joten sen poistamalla (mikä on helposti tehtävissä) saadaan okulaarista polttoväliltään kaksinkertainen 2”-järjestelmän okulaari. Ratkaisu on varsin käyttökelpoinen, mutta pois sulkee samalla myös ulkoisen barlow-optiikan käytön. Vahinko tuskin on kuitenkaan kovin suuri.

Hyperion-okulaarit ovat itse asiassa hyvin monipuolinen okulaarijärjestelmä, jollaista muilta valmistajilta on vaikea löytää. Järjestelmän lisälaitteilla voi muuttaa niin okulaarien antamaa suurennusta, kuin liittää niihin erilaisia kameroita valokuvattaessa esimerkiksi planeettoja.  Okulaareja hankittaessa tulisi ehdottomasti tutustua myös näihin okulaareihin.

Zoom-okulaari.

Markkinoilla olevista okulaareista löytyy usein myös zoom-toiminnalla varustettuja okulaareja. Yhteistä kaikille malleille on, että kuvakentän laajuus muuttuu samalla kun polttoväliä muutetaan. Suurimmilla suurennuksilla (=lyhyt polttoväli) kuvakentän laajuus voi pudota jopa vain 30° tai vieläkin kapeammaksi. Tällöin kuvavaikutelma on helposti ”mehupillin”-omainen ja vaikka kohde hyvin mahtuisikin käytössä olevaan kuvakenttään, kokemus ei ole erityisen miellyttävä.

Markkinoilla on hyvälaatuisia zoom-okulaareja, mutta niiden hinnat ovat kaksin tai kolminkertaisia kiinteäpolttovälisiin verrattuna. Lisäksi hyvälaatuistenkin okulaarien tuottama kuva on himmeämpi ja pehmeämpi kuin vastaavan kiinteän polttovälin okulaarilla. Näitä harkittaessa ostoslistalle olisikin syytä miettiä zoom-okulaarin tuottamaa etua (jos sitä on) verrattuna vaikkapa kahteen tai kolmeen kiinteäpolttoväliseen okulaariin nähden.