 |
| Harmaasuodin vähentää valon kirkkautta. Tässä 1,25" kehyksessä |
Aloitteleva tähtiharrastaja saattaa helposti sortua
kaukoputkikauppiaan tarjouksiin ostamalla itselleen tarpeettomia suodattimia.
Usein kyseessä voi olla muutaman kympin maksava värillisten suotimien sarja,
mutta sen laadukkuus on kyseenalaista ja aloitteleva ei käytännössä tarvitse
ko. sarjaa lainkaan. Palaan värillisiin suotimiin tässä artikkelisarjassa
myöhemmin.
Aloitteleva tähtiharrastaja tarvitsee vain kolme tai neljä
suodatinta, ja niitäkään ei tarvitse hankkia kaukoputken kanssa yhtä aikaa.
Alkuun pääsee aivan hyvin ilman suodattimia.
Harmaa suodin
Useimpien aloittelevien harrastajien ensimmäinen kohde on
Kuu. Sitä voi aivan hyvin katsoa ilman minkäänlaista suodatusta, mutta jossakin
vaiheessa harrastaja voi todeta, että ”onpas
kirkas, aivan häikäisee!” Kuun kirkkaus todellakin häikäisee silloin, kun
ollaan ajallisesti lähellä täysikuuta.
Ongelma saadaan poistetuksi käyttämällä harmaasuodinta.
Niitä on saatavana useita eri tiheyksiä, eli eri suotimet päästävät lävitseen
eri määrän valoa, mutta eivät leikkaa mitään aallonpituutta pois. Hankkimalla
pari erilaista, päästään sopivaan kuvan kirkkauteen, lähes täysikuulle tihein
(tummin) ja muulloin tarvittaessa hieman vaaleampi. Näiden kahden yhdistelmällä
saa aikaa vielä tummemman suodatuksen.
Hieman toisenlainen ratkaisu kirkkauden säätöön on kahden
polarisaatiosuotimen hankinta. Useat valmistajat ovat koonneet valmiin paketin
suotimista, joissa toinen on helposti säädettävissä ilman, että varsinaisesti
okulaaria tarvitsee irrottaa kaukoputkesta. Yksi polarisaatiosuodin vähentää valonmäärää
noin puoleen, kahdella päästään suodatuskertoimiin[1] 0,5–0,98
suodattimien keskinäisestä kiertokulmasta riippuen.
Kahden laadukkaan polarisaatiosuotimen hankinta on tietysti
hieman enemmän pääomaa tarvitseva kuin yhden tai kahden harmaasuotimen
hankinta. Rahalle saadaan vastineeksi portaaton kirkkauden säätö.
Kontrasti ja
valosaastesuotimet
 |
| Astronomikin valmistama 2" UHC- suodatin. Kuva Astronomik. |
Aloittelevan harrastajan ostoslistalle toisena nouseva
suodin on joko kontrastiboosteri tai
valosaastesuodin (Ultra High
Contrast, UHC). Kyseessä on
kontrastisuutta lisäävät suotimet, jotka toimivat hyvin samankaltaisesti. Ainoa
ero käytännössä on se, että kontrastiboosteri sopii pienemmille kaukoputkille
kuin UHC. Jotkin valmistajat eivät käytä kontrastiboosteri nimitystä, vaan
sarjan suotimet ovat kaikki nimetty UHC-suotimiksi ja niiden välinen tiheysero
on kerrottu numerolla (yleensä 1–3).
Kontrastin lisäys saadaan aikaan yleensä leikkaamalla
näkyvän valon punaisia, natriumin punakeltaisen ja osittain sinivioletin
aallonpituudet. Baaderin kontrastiboosteri läpäisee kuitenkin
elohopeahöyrylamppujen vihreän aallonpituuden mutta muiden valmistajien
UHC-suotimissa myös näitä aallonpituuksia voidaan leikata. Joidenkin
valmistajien suotimissa leikataan myös muita aallonpituuksia.
 |
| UHC-suodin leikkaa tehokkaasti kaikki tunnetuimma keinovalojen säteilemät aallonpituudet (oranssit pylväät) ja läpäisee sumujen emit- toivat aallonpituudet. Kuva Astronomik. |
Kaikilla UHC-suotimilla kuva muuttuu hieman ”kylmäksi” ja
selvästi voimakkaan kontrastiseksi. Tästä on erityinen hyöty niin Kuun, kuin
Jupiterin ja Marsin havaitsemisessa. Suodin on erityisen hyödyllinen myös
Auringon havaitsemisessa, mutta vaatii tietysti myös varsinaisen
aurinkosuotimen.
UHC-suodin läpäisee noin 90 %:sti erilaisten tähtisumujen
emittoiman valon aallonpituudet (noin 480 – 510 nm), mutta leikkaa voimakkaasti
kaikki muut aallonpituudet pois. Tällöin taustataivas tummenee ja kontrastisuus
kasvaa merkittävästi. Suodin on välttämätön havaittaessa taajamissa tai muualla
valosaasteisilla alueilla.
Eri valmistajien UHC-suotimet poikkeavat hieman toisistaan.
Niitä voidaan myydä hieman erilaisilla tunnuksilla ja suodattimen toimintaa
kuvaavilla nimityksillä. Huolellisen vertailun avulla aloittelevakin harrastaja
onnistuu valitsemaan varmasti oikean suotimen käyttöönsä.
Pölysuojaus
 |
| MC-suodin, joka toimii erinomaisena pölyyntymisen estona, koska ei leikkaa mitään aallonpituutta. Kehys on T2-kierteinen. Kuva Astronomik. |
Kolmas suodatin ei oikeastaan ole suodin lainkaan. Se on
kaikkia aallonpituuksia läpäisevä suotimien pohjamateriaalista valmistettu kirkas suodin. Se on päällystetty
heijastumista estävillä monikalvopinnoitteilla.
Usein on tarkoituksen mukaista hankkia täysin kirkkaan
suotimen sijaan ir-block-suodin. Se
on näkyvän valon aallonpituuksilla täysin kirkas, mutta poistaa infrapunaisen
valon aallonpituudet. Tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä visuaalisesti
havaitsevalle, mutta samaa suodatinta voidaan käyttää valokuvattaessa
(kameroiden kuvakennot ovat herkkiä ir-valon aallonpituuksille). Tällöin kuvan
terävyys paranee ja yksityiskohdat kirkastuvat. Erityisesti peilikaukoputkien
(Newton, SC tai Maksutow) käyttäjille suosittelen tätä vaihtoehtoa.
Linssikaukoputket rakenteestaan johtuen suodattavat suurimman osan ir-valosta.
 |
| IR-BLOCK-suodin päästää lävitseen näkyvän valon aallonpituudet, mutta leikkaa infrapunaisen säteilyn pois. Kuva Astronomik. |
Kaikkia näkyvänvalon (+ir) aallonpituuksia läpäisevän
suotimen käyttötarkoitus on estää kaukoputkea pölyyntymästä. Jos mahdollista,
niin tällaisen suotimen voisi hankkia kaukoputken rungon kierteistyksellä,
jolloin sen voi pitää kiinteästi paikoillaan. Useilla valmistajilla on tarjolla
erilaisia kehys- ja kierrevaihtoehtoja[3].
Newton-kaukoputken (tai muun avoimen kaukoputkimallin) hankkineet
voivat suojata kaukoputken peilejä pölyyntymästä hankkimalla Baaderin TurboFilm-suodinkalvoa. Sitä
myydään yleensä noin 1,25×1,19 m kokoisina paloina, joista leikkaamalla saadaan
sopiva suojakalvo. Kalvo on optisesti testattu ja sen paksuuden vaihtelu on vain
1/10 aallonpituudesta, joten se ei vaikuta kuvan laatuun heikentävästi, vaan putkivirtausten poistuminen parantaa kuvan laatua. Turbosuodatinkalvosta
kaukoputken suoja tehdään samalla tavalla kuin aurinkosuodatin, jota käsittelen
artikkelisarjassa myöhemmin.
Huomatukset
[1] Suodatuskerroin
(k) on kerroin jonka suodin estää pääsemästä lävitseen. Kertoimen arvolla
nolla, suodin ei estä lainkaan valon kulkua ja kertoimella k=1 suodin estää
valon läpäisyn kokonaan.
Läpäisykerroin
ilmoittaa suotimen päästämän valon määrän. Tällöin kerroin arvolla 1 suodin
läpäisee kaiken valon ja arvolla nolla se estää kaiken valon läpäisyn.
Kertoimet ovat siis käänteisiä toisilleen ja harrastajien
tulisikin kiinnittää huomionsa siihen, kummasta kertoimesta on kysymys.
Valmistajat ilmoittavat suotimilleen yleensä läpäisykertoimen eli läpi
päässeen valon määrän, joko lukuarvona (esimerkiksi harmaasuotimet) tai
esittävät graafisen kuvaajan suotimen läpäisystä aallonpituuden funktiona. Jos
myyjän tai valmistajan esittämissä suotimien teknisissä tiedoissa kyseistä
suodatuskäyrää ei löydy, suodin on syytä jättää ostamatta.
[2] Kaikki kuusuotimena myytävät suodattimet eivät toimi
tekstissä kuvatulla tavalla, vaan hyvin usein kuusuotimella tarkoitetaan voimakkaan vihreää suodatinta. Vihreä
suodin kyllä parantaa kontrastia, mutta Kuu näkyy luonnottoman vihreänä ja kuva
himmenee yleensä niin paljon, että kasvaneen kontrastin tuoma hyöty menetetään.
Tästä syystä tumman vihreää suodinta ei voi suositella tähän tarkoitukseen.
 |
| SC-kierteinen suodinkehys. Kuva Astronomik. |
[3] Yleisimmät kierrevaihtoehdot ovat:
·
T2-kierre (M42×0,75 mm),
·
SC-kierre (2” / 24 TPI, 60°, kierteen ulkohalkaisija noin 50,6 mm),
·
1,25” (M28,5×0,6 mm) ja
·
2” (M48×0,75 mm)
·
Clip-suodin Canon EOS -kameroihin
·
Suotimia toimitaan myös ilman kehystä
erikokoisina ja muotoiltuna. Hyllytavarana on yleensä pyöreitä Ø 38 mm ja 50 mm
sekä nelikulmaisia 50×50 mm. Suurin saatavilla oleva koko riippuu valmistajasta,
esimerkiksi Astromikin valmistamina suurimmat sivun pituudet ovat 75 mm, 50 mm tai
34 mm.
Suotimien kuvat ja läpäisykäyrät on julkaistu Astronomikin luvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti