lauantai 15. maaliskuuta 2014

Muuttavatko neutriinot makuaan maapallon ytimessä?

SuperKamiokande hiukkasilmaisin.
Kuva: Kamioka Observatory,
ICRR (Institute for Cosmic Ray Research),
The University of Tokyo.

Neutriinot ovat salaperäisiä hiukkasia, joita hiukkasfyysikot ovat tutkineet jo muutaman vuosikymmenen ajan. Hiukkaset ovat lähes massattomia, ne etenevät lähes valonnopeudella ja vuorovaikuttavat [1] tavallisen aineen kanssa hyvin heikosti. Vuorovaikutuksen heikkoudesta johtuen, neutriinojen havaitseminen ei ole aivan helppoa.

Tavallisimmin neutriinoja havaitaan valtavissa puhdasvesisäiliöissä, joissa silloin tällöin voidaan havaita neutriinon törmäys atomiytimeen. Törmäyksen seurauksena syntyy suurenergisiä elektroneja ja myoneja[2]. Niiden etenemisnopeus vedessä ylittää valonnopeuden ja sen seurauksena syntyy lyhyt pulssi Cerenkovin[3] säteilyä.

Yksi tunnetuimmista neutriinoilmaisimista on japanilainen SuperKamiokande, jossa on 50 000 tonnia erittäin puhdasta vettä. Ilmaisin on rakennettu noin 300 km etäisyyteen Tokiosta Hidan kaupungkiin noin 1000 metrin syvyydessä olevaan kaivokseen[4]. Säiliön seinille on asennettu yli satatuhatta valoilmaisinta, joiden havaitsemat vesitilassa syntyneet välähdykset lasketaan. Osa välähdyksistä on neutriinojen aikaansaamia.

Neutriinoja on maailmankaikkeudessa paljon. Silti aurinkokuntamme voimakkain neutriinolähde on Aurinko, jonka ytimestä tulee hyvin tasainen neutriino vuo. Neutriinovuo ei kuitenkaan ole niin voimakas kuin mitä teoria ja laskelmat ennustavat. Näyttäisi siltä, että noin puolet [5] neutroneista puuttuisi.

Salaperäisyyden verhoa kuitenkin onnistuttiin hieman raottamaan siinä vaiheessa, kun tutkijat löysivät neutriinojen ”maut”. Neutriinoja on kolme eri tyyppiä: elektronin, taun ja myonin neutriinot. Näistä elektronin neutriinoja voidaan havaita SuperKamiokande-tyyppisellä ilmaisimella, muiden makujen jäädessä havaitsematta.

Auringon puuttuvan neutriinovuon arvoitus oli neutriinojen muuntuminen (oskillaatio) mausta toiseen. Lähes kaikki neutriinot syntyvät elektronin neutriinoina, mutta matkallaan Auringosta pois, ne muuttuvat toisen makuiseksi. Havaintojen mukaan alle 2 MeV energisistä neutriinoista puolet ja tätä suurempi energisistä neutriinoista vielä suurempi osuus muuttaa makuaan ennen maapallon saavuttamista.  Muutos on mahdollinen, jos neutriinoilla on vähäinen massa.

Tutkijat ovat analysoineen SupeKamiokanden tuottamaa dataa jo 18 vuoden ajalta. Se osoittaa, että neutriino määrä näyttäisi kohoavan noin 3,2 % yöaikana, kun sitä verrataan päiväaikana saavutettuun määrään nähden. Tulos on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei tilastollisesti merkitsevä. Jotta se voitaisiin hyväksyä todelliseksi ilmiöksi, havaintojärjestelmän tarkkuus pitäisi olla karkeasti ottaen kaksinkertainen.

Neutriinojen maun muuttuminen tunnetaan tutkijoittensa mukaan Mikheyev–Smirnov–Wolfenstein (MSW) ilmiönä. Se selittää myös neutriinojen edelleen muuttumisen maapallon läpäisyn aikana. Maapallon rautapitoisessa ytimessä on sen verran tiheästi elektroneja, että niiden ja neutriinojen välinen vuorovaikutus muuttaa osan taun ja myonin neutriinoista takaisin elektronin neutriinoiksi. Tämä selittää SuperKamikanden havaitseman neutriinomäärän vähäisen kasvun.

Jotta ilmiö voitaisiin varmasti todeta, sen havaitsemiseen tarvitaan herkempi ja isompi neutriinoilmaisin. Tällä hetkellä tutkijayhteisön suunnitelmissa onkin rakentaa HyperKamiokande, josta on tulossa 25 kertaa suurempi ilmaisin kuin edeltäjänsä.

Huomautukset

[1] Hiukkasfysiikassa vuorovaikutuksella ymmärretään joko heikkoa tai vahvaa vuorovaikutusta (muut ovat sähkövoima ja graviaatio). Vahva vuorovaikutus toimii kvarkkien välillä protonien ja neutronien sekä atomiytimien koossa pitävänä voimana. Heikko vuorovaikutus ilmenee erillisten hiukkasten välisenä vaikutuksena esimerkiksi hiukkasen muuttuessa toiseksi. Heikko vuorovaikutus välittyy välittäjähiukkasten, bosonien, kuljettamana.

[2] Myonit ovat elektroninkaltaisia sähkövarauksen omaavia, mutta elektronia massiivisempia hiukkasia. Hiukkanen ei kuitenkaan ole stabiili vaan hajoaa noin 2,2 mikrosekunnissa elektroniksi, myonin neutriinoksi ja elektronin antineutriinoksi.

[3] Cerenkovin säteilyä havaitaan mm. ydinvoimaloissa jäähdytysvesialtaissa näkyvänä sinisenä hohteena. Vedessä valonnopeus on vain noin 0,75 × valonnopeus tyhjiössä (c). Suurin osa Cerenkovin säteilystä vedessä syntyy uv-säteilyn aallonpituudella.

[4] Sijoituspaikkana kaivos poistaa mitatusta datasta esimerkiksi kosmisen hiukkassäteilyn aikaansaaman kohinan, joka muutoin voisi peittää alleen todellisen neutriinovuon aikaansaaman signaalin. Neutriinovuohon 1 km paksuisella kalliolla ei ole vaikutusta.

[5] Kanadassa Sudbury Neutrino Observatory (SNO) tehdyissä kokeissa pystyttiin vuonna 2002 ja 2004 osoittamaan, että 2/3 Auringon neutriinoista vaihtaa makuaan ennen maapallolle saapumistaan. SNO käyttää raskasta vettä ja vuoden 2004 kokeessa sen lisäksi ruokasuolaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti