Kuuluisa Wow!-signaali sai selityksensä

Alkuperäinen printaus vastaanotetusta Wow!-signaalista. Kuva Big Ear Radio Observatory and
North American AstroPhysical Observatory (NAAPO).

Elokuussa 1977 Ohio State yliopiston Big Ear- radioteleskoopilla otettiin vastaan 72 sekuntia kestänyt voimakas 1 420 MHz taajuinen radiosignaali. Tutkija Jerry Ehman kirjoitti tulostuslistaan sanan Wow! ja ympyröi signaalin voimakkuudesta kertovat merkinnät.

Monissa tarkistuksissa selvisi, että kyseessä signaalin alkuperä ei ole asteroidi, eksoplaneetta, tähti, pulsari, satelliitti tai mikään ihmisen rakentama tekninen laite.

Eipä aikaakaan kun ufointoilijat ja muu huuhaa-väki alkoi uskoa signaalin olevan avaruuden muukalaisten lähettämä. Tilanne oli niin tutkijoille kuin huuhaa-väelle hieman ongelmallinen, sillä signaali ei toistunut koskaan.

Vuonna 2016 Center pf Planetary Science (CPS) tutkijaryhmä ehdotti, että signaalin alkuperä voisi olla jossakin komeetassa, joka oli vierailulla aurinkokunnan sisäosassa. Komeetan lähestyessä Aurinkoa emittoi vesihöyryä ja muita kaasuja runsain mitoin. Auringon ultraviolettisäteily pilkkoo vesimolekyylin (H₂O) kahteen osaan: vedyksi (H⁺) ja hydroksidiksi (HO^-). Vety säteilee 1 420,25 MHz radiotaajuudella, joten signaalin alkuperä voisi hyvinkin olla komeetan ympärillä oleva vetypilvi. Komeetta hypoteesi selittäisi myös sen, miksi signaalia ei havaittu koskaan uudelleen.

Vuonna 1977 ja pitkään sen jälkeenkään ei tunnettu ainoatakaan komeettaa, joka olisi ollut signaalin suunnassa. CPS tutkimusryhmän aloittaessa tutkimuksensa tunnettiin paljon useampi komeetta kuin aikaisemmin. Laskemalla komeettojen ratoja taaksepäin, tutkijat havaitsivat jopa kahden komeetan olleen signaalin suunnassa. Komeetat olivat P/2008 Y2 (Gibbs) ja 266/P Christensen.

Seuraava vaihe olikin luonnollisesti havaita komeettoja kun ne ovat lähestymässä Aurinkoa. Mainittujen komeettojen osalta otollinen havaintoikkuna oli 27. marraskuuta 2016 – 24. helmikuuta 2017. Tutkimusryhmä havaitsikin komeetan 266/P Christensenin emittoivat radiosäteilyä, joka oli samanlaista kuin mitä 40 vuotta sitten oli havaittu^[1].  Tutkimusryhmä ei kuitenkaan tyytynyt tähän tulokseen, vaan havaitsi kolme muuta komeettaa^[2] ja tulos oli sama: komeetat emittoivat ytimiä ympäröivästä vetykaasusta 1 420,25 MHz taajuudella selkeästi havaittavaa radiosäteilyä.

Huomautus

[1] Christensenin tutkimusryhmä teki kaikkiaan 200 havaintokertaa ja säteilyn todettiin tulevan alle 1 asteen etäisyydeltä komeetan ytimestä. Jos radioantenni suunnattiin yli 1 asteen etäisyydelle komeetasta, signaali katosi. Kun radioteleskooppi suunnattiin takaisin komeettaan, signaalikin tuli selvästi havaittavaksi. Luonnolliset saman taajuuden säteilylähteet sijaitsivat yli 15 asteen etäisyydessä, joten havainnot osoittavat selkeästi niiden kometaarisen alkuperän.

[2] Muut vertailukomeetat olivat P/2013 EW90 (Tanagra) P/2016 J1-A (PANSTARRS) ja 237P/LINEAR.