Alkuperäinen printaus vastaanotetusta Wow!-signaalista. Kuva Big Ear Radio Observatory and
North American AstroPhysical Observatory (NAAPO). |
Monissa tarkistuksissa selvisi, että kyseessä signaalin alkuperä ei ole asteroidi, eksoplaneetta, tähti, pulsari, satelliitti tai mikään ihmisen rakentama tekninen laite.
Eipä aikaakaan kun ufointoilijat ja muu huuhaa-väki alkoi uskoa signaalin olevan avaruuden muukalaisten lähettämä. Tilanne oli niin tutkijoille kuin huuhaa-väelle hieman ongelmallinen, sillä signaali ei toistunut koskaan.
Vuonna 2016 Center pf Planetary Science (CPS) tutkijaryhmä ehdotti,
että signaalin alkuperä voisi olla jossakin komeetassa, joka oli vierailulla aurinkokunnan
sisäosassa. Komeetan lähestyessä Aurinkoa emittoi vesihöyryä ja muita kaasuja
runsain mitoin. Auringon ultraviolettisäteily pilkkoo vesimolekyylin (H2O)
kahteen osaan: vedyksi (H+) ja hydroksidiksi (HO-).
Vety säteilee 1 420,25 MHz radiotaajuudella, joten signaalin alkuperä
voisi hyvinkin olla komeetan ympärillä oleva vetypilvi. Komeetta hypoteesi
selittäisi myös sen, miksi signaalia ei havaittu koskaan uudelleen.
Vuonna 1977 ja pitkään sen jälkeenkään ei tunnettu
ainoatakaan komeettaa, joka olisi ollut signaalin suunnassa. CPS tutkimusryhmän
aloittaessa tutkimuksensa tunnettiin paljon useampi komeetta kuin aikaisemmin.
Laskemalla komeettojen ratoja taaksepäin, tutkijat havaitsivat jopa kahden
komeetan olleen signaalin suunnassa. Komeetat olivat P/2008 Y2 (Gibbs) ja 266/P
Christensen.
Seuraava vaihe olikin luonnollisesti havaita komeettoja kun
ne ovat lähestymässä Aurinkoa. Mainittujen komeettojen osalta otollinen
havaintoikkuna oli 27. marraskuuta 2016 – 24. helmikuuta 2017. Tutkimusryhmä
havaitsikin komeetan 266/P Christensenin emittoivat radiosäteilyä, joka oli
samanlaista kuin mitä 40 vuotta sitten oli havaittu[1]. Tutkimusryhmä ei kuitenkaan tyytynyt tähän
tulokseen, vaan havaitsi kolme muuta komeettaa[2] ja tulos oli sama:
komeetat emittoivat ytimiä ympäröivästä vetykaasusta 1 420,25 MHz
taajuudella selkeästi havaittavaa radiosäteilyä.
Huomautus
[1] Christensenin tutkimusryhmä teki kaikkiaan 200 havaintokertaa
ja säteilyn todettiin tulevan alle 1 asteen etäisyydeltä komeetan ytimestä. Jos
radioantenni suunnattiin yli 1 asteen etäisyydelle komeetasta, signaali katosi.
Kun radioteleskooppi suunnattiin takaisin komeettaan, signaalikin tuli selvästi
havaittavaksi. Luonnolliset saman taajuuden säteilylähteet sijaitsivat yli 15
asteen etäisyydessä, joten havainnot osoittavat selkeästi niiden kometaarisen
alkuperän.
[2] Muut vertailukomeetat olivat P/2013 EW90 (Tanagra)
P/2016 J1-A (PANSTARRS) ja 237P/LINEAR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti