 |
| Auringon sisäinen rakenne nykykäsityksen mukaan. Kuvaan on merkitty eri kerrokset ja niissä etenevät helioseismiset aallot. Kuva ESA/Kari. A. Kuure. |
Auringon differentaalinen pyöriminen on tunnettu
vuosikymmeniä. Sen sijaan Auringon sisäisten rakenteiden ja niiden pyöriminen
on ollut mahdollista havaita vasta pari vuosikymmentä sen jälkeen kun opittiin
havaitsemaan ja tulkitsemaan helioseismisiä värähtelyjä (p-waves)[1].
Uusimman tutkimustuloksen[2] mukaan nyt on onnistuttu havaitsemaan
ja tulkitsemaan vähäisiä kaikuja Auringon ytimessä syntyviä g-moodin helioseisimisiä
värähtelyjä Auringon pinnalla.
Tutkimuksen johtajana toimi ranskalaisessa Côte d'Azur
Observatory työskentelevä tähtitieteilijä Eric
Fossat. Tutkimusryhmän havainnot
perustuvat SOHO-luotaimen keräämiin tietoihin yli 16 vuoden ajalta. Tutkitut
g-moodin (g-waves) värähtelyiltä kului aikaa 4 tuntia 7 minuuttia läpäistä
Auringon ydin. Tutkimuksen mukaan ytimellä kuluu 7 vrk pyörähtää kerran ympäri.
Pyörimisnopeus on siis 3,8-kertainen verrattuna ekvaattorialueen
pyörähdysaikaan, joka on noin 25,05 vrk. Differentiaalisesta pyörimisestä
johtuen korkeammilla leveysasteilla pyöriminen on hitaampaa ja navoilla yhteen
kierrokseen kuluu noin 34,3 vrk. Aikaisempien tulosten mukaan oletettiin ytimen
pyörivän samalla nopeudella kuin napa-alueet.
Ytimen nopea pyöriminen on mitä ilmeisimmin jäännös Auringon
syntyajoilla, jolloin juurisyntynyt tähti pyörii hyvin nopeasti itsensä ympäri.
Nopea pyöriminen hidastuu protoplanetaarisen kiekon kehittymisen myötä. Tutkimus
on tietysti vain yhden tutkimusryhmän tulos, mutta sitä pidetään kuitenkin
hyvin luetettavana. Varmentuessaan tuloksella on hyvin suuri merkitys tuleviin
tutkimuksiin etenkin erilaisiin helioseimisiin värähtelyihin perustuviin mutta
myös magneettikentän ja sen käyttäytymistä käsitteleviin tutkimuksiin.
Näyttääkin siltä, että tutkimuksen myötä aurinkotutkijoilla on avautumassa
aivan uusi ikkuna selvitellessään tähtemme salaisuuksia.
Huomautukset
[1] Auringossa syntyy kahdenlaisia helioseismisiä
värähtelyjä: p-aallot (p-moodi), jotka syntyvät konvektiokerroksessa ja ovat
suhteellisen helposti havaittavissa ja g-aallot (g-moodi), jotka syntyvät
ytimessä ja eivät varsinaisesti pääse Auringon pinnalle kuin vähäisessä
määrässä.
[2] Tutkimus julkaistiin Astronomy & Astrophysics
tiedejulkaisussa 1.8.2017 ja löytyy osoitteesta https://www.aanda.org/articles/aa/abs/2017/08/aa30460-17/aa30460-17.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti