Tabyn tähti ei ole ainoa

Tabyn tähti tuli tunnetuksi vuonna 2015, kun sen kirkkauden havaittiin muuttuvan epäsäännöllisesti niin kirkkauden kuin pimentymisien jaksottomuuden vuoksi. Tähden virallinen luettelotunnus on KIC 8462852 ja sen havaitsi Louisianan valtionyliopistossa työskentelevä Tabetha (Taby) Boyajian työryhmineen. Epäsäännöllinen himmentyminen sai joidenkin mielikuvituksen laukkaamaan ja niinpä lehdet uutisoivat havaintoja muukalaisten megarakenteiden aiheuttamaksi.

Tabyn tähti sijaitseen Joutsenen tähdistöss noin 1470 valovuoden etäisyydellä.
Kuva Wikimedia Commons.

Tarkempi havainnointi ja datan analysointi paljasti kuitenkin, että mistään megarakenteesta ja muukalaisista ei voi olla kysymys. Tähdestä tuleva valo nimittäin himmeni eri aallonpituuksilla eri tavalla. Megarakenne aiheuttaisi himmentymisen kaikilla valon aallonpituuksilla yhtäläisesti.

Toistaiseksi siis tähden satunnainen pimeneminen on edelleen arvoitus ja uusin tutkimus paljastaa, että arvoitus vain syvenee. Nebraska-Lincolnin yliopistossa työskentelevä tähtitieteilijä ja fyysikko Edward Schmidt on julkaissut tutkimuksen, jossa 21 muuta tähteä käyttäytyy hieman samaan tapaan kuin Tabyn tähti.

Tutkimuksessa Schmidt käytti aineistonaan vuosina 1999 ja 2000 koottua aineistoa muuttuvista tähdistä. Aineistosta hän karsi pois kaikki ne tähdet, joiden himmentyminen oli selitettävissä tavanomaisilla ja tunnetuilla mekanismeilla. Lopulta hänelle jäi 21 tähteä, joiden himmeneminen näytti epäsäännölliseltä ja niiden kirkkauden vaihtelu oli ennakoimatonta. Kaiken huippuna oli tähti EPIC 204376071, joka himmeni jopa 80 %.

Schmidt jakoi tähtiaineiston kahteen tyyppiin: hitaat ja nopeat muuttujat. Tähtiaineistossa oli 15 hidasta muuttujaa ja loput 6 olivat nopeita. Edelleen himmenemisen syyt ovat epäselvät mutta luokittelu antaa olettaa, että hitailla ja nopeilla muuttujilla on erilaiset olosuhteen, jotka himmenemistä aiheuttavat.

Tabyn tähti kuuluu hitaisiin muuttujiin. Kaiken lisäksi se näyttää pitkäaikaisessa seurannassa vuosien 1890 ja 1989 välillä himmenneen kokonaisuudessaan 0,193 magnitudin verran. Schmidtin tutkimus on tässä suhteessa pahasti kesken. Tässä vaiheessa tähdet ovat vasta tunnistettu omituisiksi muuttujiksi ja lisätutkimuksilla pyritään selvittämään ja kartoittamaan millaisista tähdistä oikeastaan on kyse. Tietysti myös kirkkauden muutoksen mekanismi on korkealla prioriteettilistalla.