NASAn SDO -satelliitin tekemistä havainnoista havaittiin kahden lähes samaan aikaan tapahtuneet flarepurkaukset, jota kutsutaan sympaattisiksi flarepurkauksiksi. Tällainen purkaustyyppi on harvinainen. Purkaukset tapahtuivat maanantaina 22.1.204 pilkkuryhmissä AR 13559 kello 19.28 – 19.32 – 19.39 UTC ja AR 13561 kello 19.43 – 19.47 – 19.53 (alku – maksimi – loppu). Purkausten voimakkuudet olivat M1,2 ja M2,0, joten ne olivat melkoisen voimakkaita.
 |
| Sympaattiseen flarepurkauksen pilkkuryhmät on merkitty punaisella tunnuksella. Kuva NASA/SDO/AIA 94. |
Mistä sitten tiedetään, että nämä nimenomaiset purkaukset ovat samaa tapahtumaa? Auringossahan on tässä aktiivisuuden vaiheessa runsaasti pilkkuryhmiä, joten on jopa todennäköistä, että flarepurkauksia tapahtuu lähes samoihin aikoihin. Kaiken lisäksi pilkkuryhmät olivat eri pallonpuoliskoilla, noin 500 000 km etäisyydellä toisistaan. Vastaus löytyy Auringon magneettikentän mallintamisesta. Nämä pilkkuryhmät olivat samaa magneettista järjestelmää, jossa magneettikentän voimaviivat kulkivat ryhmästä toiseen.
Sympaattiset flarepurkaukset tunnistettiin vuonna 2002 korealaisen tutkijan Y. J. Moon:in johtaman tutkimusryhmä tilastollisessa analyysissä ja siitä kertova raportti julkaistiin The Astrophysical Journal -tiedejulkaisussa heinäkuun 20 päivänä 2002 otsikolla ”Statistical evidence for sympathetic flares”.
Maapallolla purkaukset aiheuttivat Indonesiassa ja osittain Australiassa radiokatkoksia ionosfäärin tulleiden varattujen hiukkasten määrästä johtuen. Radiohäiriöt kestivät noin puolituntia.
Flarepurkaukseen liittyy usein myös koronamassapurkauksia (CME). Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan havaittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti