Kuuhuijaus uppoaa herkkäuskoisiin

Neil Armstrong Kuun pinnalla Apollo 11 lennolla ensimmäisenä ihmisenä. 
"Tämä on pieni askel ihmiselle mutta valtava harppaus ihmiskunnalle" 
olivat Armstrongin ensimmäiset sanat juuri "valloitetussa" maailmassa. 
1960-lopun tv-tekniikka teki kuvasta hieman pehmeän ja sävyiltään jyrkän. 
Kuva NASA.

Kuuhuijaus-salaliittoteoria pihisee henkitoreissaan mutta ei suostu kuolemaan. Jostakin syystä aina vain uusi sukupolvi herkkäuskoisia tarttuu teoriaan ja levittää sitä totena, vaikka sen kaikki väittämät on jo aikoja sitten osoitettu vääriksi tai pätemättömiksi.

Kirjoitin aiheesta ensimmäisen kerran vuonna 2003 Avaruusmakasiinissa (ei enää saatavissa internetissä), joten on ehkä syytä julkaista artikkeli uudestaan hieman päivitettynä.

 ---

"Huijauksen osoittavina todisteina" ensimmäisenä tavallisesti esitetään väite, että sadoissa tai tuhansissa valokuvissa ja filmeissä ei näy tähtiä. Salaliittoteorian kannattajien mukaan ilmattomassa Kuussa tähtiä pitäisi näkyä taivaalla tuhansia.

Huomio on aivan oikea - kuvissa ei todellakaan näy tähtiä ja siihen on aivan selkeä syy. Apollo ohjelman kameroissa käytettiin erittäin hidasta filmiä. Värifilminä oli Kodakin Ektachrome 64 (64 ASA) ja mustavalkoisen oli Kodakin Panatomic X (50 ASA). Filmien valintaan oli yksi syy, ne ovat erittäin hienorakeisia ja erotuskykyisiä filmejä. Ne ovat kuitenkin epäherkkiä ja niitä joudutaan valottamaan suhteellisen pitkään normaalissakin valaistuksessa.

Kuussa valaistusolosuhteet ovat erittäin vaikeat kirkkaan auringonpaisteen valaistessa maisemaa. Maiseman valossa olevat kohdat ovat erittäin kirkkaita ja hitaallakin filmillä päästään normaaleihin valotusaikoihin, jotka ovat sekunnin kymmenes- tai sadasosia. Näin lyhyillä valotusajoilla tähdet, jotka ovat kymmenen miljardisosaa Auringon kirkkaudesta, eivät piirry filmille. Niiden valottamiseksi tarvittaisiin useiden sekuntien tai kymmenien sekuntien valotusajat. Apollo lennoilla otettiin myös tähtikuvia mutta silloin käytettiin paljon herkempiä filmejä ja pitempiä valotusaikoja.

Salaliittoteoreetikkojen yleisin väite on, että kuukuvissa ei näy tähtiä. Tähdet
ovat liian himmeitä näkyäkseen lyhyellä valotusajalla ja hitaalla
filmillä otetuissa kuvissa. Jos tähdet näkyisivät, maisema ja astronautit olisivat
hyvin pahasti ylivalottuneet. Kuva Nasa.

 Toinen salaliittoteorian kannattajien mieliväite on se, että Kuussa filmatut elokuvat ovat erittäin selkeitä ja värikkäitä. Nämä seikat tukevat heidän mielestään väitettä, että filmit onkin tehty Maassa.

Kuten edellä kerrottiin, filmejä valittaessa pyrittiin juuri selkeyteen ja yksityiskohtaisuuteen, joten käytettiin aivan tiettyjä filmilaatuja, jotta haluttu lopputulos saavutettaisiin. Myös käytetyt kamerat olivat tähän tarkoitukseen tehtyjä ja ominaisuuksiltaan sen aikaisien standardikameroiden ominaisuuksia parempia.

Jos tarkastellaan filmejä yksityiskohtaisesti, niin havaitaan niissä muutamia mielenkiintoisia seikkoja, jotka osoittavat filmit Kuussa kuvatuiksi. Filmeissä nähdään monissa kohdissa, että astronautti tai kuuajoneuvo pölläyttää Kuun pintapölyä. Pöly ja pienet kivet käyttäytyvät kuin ammukset, ne lähtevät potkusta parabolisella radalle ja aikansa lennettyään putoavat kuunpinnalle. Kiihtyvyys kuunpinnalla on noin 1/6 maapallon pinnalla vallitsevasta kiihtyvyydestä ja siellä ei ole ilmaa. Pöly ja kivet käyttäytyvät kuten tällaisissa olosuhteissakin pitääkin: ne putoavat kuunpinnalle.

Jos filmit olisi kuvattu Maassa, kivien lentorata olisi toisenlainen ja kevyt pöly jäisi leijumaan ilmaan useiksi minuuteiksi. Apollo lentojen aikaan ei ollut tietokonegrafiikkaa, eikä lavastustekniikka ollut kovinkaan kehittynyttä. Samoihin aikoihin tehty Stanley Kubrickin ohjaama elokuva 2001 Avaruusseikkailu sai lavastuksestaan Oscar -palkinnon ja se ei yltänyt läheskään aitoon vaikutelmaan.

Kuva Kuunpinnalla pölyää helposti mutta pöly ei jää leijumaan ilmaan, vaan putoaa
kuunpinnalle välittömästi. Ilmakehässä se jäisi leijumaan pitkäksi aikaa ja leviäisi
ilmavirtausten mukana laajalle alalle. Tämä ilmiö on näkyvissä helposti Kuussa 
kuvatussa filmissä Apollo 16 lennolta
https://www.youtube.com/watch?v=5cKpzp358F4
Kuvakaappaus Apollo 16 lennolta.

Usein kuuhuijauksen todisteeksi esitetään Yhdysvaltain lipusta kuvattua filmiä. Filmissä lippu näyttää liehuvan tuulessa. Jos filmi olisi kuvattu ilmattomassa Kuussa, niin liehumista ei tapahtuisi. Tähänkin vastaus on hyvin yksinkertainen.

Jotta lippu saataisiin "liehumaan" siihen on rakenteellisena osana kiinnitetty ohuita teräslankoja ja nylonvahvisteita, jotka levittävät lipun ikään kuin se liehuisi tuulessa. Muutoin ilmattomassa Kuussa lippu roikkuisi tangostaan kuin märkä sukka. Tästä rakenteellisesta syystä lippu on myös erittäin herkkä heiluri (heilurikerroin > 200), pienikin häiriö saa sen "lepattamaan". Pelkästään kuunkamaran pieni värähtely, esimerkiksi kuuastronauttien tyypillisen liikkumistavan "kenguruhyppelyn" synnyttämänä sai pinnan värähtelemään riittävästi ja lippu lepattaa näkyvästi.

Kuva Edwinn Aldrin Kuussa Apollo 11
lennolla. Vasemmalla laskeutumisalus
"Eagle" (Kotka) ja Yhdysvaltain lippu.
Kuva Nasa.

Astronauttien "kenguruhyppely" osoittaa myös ne Kuussa kuvatuiksi. Kyseinen liikkumismuoto on Kuussa energiataloudellisesti edullinen mutta ei maanpinnalla. Jo mainitussa Avaruuseikkailu 2001 elokuvassakin kuunpinnalla liikkuvat astronautit kävelevät tavalliseen tapaan.

Periaatteessa jokainen voisi myös itse todeta amerikkalaisten vierailleen Kuussa. Jokaisella kuudella laskeutuneella kuulennolla sinne vietiin laserheijastin, joita tutkijat ovat myöhemminkin käyttäneet ja käyttävät edelleen Kuun etäisyyden määrittämiseen.

Tarvitaan siis riittävän voimakas laser ja kaukoputki, jolla heijastimesta palautuva lasersäde havaitaan. Käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen kuin mitä teoriassa voisi kuvitella. Palaava lasersäde sisältää vain muutaman fotonin kerrallaan. Niiden havaitsemiseksi tarvitaan valomonistin.

Kuusta tuotiin myös näytteitä, yhteensä noin 350 kg. Tuhannet tutkijat ympäri maapallon ovat tutkineet niitä (mm. suomalainen kemisti, tohtori Biger Wiik) ja yksikään heistä ei ole epäillyt tai väittänyt kivien olevan peräisin maapallolta. Tämä johtuu siitä, että Kuusta peräisin olevien kivien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet poikkeavat niin Maan kivistä kuin meteoriiteistakin. Kuusta peräisin olevien kivien raudan, magnesiumin ja hapen isotooppien suhteet ovat erilaisia kuin Maasta peräisin olevissa kivissä. Poikkeamat Maan kivistä eivät ole suuria mutta kuitenkin selkeästi tunnistettavissa.

Kivet ovat lojuneet kuunpinnalla nelisen miljardia vuotta. Tänä aikana niiden pintaan on iskeytynyt huomattava määrä mikrometeoriitteja ja aurinkotuulen hiukkasia. Näytteenä tuoduissa kivissä nämä jäljet ovat näkyvissä. Jos tutkijoille olisi annettu meteoriitteja tutkittavaksi, niin jäljet olisivat tuhoutuneet meteoriittien ulkopinnan kuumentuessa, sulaessa ja höyrystyessä maapallon ilmakehässä. Maanpinnalla olevissa kivistä ei mikrometeoriitteja ja aurinkotuulen hiukkasia löydy.

Kuva Kuukivet poikkeavat maapallolta peräisin olevista alkuaineittensa
isotooppijakauman suhteen. Kuukivet ovat erittäin vanhoja
 ja niiden pinnalla on jälkiä mikrometeoriiteista ja aurinkotuulesta. Maasta peräisin
olevissa kivissa ei ole mikrometeoriitteja. Kuva Nasa.

Kuukivistä puuttuu myös vesi, sitä ei ole edes kidevetenä. Maapallolta peräisin olevista kivistä löytyy aina vettä ja se on myös tunnistettavissa Maasta peräisin olevaksi atomien isotooppijakauman perusteella. Kuulentojen aikaan, ja sen jälkeenkään tutkijoilla ei ole käytettävissään mitään menetelmää isotooppijakauman muuttamiseksi.

Kaikkein uusimmat analyysit ovat paljastaneet, että näytteissä on kuin onkin vettä vaikka hyvin vähän. Isotooppitutkimus on kuitenkin vahvistanut aikaisemman tuloksen: Kuun vesi on hieman erilaista kuin Maassa oleva vesi.

Tässä olivat salaliittoteorioiden kannattajien pääväittämät. Monia muitakin väitteitä on esitetty, mutta niitä kannattaa tarkastella yhtä kriittisesti ja etsiä ilmiöitä, jotka ovat vain Kuussa mahdollisia.

Salaliittoteorioiden esittäjien motiiveja kannattaa myös tarkastella, jos se vain on mahdollista. Luultavasti taustalta löytyy pyrkimys tehdä rahaa myymällä "todisteista" kertovia kirjoja, lehtiä tai filmejä! Väitteitä kohdatessaan kannattaakin tarkastella esitettyjä todisteita käyttäen NASAn alkuperäiskuvia ja tutkimustuloksia. Kaikki kuvat on saatavilla Internetistä osoitteessa
http://www.apolloarchive.com/apollo_gallery.html