New Horizons -luotaimen ottama kuva Ultima Thule -kuiperoidista. Kuva NASA/JHUAPL/SwRI. |
Kuiperinvyön kappaleet eivät yleensä ole pyöreitä, vaan
pikemminkin pitkulaisia tai jopa kahdesta kappaleesta koostuvia. Valokuvien
avulla tehdyssä valokäyrässä ei kuitenkaan ole havaittavissa vähäistäkään
vaihtelua, mikä sinällään on vähintäänkin pieni yllätys. Mahdollisia selityksiä
on useita, mutta yksikään niistä ei ole kovin todennäköinen.
Ensimmäinen mahdollisuus on se, että Ultima Thulen
pyörimisakseli on suoraan lähestyvää luotainta. Paitsi, että tämä on
epätodennäköistä, niin se vaatisi jonkin erityisen prosessin kuiperoidin
kehityshistoriassa.
Toinen selitys voisi olla se, että kuiperoidin ympärillä
olisi komeettamainen koma, ilmakehä, joka koostuu haihtuvista kaasuista ja
vapautuvasta pölystä. Jälleen selitys olisi mahdollinen, mutta se vaatisi
jonkin ylimääräisen lämmönlähteen syntyäkseen. Auringon lämpö kaukana
Neptunuksen radan ulkopuolella ei kuitenkaan ole riittävä selitys.
Kolmas, vielä oudompi selitys olisi se, että Ultima Thule
koostuisikin pienistä kuita, joiden valokäyrät sulautuisivat yhteen muodostaen
muuttumattoman kirkkauden. Tällaista erillisistä kappaleista kostuvaa ryhmää ei
vain ole koskaan havaittu aurinkokunnassamme (eikä muuallakaan).
Ohilennon jälkeen olemme jo selkeästi viisaampia tämäkin
asian suhteen. Ensimmäiset kuvat saadaan ensivuoden alussa, jotka varmaankin
ratkaisevat valokäyrän mysteerin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti