Nasan planeettaluotain New Horizons on tehnyt onnistuneen
ohilennon Kuiperin vyön kappaleen (485968) 2014 MU69, joka tunnetaan nimellä
Ultima Thule[1]. Ohilento tapahtui tammikuun 2. päivän aamuna kello 7.33 Suomen
aikaa noin 6,5 miljardin kilometrin etäisyydellä Auringosta ja noin 3 500 km
etäisyydeltä kuiperoidista[2]. Samalla Ultimasta tuli etäisin
planeettaluotaimen ohi lentämä kappale aurinkokunnassamme. Ultima Thulen koko
on noin 32×16 km.
 |
Vasemmanpuoleinen kuva
on yhdistelmä New Horizons -luotaimen LORRI-kameran kuvista, joita luotain otti
ennen ohilentoa. Oikealla on taitelijan näkemys Ultima Thulesta ja kuvaan on
merkitty myös kappaleen (pää)pyörimisakseli. Kuva NASA/JHUAPL/SwRI/James Tuttle
Keane.
Lähestyessään kuiperoidia, New Horizons valokuvasi
kohdettaan lähes koko ajan. Ensimmäiset pieniresoluutioiset kuvat on jo
vastaanotettu ja niistä on selvinnyt jo parikin Ultimaan liittyvää arvoitusta.
Ensinnäkin kuiperoidi näyttää olevan muodoltaan keila, ilmeisesti kahdesta eri
kappaleen liittymässä muodostunut.
Kuiperoidin pyörimisakseli on yhdistelmän massakeskipisteen
kohdalla lyhyemmän akselin suuntainen ja pyörimisakseli on suunnaltaan
sellainen, että se osoitti kohti New Horizons -luotaimen lähestymissuuntaan.
Pyörimisasento selittää myös sen, miksi kuiperoidin kirkkauden vaihtelu oli
lähes olematonta.
Ultima Thule sijaitsee niin etäällä Auringosta, että se
vastaanottaa vain 0,05 % siitä Auringon säteilymäärästä mitä maapallo
vastaanottaa [3], eli noin 0,7 W/m2. Väriltään Ultima on
punertava ja sen tiedetään olevan seurausta jääpeitteisen kappaleen pinnalle
kertyvästä orgaanisesta materiaalista, joka on väriltään punaisen ruskeaa.
Orgaaninen materiaali syntyy ultraviolettivalon vaikutuksesta lähinnä
metaanista ja mahdollisesti muista hiilipitoisista molekyyleistä. Kuiperin
vyössä punertavan pinnan synty vie miljardeja vuosia.
New Horizons jatkaa lentoaan Kuiperin vyössä. Lähikuukausina
luotain lähettää valokuvia ja mittausdataa Maahan. Dataa kertyi ohilennolta
niin runsaasti, että viimeisimmät bitit datasta saadaan tutkijoiden käyttöön
vasta noin 20 kuukauden kuluttua, siis vuoden 2020 lopulla.
Huomautukset
[1] Ultima Thule nimitys tulee antiikin roomalaisilta, jotka
merkitsivät karttoihinsa hallitsemiensa alueiden ulkopuolella olevat maa-alueet
tällä nimityksellä. Käännettynä Ultima Thule merkitsee lähinnä ”tunnetun
maailman ulkopuolella olevaa”.
[2] Kuiperoidi on asteroidin kaltainen Neptunuksen radan
ulkopuolella Aurinkoa kiertävä kappale. Asteroideista poiketen kuiperoidit ovat
säilyttäneet kemiallisen ja fyysisen rakenteen aurinkokuntamme alkuajoista
lähtien (primitiivinen) ja muistuttavat hyvin paljon planetesimaaleja, joista
myöhemmin muodostui planeetat.
[3] Maapallon kohdalla avaruudessa Auringon säteilee noin
1368 W/m2 teholla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti