Heikki Oja
Eksoplaneetat
Ursa ry 2020
Nid. 256 sivua
ISBN 978-952-5985-82-5
Kukapa ei olisi kuullut eksoplaneetoista, siis planeetoista,
jotka kiertävät muiden tähtien kuin Auringon kiertoradoilla. Tällä hetkellä
niitä tunnetaan pyörein luvuin noin 4 000 ja lisää löytöjä tehdään viikoittain.
Näyttääkin siltä, että Linnunradassa eksoplaneettoja on paljon enemmän kuin
tähtiä, ja se on paljon se.
Kuten arvata saattaa, eksoplaneettoja on hyvin erilaisia.
Oman Aurinkokuntamme planeetatkin ovat erilaisia, varsinkin kun verrataan
esimerkiksi Merkuriusta Jupiteriin. Samankaltaiset erot vahvistettuna
kertoimella kymmenen on havaittavissa eksoplaneetoista ja tulevaisuus paljastaa
aivan varmasti vielä enemmän erojen eri eksoplaneettojen välillä. Planeetat
omassa Aurinkokunnassamme ovat teema ja eksoplaneetta ovat sen lukemattomat
muunnelmat ja variaatiot.
Heikki Oja on paneutunut kirjassaan Eksoplaneetat näin
muunnelmiin hyvin perusteellisesti. Äkkiseltään tuntuu kuin Heikki olisi lukenut
jokaisen tutkimuksen, joka eksoplaneetoista on ikinä tehty. Näin ei
tietystikään ole mutta aivan varmasti niitä luettuja tutkimuksia on hyvin paljon.
Eksoplaneettojen ominaisuudet, kuten koot, vaihtelevat suuresti.
Samoin lämpötila laavaplaneetoista ikuisesti jäässä oleviin planeettoihin asti.
Ilmakehän paksuus ja koostumus vaihtelee hyvin paljon, samoin vesipitoisuus:
toiset ovat hyvin kuivia aavikkoplaneettoja ja toiset vesiplaneettoja, joista
ei kuivaa maata löydy. Yksi erityinen eksoplaneettojen ryhmä on tutkijoiden
suuren mielenkiinnon kohteena: maapallon kaltaiset (Maa v.2) tai hieman massiivisemmat
supermaat. Niitä on huomattavan vaikea havaita, mutta siitä huolimatta niitäkin
on löytynyt koko joukko, ei kuitenkaan niin paljoa kuin Jupiterin tai
Neptunuksen koko luokaa olevia.
Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja eroista
Aurinkokuntaamme verrattuna on se, millaisilla radoilla eksoplaneetta kiertävät
omaa tähteään. Etäisyys määrittelee hyvin monia eksoplaneettojen
ominaisuuksista. Monet eksoplaneetat kiertävä radoilla, jotka ovat hyvin
lähellä tähteään. Usein tällaisessa tapauksessa moniplaneettaisien
järjestelmien kaikki kiertoradat mahtuisivat Merkuriuksen radan sisäpuolelle.
Tämänhetkistä tutkimusta rajoittaa se, että suurin osa
tehdyistä löydöistä on tehty ylikulkumenetelmällä. Meistä katsottuna
eksoplaneetan kulkiessa tähden editse, se himmentää tähden valoa aavistuksen
verran. Ongelmat tässä tavassa havaita eksoplaneettoja on kahdenlaisia: Yleensä
vain planeetan koko ja etäisyys tähdestä on mahdollista määrittää. Sen sijaan
moni muu asia, kuten esimerkiksi planeetan massa jää selvittämättä. Ylikulkuja
havaitsemalla on myös mahdollista havaita vain 1 – 2 % kaikista planeetoista,
muut planeetat jäävät löytymättä tai ainakin niiden löytöjen määrä on
huomattavasti vähäisempi. Tämä selittyy sillä, että muut menetelmät vaativat
havaintoaikaa isoista kaukoputkista ja kuten tiedetään, näiden laitteiden
havaintoajat ”ovat kortilla”.
Eksoplaneetat-kirja on hyvin perusteellinen. Se kertoo lähes
kaiken sen, mitä eksoplaneetoista tiedetään, ja vieläpä hyvin ymmärrettävästi.
Eksojen rinnalla myös oman Aurinkokuntamme planeettoja käsitellään siten, että
se avaa uusia näkökulmia niiden ominaisuuksiin.
Kirjan ulkoasu on loistava. Kirjassa on erinomainen kuvitus
ja luettavat luvut ovat lyhyitä, kerralla luettavia. Lisäksi kirjassa on
varmasti saman verran tietolaatiokoita, jossa kerrotaan esimerkkejä kulloinkin
käsiteltävästä asiasta. Näin teoria puoli saa ”lihaa luiden ympärille”. Laaja
liiteosa on myös mielenkiitoinen ja helposti saavutettava, sillä näiden
asioiden löytäminen Internetin syvyyksistä ottaisi varmasti jokusen tovin.
Jälleen kerran kirjoittajan, kirjan taittajan (Heikki ja
Arja Oja) ja Ursan (kustannustoimittaja Suvi Syrjä) yhteistyönä on syntynyt
kirja, jota on helppo suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.
Kari A. Kuure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti