Jättipilkku Auringossa

KAK – Marraskuun 29. päivän aikana Auringon näkyvälle puolella on kiertynyt pilkkuryhmä AR 14294, jonka koko on viimeisimpien havaintojen mukaan 1 100 MSH (miljoonasosaa). Ensimmäiset havainnot pilkkuryhmästä tehtiin jo viime viikolla, ei kuitenkaan Maasta tai Maan kiertoradalla olevasta SDO:sta, vaan Marsista. Siellä Jezero-kraaterissa oleva Perseverance-kulkija valokuvasi pilkkuryhmän marraskuun 25. päivänä. 

Auringonpilkkuryhmät AR 14294 ja 14296 muodostavat hyvin suuren kokonaisuuden, jonka voisi nähdä paljain silmin. Muista toki käyttää suojalaseja, jos pääset yritäämään havaitsemista! Vasemmalla on SDO:n ottama kuva laajakaistaisessa valossa ja oikealla pilkkuryhmien magneettinen rakenne. Kuvat NASA / SDO.

 

Kuvaaminen oli rutiini toimenpide, joka tehdään päivittäin Preseverancen Mastcam-Z:lla. Kuvaamisen tarkoituksena on tarkkailla Marsin ilmakehässä olevan pölyn määrää. Se käy parhaiten vastavaloon, kuvassa on siis ilmakehässä leijuvan pölyn lisäksi Aurinko. Vaikka Aurinko näkyykin kuvassa lähes ylivalottuneena, sopivalla kuvankäsittelyllä myös suurikokoiset auringonpilkut on mahdollista saada näkymään. Tämä ominaisuus ei ollut suunnitelmissa kulkijaa suunniteltaessa, mutta se on mukava bonus tutkijoille.

Mastcam-Z ei ole kovinkaan erotuskykyinen, sillä Aurinko näkyy kuvissa halkaisijaltaan noin 90 pikselin kokoisena. Näin ollen auringonpilkkujen tulee olla erittäin suuria erottuakseen kuvista. Kuvista voidaan arvioida auringonpilkun koko, joka oli noin 15-kertainen maapallon kokoon verrattuna.

Pilkkuryhmä 4294 on luokiteltu magneettisesti beeta–gamma–deltaksi, joka tarkoittaa suhteellisen monimutkaista magneetista rakennetta. Määritelmän mukaan se on auringonpilkkuryhmä, jolla on beeta-gamma-tyypin magneettinen rakenne, mutta joka sisältää yhden (tai useamman) deltatyypin auringonpilkun. Delta-tyyppi tarkoittaa puolestaan sitä, että saman penubran sisällä on erinapaiset umbrat.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä aivan 4294-pilkkuryhmän jälkipuolelle on syntynyt pilkkuryhmä 4296. Sen koko on noin 500 MSH ja magneettinen tyyppi on beeta (kaksinapainen). Nämä molemmat ryhmät näyttävät yhdessä muodostavan mielenkiintoisen rakenteen, jossa voidaan odottaa tapahtuvan voimakkaita flarepurkauksia. Pilkkuryhmälle 4294 ennustetaankin 15 % ja pilkkuryhmälle 4296 5% mahdollisuutta tuottaa X-luokan flarepurkauksia lähiaikoina.

Eikä kannata unohtaa myös pilkkuryhmien suurta kokoa. Jo nyt 4294 on niin suurikokoinen, että sen voisi hyvissä olosuhteissa näkyä paljain silmin. Valitettavasti Suomessa tähän aikaan vuodesta Auringon näkyminen ei ole kovinkaan todennäköistä pilvisyyden vuoksi. Mutta jos sellainen ihme tapahtuisi, niin suojalasilla varustautuneena paljain silmin voisi yrittää sen havaitsemista.

Lisätietoja

Lue paljain silmin näkyvistä auringonpilkuista Aurinkoilmiö-blogista artikkelista ”Ilmiö Auringossa: Kun pilkun voi nähdä paljain silmin”.

 

 

 

 

Komeetta Wirtanen

46P/Wirtanen vuodelta 2003. Kuva ESA.

Lähitulevaisuudessa komeetta 46P/Wirtanen tulee olemaan suuren mielenkiinnon kohteena. Joulukuussa 2018 komeetta pyyhältää maapallon ohitse hyvin läheltä, lähempää kuin moniin vuosiin tai ehkäpä milloinkaan aikaisemmin. Lähestyessään maapalloa syksyllä 2018 komeetta kirkastuu ja viimeistään marraskuun loppupuolella siitä tulee paljain silmin näkyvä kohde pohjoiselle tähtitaivaalle.

Komeetan löysi Carl Alvar Wirtanen (1910–1990) Lick observatoriossa työskennellyt tähtitieteilijä tammikuun 17. päivänä vuonna 1948. Löydön jälkeen komeettaa on havaittu jokaisella kierroksella Auringon ympäri lukuun ottamatta vuotta 1980, jolloin komeetan perihelin aikaan se pysytteli sitkeästi alle 20 asteen etäisyydellä Auringosta.

Vuoden 2013 perihelin ohitus oli myös huono havaintojen kannalta. Komeetasta tehtiin vain muutamia etäisyysmittauksia, nekin vuoden 2014 aikana. Vuoden 2018 periheli on siis poikkeus, sillä myös vuoden 2024 perihelin ohitus on huono. Näin ollen tuleva perihelin ohitukseen on ladattu paljon toiveita kunnollisten havaintojen tekemisen suhteen. Valitettavasti meillä Suomessa marras- ja joulukuu ovat vuoden pilvisintä aikaa, mutta aina voidaan toivoa joitakin selkeitä iltoja ja öitä, jotka mahdollistaisivat komeetan havaitsemisen.

Komeetta kuuluu ns. Jupiterin komeettaperheeseen ja sen kiertoaika on nykyisin 5,43 vuotta. Radan apheli on 5,124 ja periheli 1,056. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, perihelietäisyys on hyvin samanlainen kuin maapallolla. Törmäysvaaraa ei ainakaan nykyisin ole, sillä radan inklinaatio on 11,7° ja periheli sijaitsee ekliptikan pohjoispuolella. Kokoa komeetalla arvioidaan olevan noin  (Ø) 1,2 km.

Edellisen lukemansa perusteella taivaandynamiikkaa tunteva lukija voikin jo päätellä, että komeetan rata ei ole kovinkaan pysyvä, vaan se muuttuu joka kerta kun Jupiter ja komeetta päätyvät toistensa läheisyyteen. Takaisinpäin laskemalla on pystytty selvittämään joitakin ratamuutoksia viimevuosisadalla.

Taulukko 1. 46P/Wirtanen ratamuutokset

pvm	etäisyys Jupiterista [au]	perihelietäisyyden muutos [au]	kiertoajan muutos [vuotta]
31.12.1912	0,53	1,62 →  1,43	6,81 →  6,32
25.12.1923	0,52	1,43 →  1,61	6,32 →  6,65
10.4.1972	0,28	1,61 →  1,26	6,65 →  5,87
26.2.1984	0,47	1,26 →  1,08	5,87 →  5,50
25.11.2042	0,56	1,06 →  1,22	5,49 →  5,78

Toistaiseksi viimeisin ratamuutos tapahtui vuonna 1984 ja seuraava tulee tapahtumaan vuonna 2042. Tuleva ratamuutos heittää perihelietäisyyttä ulommaksi ja näin vähentää ainakin väliaikaisesti törmäysriskiä maapallon kanssa.

Ensivuoden perihelin ohitus tapahtuu joulukuun 13. päivänä. Perihelin aikaan komeetta ei vielä ole kaikkein lähimmillään maapalloa, vaan se tapahtuu vasta muutama vuorokausi myöhemmin, joulukuun 16 päivän iltana. Etäisyyttä silloin noin 11,61 miljoona km, eli noin 0,078 au tai noin 30 (LD) Kuun etäisyyttä.

Vuoden 2018 syyskuun alussa komeetta on vielä himmeä ja se voidaan ”nähdä” vain valokuvaamalla. Suomessa komeetta etelämeridiaanin ylitys tapahtuu silloin vain noin 10° korkeudella ja sekin vähenee syksyn kuluessa kunnes 8.lokakuuta se ei enää nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Marraskuun loppupuolella komeetta alkaa jälleen nousta, tällöin iltataivaalle, ja ensimmäiset havainnot siitä voitaneen tehdä 27.11. komeetan tullessa Valaskalan tähdistöön. Meridiaanin ylitys tapahtuu vain 4,9° korkeudella ja komeetan kirkkaus M_v=5,1. Tämän jälkeen komeetan näkyvyys paranee ilta illan jälkeen.

Joulukuun alkaessa komeetan meridiaanin ylitys tapahtuu aina vain korkeammalta ja samalla komeetan kirkkaus kasvaa. Jos komeetan kirkkaus kasvaa ennusteen mukaan, niin silloin se on nähtävissä paljain silmin jo joulukuun ensimmäisen viikon aikana. Joulukuun toisen viikon alkaessa komeetan kirkkaus on jo kohtalaisen suuri ja meridiaanin ylitys tapahtuu mukavasti iltayöstä kello 22.30 tietämillä. Periheli saavutetaan 13.12.2018 ja etäisyys lyhyimmillään 16.12.2018. Nykyisellä radallaan maapallon ja komeetan lyhin mahdollinen etäisyys olisi noin 0,068 au eli 10 200 000 km, eli tuleva ohitus on yksi lähimmistä ohituksista.

Joulukuun kolmannen viikon lopulla komeetta muuttuu sirkumpolaariseksi vaikka meridiaanin ylitys tapahtuu edelleen iltayöstä, nyt noin kello 23. Komeetan kirkkaus on edelleen sellainen, että se pitäisi näkyä paljain silmin aina joulukuun loppuun asti.

Ennen periheliä komeetta on Valaskalan tähdistössä. Siitä se siirtyy Härkään 12.2.2018 ja Perseukseen 19.12.2018. Tässä tähdistössä komeetta on vain pari vuorokautta ja siirtyy Kefeukseen 21.12.2018. Ilveksen alueella komeetta siirtyy 28.12.2018 ja tämän jälkeen 8.1.2019 se siirtyy Isoon karhuun. Lyhyt pistäytyminen Ilveksessä 11.1.209 on vain vuorokauden mittainen ja paluu Ison karhun puolelle tapahtuu 12.1.2019.

Tammikuun toisella viikolla komeetta on himmentynyt jo niin paljon, että sen havaitseminen paljain silmin edes pimeimmässä paikassa ei ole mahdollista. Sen sijaan, se on vielä helposti valokuvattavissa pitkälle kevääseen, sillä se pysyttelee pohjoisella tähtitaivaalla aina huhtikuun puolelle tai pitempäänkin, mutta himmenee lopulta näkymättömiin riippumatta käytettävästä laitteistosta.

Taulukko 2. 46P/Wirtannen havaintoja helpottavia tietoja

pvm aika korkeus  kirkkaus nousuaika laskuaika tähdistö Huomautus 1.12.2018 22:19 10,0 4,8 19:47 1:40 Valaskala 2.12.2018 22:18 11,6 4,7 18:31 1:56 Valaskala 3.12.2018 22:16 13,3 4,6 18:15 2:10 Valaskala 4.12.2018 22:18 15,2 4,5 17:59 2:26 Valaskala 5.12.2018 22:18 17,2 4,4 17:42 2:43 Valaskala 6.12.2018 22:18 19,5 4,3 17:25 3:00 Valaskala 7.12.2018 22:19 21,9 4,2 17:07 3:19 Valaskala 8.12.2018 22:20 24,6 4,1 16:49 3:39 Valaskala 9.12.2018 22:22 27,4 4,1 16:30 4:01 Valaskala 10.12.2018 22:24 30,4 4,0 16:10 4:25 Valaskala 11.12.2018 22:26 33,7 3,9 15:49 4:50 Valaskala 12.12.2018 22:29 37,1 3,9 15:27 5:18 Härkä 13.12.2018 22:33 40,7 3,8 15:02 5:49 Härkä  periheli 14.12.2018 22:37 44,3 3,8 14:36 6:23 Härkä 15.12.2018 22:42 48,1 3,8 14:04 7:03 Härkä 16.12.2018 22:47 51,8 3,8 13:26 7:51 Härkä etäisyys 11,61 miljoonaa km (0,078 au) 17.12.2018 22:52 55,5 3,8 12:33 8:55 Härkä sirkumpolaa-rinen 18.12.2018 22:59 59,1 3,9 Härkä 19.12.2018 23:05 62,6 3,9 Perseus 20.12.2018 23:13 65,9 3,9 Perseus 21.12.2018 23:21 68,9 4,0 Kefeus 22.12.2018 23:29 71,7 4,1 Kefeus 23.12.2018 23:38 74,2 4,2 Kefeus 24.12.2018 23:46 76,5 4,3 Kefeus 25.12.2018 23:55 78,5 4,3 Kefeus 26.12.2018 4,4 Kefeus 27.12.2018 0:05 80,2 4,5 Kefeus 28.12.2018 0:14 81,7 4,6 Ilves 29.12.2018 0:22 83,0 4,8 Ilves 30.12.2018 0:31 84,1 4,9 Ilves 31.12.2018 0:39 85,0 5,0 Ilves 1.1.2019 0:47 85,8 5,1 Ilves 2.1.2019 0:54 86,4 5,2 Ilves 3.1.2019 1:01 86,9 5,3 Ilves 4.1.2019 1:07 87,2 5,4 Ilves 5.1.2019 1:12 87,5 5,5 Ilves 6.1.2019 1:17 87,7 5,6 Ilves 7.1.2019 1:21 87,9 5,7 Ilves 8.1.2019 1:25 88,0 5,8 Iso karhu 9.1.2019 1:28 88,0 5,9 Iso karhu 10.1.2019 1:31 88,0 6,0 Iso karhu 11.1.2019 1:33 87,9 6,1 Ilves 12.1.2019 1:35 87,9 6,2 Iso karhu 13.1.2019 1:36 87,8 6,3 Iso karhu 14.1.2019 1:37 87,6 6,4 Iso karhu 15.1.2019 1:37 87,5 6,5 Iso karhu

Aika on  komeetan meridiaanin ylitysaika ja korkeus on meridiaanin ylityskorkeus Tampereen horisontin mukaan laskettuna.