Harrastajan tähtitaivas: Revontulet

Revontulet voivat olla rauhallisia mutta
joskus ne kehittyvät erittäin näyttäväksi
näytelmäksi joka jää mieleen vuosi-
kausiksi.

Öiden pimentyessä revontulibongaajat voivat taas aloittaa harrastuksensa. Syyskauden ensimmäiset revontulet on nähty Pirkanmaalla ja kauden edetessä niitä nähdään yhä enemmän. Auringon aktiivisuus on laantumassa, mutta revontulien esiintyminen voi jopa lisääntyä. Mistä siis on kysymys?

Saattaa hieman tuntua oudolta, että revontulien esiintymismäärät voisivat kasvaa vaikka Auringon aktiivisuus menee alamäkeä. Näin kuitenkin on tilastoja tarkasteltaessa. Runsaimmat ja aktiivisimmat revontulet nähdään juuri nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa Auringon aktiivisuus on alenemassa.

Auringon aktiivisuus saavutti huippunsa marras–joulukuussa 2011. Sen jälkeen on aktiivisuus vähentynyt ja vaikka Nasa ennusti maksimin olevan kaksihuippuinen, odotettua nousua ei ole tapahtunut toukokuun aikana nousseesta aktiivisuudesta huolimatta.  Kesä- ja heinäkuun aktiivisuus on ollut selvästi heikompi, eikä tästä elokuustakaan näytä tulevan näitä parempi. Tosin tilanne saattaa vielä muuttua, mutta sen nähdään tulevina kuukausina.

Revontulien esiintymismäärät siis oletettavasti lisääntyvät tilastollisesti. Tälle on oikeastaan suhteellisen helppo selitys, tiedä sitten kuinka oikea se on. Se liittyy aktiivisuusalueiden muutoksen auringonpilkkujakson aikana:

Pilkkujakson alkaessa uudet aktiiviset alueet syntyvät Auringon keskileveyksille. Jakson kuluessa aktiivisuusalueet siirtyvät kohti ekvaattoria ja jakson päättyessä ne ovat lähes ekvaattorilla. Jakson lopulla pilkkuryhmät syntyvät noin 5° leveyspiirille.

Aktiivisuusalueiden siirtyminen lähemmäksi ekvaattoria johtaa siihen, että koronamassapurkaukset (CME) syntyvät myös lähempänä ekvaattoria. Tästä syystä CME-pilvet ja erityisesti niiden tiheät ytimet osuvat useammin maapallon magneettikenttään kuin keskileveyksiltä lähtevien CME-pilvien. Näin ollen pienempikin CME-pilvi saa aikaan riittävän suuren häiriön Maan magneettikentässä ja se puolestaan näkyy revontulien määrän kasvuna.

Kokeneet revontulibongaajat osaavat ennakoida ja ennustaa revontulien esiintymistä seuraamalla internetin alan sivustoja. Aloittelevalle revontuliharrastajalle tehtävä ei ole kovinkaan helppo, sillä tiedot ovat aika tavalla hajallaan ja sopivia koontisivuja on vähän. Joitakin sivuja toki on, mutta tiedot eivät välttämättä ole kovin ymmärrettävästi esitetty ja englanninkielinen sanasto saattaa olla outoa.

Itse havaitsin ongelman valmistellessani revontulikurssia kansalaisopistoon joitakin vuosia sitten. Kurssin käyttöön tein koontisivun suomenkielisin selityksin. Sen jälkeen olen vielä kehittänyt sivua ja nyt sen avulla maallikkokin voi ainakin yrittää arvioida lähivuorokausien revontulien esiintymisen mahdollisuutta. Mitä useampi tekijä on vaikuttamassa revontulien esiintymisen puolesta sitä todennäköisempää niiden esiintyminen on. Tee oma revontuliennuste -sivu löytyy tästä linkistä.