Havaintokohteista Aurinko on sellainen, että sen
katseleminen tarvitsee aina omat suotimensa. Jopa paljain silmin sen
katseleminen voi vaurioittaa silmiä, ellei käytössä ole asianmukaista
suodatinta[1]. Erityisen vaarallisia ovat infrapunaisen ja
ultravioletin valon aallonpituudet, mutta jo näkyvän valon liiallinen
voimakkuus voi aiheuttaa ainakin väliaikaisesti sokeutumisen, joka tunnetaan
lumisokeutena.
Harrastajien keskuudessa ehkä yleisin käytetty
aurinkosuodatin on saksalaisen Baader Planetariumin valmistama
AstroSolar-kalvo. Se on erikoisvalmisteinen tarkkuuskalvo, joka on päällystetty
molemmin puolin ohuella alumiinikerroksella. Rakenne takaa sen, että
kalvokerroksen rikkoontuessa tai ”reikiintyessä” vaurio on harvoin samassa
kohdassa kalvon molemmin puolin. On tietysti sanomattakin selvää, että
repeytynyttä tai muutoin rikkoontunutta kalvoa ei pidä käyttää.
AstroSolar-kalvosta valmistetaan myös auringonpimennysten
katselemiseen tarkoitettuja ”silmälaseja”. Niiden runkona toimivat
pahvikehykset, joiden silmäaukkoihin on kiinnitetty suodinkalvot. Aikaisemmin
vastaavia suodinlaseja tehtiin käyttäen kehitettyä mustavalkoista
röntgenfilmiä, mutta nykyisin niitä ei enää ole saatavissa. Hyvä niin, sillä
nykyisissä negatiivifilmeissä ei ole riittävää määrää hopeayhdisteitä, jotta ne
toimisivat riittävänä suodattimena[2].
AstroSolar-kalvosta valmistettu aurinkosuodin on huokea,
tehokas ja oikein tehtynä myös täysin turvallinen suodatin. Kalvo poistaa
kaikki infrapunaiset ja ultraviolettivalon aallonpituudet ja näkyvän valon
kirkkaus putoaa 1/100 000 osaan, joka on riittävä taso visuaaliseen
katselemiseen ja valokuvaamiseen. Visuaalisesti havaitessa auringon väri säilyy
neutraalin valkoisena, mutta valokuvatessa siitä tulee hieman siniviolettinen.
Lasimatriisiaurinkosuodin |
AstroSolar-kalvo ei ole ainoa vaihtoehto aurinkosuotimeksi,
sillä useat valmistajat tekevät niitä. Tavallisesti niiden suodatinosan
matriisi on värjättyä lasia ja ne ovat myös päällystetty ainakin etupuoleltaan
alumiinipinnoitteella. Näiden suodattimien läpäisemä valo on väriltään yleensä
oranssia.
Kehyksenä on lähes poikkeuksetta alumiiniprofiili, joka
sopii yleisimpiin kaukoputkikokoihin. Jos kehys on liian suuri ja siinä ei ole
sormiruuveja kiinnitykseen, kehyksen sopivuutta voidaan korjata liimattavilla
tiivistepaloilla. Sormiruuvien lisääminen onnistuu myös edes hieman askartelutaitoiselta
helposti. Lopputulos on yleensä toimiva. Alumiini kehyksen haittapuolena on
korkeahko hankintahinta, vaurioherkkyys etenkin jos aluminointi on vain
suodattimen yhdellä pinnalla (reikiintyminen) ja suurehko massa.
Näiden kahden suodintyypin jonkinlaisena välimuotona on
alumiiniprofiilista tehty kehys, mutta itse suodinmateriaali on
AstroSolar-kalvoa tai vastaavia eri valmistajien versioita siitä. Tällä tavalla
saadaan myyntihinta lasisia suotimia edullisemmaksi, mutta samalla suotimen
vaurioherkkyys kasvaa. Onneksi vaurioituneen suodinmateriaalin voi korvata
AstroSolar-kalvolla, jota myydään joko A4 kokoisena tai noin 1×0,5 m arkkeina.
AstroSolar-kalvoa on saatavissa kahtena tiheytenä.
Tavallisin on ND=5 tiheys, mutta lisäksi on tarjolla ainoastaan
valokuvauskäyttöön muiden lisäsuotimien yhteydessä käytettäväksi tarkoitettua
ND=3,8 tiheyksistä suodatin kalvoa. Se on yksin käytettynä liian vaaleaa
visuaaliseen havaitsemiseen.
AstroSolar-kalvosta tehty suodin kiinnitetään kaukoputkeen
tai teleobjektiiviin ennen objektiivia tai Newton-kaukoputkissa putken
etupäähän.
Kontinuum-suodin |
Jos kaukoputken pääpeilin halkaisija on enemmän kuin 150 mm,
käytettävää aukkoa pitää pienentää vaikkapa pahvimaskilla. Yleensä Auringon
(granulaatiota lukuun ottamatta) kaikki havaittavissa olevat yksityiskohdat erottuvat
jo 50 mm aukolla. Granulaatio erottuu yleensä jo 100 mm aukolla.
Toinen Auringon havaitsemiseen käytettävä suodatin on
kontinuum-suodin. Se läpäisee 540 nm aallonpituudella suhteellisen kapean
kaistan (kaistanleveys Baaderin valmistamassa suotimessa on vain 35 nm). Suodin
voimistaa kontrastia ja erityisesti auringonpilkut, fakulat ja granulaatio
tulevat helposti nähtäviksi. Suodatinta on saatavissa ainakin 1,25” ja 2”
okulaareille. Kontinuum-suodin ei estä infrapunaista valoa pääsemästä lävitseen,
joten valokuvauskäytössä esimerkiksi AstroSolar 3.8 -kalvon kanssa tarvitaan
myös ir-block-suodin.
Useat valmistajat tarjoavat Auringon havaitsemiseen monia
erilaisia kaukoputki- ja suodatinjärjestelmiä. Käsittelen niitä joskus
tulevaisuudessa.
Huomautukset
[1] Asianmukainen suodatin on nimenomaan Auringon havaitsemiseen
tehty suodatin, jota on testatusti turvallista käyttää. Minkäänlaiset omat
viritykset, kuten mustavalkonegatiivifilmi, CD-levy tai musta muovi ei ole
turvallisia, sillä ne läpäiset juuri ne vahingolliset aallonpituudet, jotka
vaurioittavat silmiä vaikka ehkä himmentävätkin näkyvää valoa.
[2] Silmän vauriot eivät useinkaan ilmene välittömästi katselemisen
jälkeen, vaan ne yleensä huomataan vasta silmälääkärin tutkimuksissa.
Auringonvalon aiheuttamat vauriota ovat pysyviä, sillä ne eivät korjaannu
koskaan. Pahimmassa tapauksessa silmä voi sokeutua kokonaan jos vauriokohta
syntyy kaikkein arimpaan paikkaan näköhermokimpun päähän, jossa sijaitsee sokea
piste eli siinä ei ole verkkokalvonsoluja.
Huomautus IR-Block/Cut suodattimen käytöstä Kontinuumin kanssa koskee ilmeisesti vain sellaisia CCD-kameroita joissa sitä ei ole ja ei ollenkaan tavallisia DSLR-kameroita?
VastaaPoistaJouni on oikeassa. Tavallisessa digijärkkärissä on kattava ir-blockkaus ja se ei tarvitse kontinuum-suotimen kanssa ir-blockeria.
VastaaPoistaAstrokuvaukseen soveltuvien järkkärien kanssa, jos koko suodin on korvattu pelkällä lasilla, tilanne on toinen ja suodin tarvitaan.
Tehdasvalmisteisien astrojärkkärien ir-suodatuksen tarpeellisuutta en osaa arvioida, koska minulla ei sellaista ole ja ei ole sattunut syntymään keskustelua aiheesta niiden henkilöiden kanssa joilla ko. kameroita on käytössään.Mutta tarpeellisuus selviää helpolla testillä: jos kuvaan syntyy epäterävyyttä tai huntua pilkkujen kuvien ympärille ilman suodatusta, niin silloin ir-block-suodin tarvitaan.