UHC-E-suodin. Kuva Astronomik. |
Syvä taivaan havaitsijat käyttävät usein suhteellisen
suurikokoisia kaukoputkia havaintojen tekemiseen. Näiden kaukoputkien suuri
valokeräyskyky mahdollistaa himmeiden kohteiden näkymisen. Valitettavasti
kohteet jäävät usein edelleen niin himmeiksi, että niiden näkeminen vaikeutuu
jos havaintopaikaksi on valikoitunut valosaasteinen paikka.
Täysin pimeää
paikkaa on vaikea löytää asutuskeskuksen liepeiltä, joten käyttöön on otettava
suotimet, jotka poistavat valosaasteen aallonpituuksia mutta päästä lävitse
kohteiden emittoimat aallonpituudet.
UHC-E-suodin
UHC-E-suotimen läpäisy. Kuva Astronomik. |
UHC-E-suodin soveltuu käyttäväksi valosaasteisilla alueilla
pienehköillä kaukoputkilla tehtävään syvätaivaan kohteiden havainnointiin.
Erityisesti emissiosumut ja komeetat voivat olla kohteina.
Suodin läpäisee kaistan
(noin 45 nm[1]) keskiaallonpituuden ollessa noin 500 nm. Sen lisäksi suodin
läpäisee ir-aallonpituuksia noin 640 nm alkaen ja aavistuksen verran
uv-säteilyä. Suodin poistaa keinovalaistuksen aallonpituudet, jolloin kontrasti
kasvaa ja taustataivas näkyy hyvin tummana.
OIII-suodin
OIII-suodin. Kuva Astronomik. |
OIII-suodinta käytetään yleensä sumujen havaitsemiseen.
Suodin läpäisee kapean kaistan (noin 20–30 nm) 501 nm aallonpituudella.
Emissiosumujen säteilemä valossa on kahdesti ionisoituneesta hapesta (O++)peräisin olevaa säteilyä, joka näkyy vihreänä. Toimiakseen hyvin, suodin on
tarkoitettu valovoimaisille ja halkaisijaltaan ainakin 150 mm kaukoputkille.
Jos valonkeräyskyky on riittävä (iso peili), niin aukkosuhteeltaan pienempikin
kaukoputki voi tuottaa suotimen läpi nähtynä erinomaisen kuvan.
Suodin poistaa kaikki keinovalojen tuottamat aallonpituudet,
jolloin suodinta voidaan käyttää kaasusumujen kuten supernovajäänteiden- ja
OIII-suotimen läpäisy. Kuva Astronomik. |
Riippuu valosaasteen määrästä ja käytettävän kaukoputken valonkeräyskyvystä (>250 mm), suodin voi korvata UHC-suodattimen. OIII-suodinta voi käyttää lähes kaikkeen valokuvaamiseen, mutta se ei sovellu web-, tai videokameran kanssa käytettäväksi. Erityisesti astrokuvaukseen modatuilla digijärkkäreillä kuvista tulee erityisen kontrastisia.
CLS-suodin
CLS-suodin. Kuva Astronomik. |
Edellistä laajakaistaisempi suodin, joka läpäisee myös
ir-säteilyn aallonpituudet. Kaistan leveys on jopa 100 nm, keskileveyden
ollessa noin 501 nm (vihreä) aallonpituuden kohdalla. Ir-alueen läpäisy alkaa
noin 640 nm kohdalla ja H-alfa-aallonpituudet (656 nm) läpäisevät suotimen
lähes täydellisesti. Suodatin leikkaa keinovalojen säteilemät aallonpituudet,
erityisesi natrium-lamppujen kellanruskean aallonpituuden.
CLS-suotimen läpäisy. Kuva Astronomik. |
Suodin soveltuu niin visuaaliseen havainnointiin kuin
valokuvaamiseen. Kohteet ovat kaasusumut, galaksit ja klusterit. Suodinta
voidaan käyttää myös pienissä kaukoputkissa. Valokuvatessa on käytettävä
ir-block-suodatinta poistamaan ir-säteily kuvaa huonontamasta[2].
H-beeta-suodin
H-beeta-suodin. Kuva Astronomik. |
Edellisten kaltainen kapeakaistainen suodin, kaistanleveys
on noin 20–30 nm ja keskiaallonpituuden ollessa noin 485–490 nm kohdalla. Suodin
läpäisee myös uv-säteilyä jonkin verran.
Suodin soveltuu erityisesti H-beeta-säteilyä
emittoivien sumujen, kuten Hevosenpääsumun havaitsemiseen. Muita kohteita on
vain muutamia, joten mikään yleissuodin tämä ei ole. Suodin soveltuu myös
valokuvaamiseen, ei kuitenkaan web- tai videokameroilla.
H-beeta-suotimen läpäisy. Kuva Astronomik. |
Huomautukset
[1] nm on nanometri, eli metrin miljardisosa ja millimetrin miljoonasosa.
[2] Peiliteleskoopit läpäisevät ir-säteilyn aallonpituudet.
Visuaalisesti havaintoja tehtäessä tästä ei ole haittaa, mutta valokuvatessa
ir-säteily tekee kuvaan haloa ja kuvan terävyys ja kontrastisuus kärsivät.
Hyvälaatuisissa linssikaukoputkissa tätä ongelmaa ei yleensä ole, mutta jos
niitä esiintyy, niin ir-suodatusta on syytä ainakin kokeilla.
Kaikki suodatinkuvat ja läpäisykäyrät on jolkaistu Astronomikin luvalla.!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti