Uusiutuvan novan T CrB purkaus lähestyy

Thüringenin osavaltion observatorio (Saksa) on havainnut^[1] aktiivisesti uusiutuvaa novaa T Corona Borealista (T CrB). Se on purkautunut noin 80 vuoden syklillä ja viime vuonna havaittiin sen kirkkauden himmeneminen. Historiallisesta datasta selviää, että himmeneminen on ennakkomerkki tulevasta purkauksesta. Purkauksen odotettiin tapahtuvan viime vuoden lopulla, mutta purkauksesta ei ole ollut mitään havaintoja.

Nyt, parin viime viikon aikana, Thüringenissä on havaittu H-alfa (656,0 nm) ja H-beeta (486,0 nm) aallonpituuksilla spektriviivojen merkittävää kirkastumista. Kirkastumisen huiput ovat viimeisten havaintojen mukaan noin viisinkertaisia perustasoon nähden. Spektriviivojen efektiivinen leveys on kaksinkertaistunut tammikuun loppupuolen ja helmikuun alkupuolen välisenä aikana. Vastaavaa kirkastumista ei kuitenkaan ole havaittu nova visuaalisessa kirkkaudessa.

H-alfa spektriviivat osoittavat merkittäviä muutoksia, jotka johtuvat lähestyvästä novapurkauksesta. Vastaavia muutoksia on havaittu monella muulla aallonpituudella. Kuva Thüringenin osavaltion observatorio.

 

Novan emissiospektrissä on edellisten tapahtumien lisäksi havaittu spektriviivoja, joiden esiintyminen edellyttää vähintään 40 000 K lämpötilaa. Nämä He I (587,56678 nm) ja He II (476,86 nm) spekriviivat ovat peräisi kertymäkiekosta. Näyttääkin siltä, että kertymäkiekossa on tapahtunut tiivistymistä, nopeuden kasvua ja lämpötilan nousua. Nämä tapahtumat myös ennakoivat lähestyvää purkausta.

Kevätkausi 2025

Corona Borealis -tähdistö sijaitsee korkealla pohjoisella tähtitaivaalla ja osa siitä on sirkumpolaarinen, siis osa siitä ei laske horisontin alapuolella lainkaan. T CrB sijaitsee kuitenkin tähdistön eteläosassa ja tästä syystä se käväisee horisontin alapuolella noin kolmen tunnin ajan, joka vuorokausi. Vuoden ajasta sitten riippuu se, milloin tämä tapahtuu.

Helmikuussa T CrB on korkeimmillaan (transit) on aamun tunteina. Korkeimmillaan nova on aina 54,3° korkeudessa. Helmikuussa se on riittävän korkealla novahavaintoja ajatellen aamuyön aikana, jolloin astronomista pimeyttä riittää noin kello 6 asti.

Maaliskuussa korkein hetki on siirtynyt pari tuntia aikaisemmaksi, joten havaintoja voisi aloitella alkaen kello 3 aikoihin. Toki sitä voi havainnoida koko yön.

Huhtikuussakin riittää vielä pimeitä öitä ainakin Etelä-Suomen alueella. Tampereella astronominen pimeys päättyy 17.4. päivän tienoilla ja Helsingissäkin 21.4. aikoihin. Novan on korkeimmillaan aamuyön tunteina ja havainnot voisi ajoittaa jo puoliltaöin alkavaksi.

Toukokuussa yötaivas on vaalentunut merkittävästi. Astronominen hämärä päättyy Tampereella 6.5. ja Helsingissä 11.5. Astronomisen hämärän aika on kyllä vielä riittävän pimeä, jotta nova näkynee paljain silmin, jos se saavuttaa ennustetun m_v=2 kirkkauden. Silloin sitä kuitenkin täytyy havaita sen ollessa korkeimmillaan, sillä ilmakehä vähentää kohteiden näkyvää kirkkautta jopa Dm_v= 1,5. Nova on kuitenkin horisontin yläpuolella koko lyhyen yön ajan, joten havainnot voisi ajoittaa yön pimeimpään hetkeen puoliltaöin alkavaksi.

Kesäyöt ovat liian valoisia muualla kuin aivan etelärannikolla, jotta novaa voisi havaita. Kesäkuussa nova on korkeimmillaan jo ennen vuorokauden vaihtumista, joten ajoittamalla havainnot yön pimeimmille tunneille, niin etelärannikolla siitä ehkä voisi tehdä havaintoja ainakin alkukuusta.

 

Lisää luettavaa

Tässä artikkelissa on kerrottu T CrB:sta perusteellisemmin

Kerran elämässä: T Coronae Borealis kirkastuu lähiaikoina

 

Viitaukset

[1] Observatoriossa tässä käytössä on ollut Alfred Jensch teleskooppi, jonka pääpeilin halkaisija on 2 metriä.

Harrastajan kaukoputki: Suotimet - osa 3

UHC-E-suodin. Kuva Astronomik.

Syvä taivaan havaitsijat käyttävät usein suhteellisen suurikokoisia kaukoputkia havaintojen tekemiseen. Näiden kaukoputkien suuri valokeräyskyky mahdollistaa himmeiden kohteiden näkymisen. Valitettavasti kohteet jäävät usein edelleen niin himmeiksi, että niiden näkeminen vaikeutuu jos havaintopaikaksi on valikoitunut valosaasteinen paikka. 

Täysin pimeää paikkaa on vaikea löytää asutuskeskuksen liepeiltä, joten käyttöön on otettava suotimet, jotka poistavat valosaasteen aallonpituuksia mutta päästä lävitse kohteiden emittoimat aallonpituudet.

UHC-E-suodin

UHC-E-suotimen läpäisy.
Kuva Astronomik.

UHC-E-suodin soveltuu käyttäväksi valosaasteisilla alueilla pienehköillä kaukoputkilla tehtävään syvätaivaan kohteiden havainnointiin. Erityisesti emissiosumut ja komeetat voivat olla kohteina. 

Suodin läpäisee kaistan (noin 45 nm[1]) keskiaallonpituuden ollessa noin 500 nm. Sen lisäksi suodin läpäisee ir-aallonpituuksia noin 640 nm alkaen ja aavistuksen verran uv-säteilyä. Suodin poistaa keinovalaistuksen aallonpituudet, jolloin kontrasti kasvaa ja taustataivas näkyy hyvin tummana.

OIII-suodin

OIII-suodin. Kuva Astronomik.

OIII-suodinta käytetään yleensä sumujen havaitsemiseen. Suodin läpäisee kapean kaistan (noin 20–30 nm) 501 nm aallonpituudella. Emissiosumujen säteilemä valossa on kahdesti ionisoituneesta hapesta (O⁺⁺)peräisin olevaa säteilyä, joka näkyy vihreänä. Toimiakseen hyvin, suodin on tarkoitettu valovoimaisille ja halkaisijaltaan ainakin 150 mm kaukoputkille. Jos valonkeräyskyky on riittävä (iso peili), niin aukkosuhteeltaan pienempikin kaukoputki voi tuottaa suotimen läpi nähtynä erinomaisen kuvan.

Suodin poistaa kaikki keinovalojen tuottamat aallonpituudet, jolloin suodinta voidaan käyttää kaasusumujen kuten supernovajäänteiden- ja

OIII-suotimen läpäisy.
Kuva Astronomik.

planetaaristen sumujen visuaaliseen havaitsemiseen.

Riippuu valosaasteen määrästä ja käytettävän kaukoputken valonkeräyskyvystä (>250 mm), suodin voi korvata UHC-suodattimen. OIII-suodinta voi käyttää lähes kaikkeen valokuvaamiseen, mutta se ei sovellu web-, tai videokameran kanssa käytettäväksi. Erityisesti astrokuvaukseen modatuilla digijärkkäreillä kuvista tulee erityisen kontrastisia.

CLS-suodin

CLS-suodin. Kuva Astronomik.

Edellistä laajakaistaisempi suodin, joka läpäisee myös ir-säteilyn aallonpituudet. Kaistan leveys on jopa 100 nm, keskileveyden ollessa noin 501 nm (vihreä) aallonpituuden kohdalla. Ir-alueen läpäisy alkaa noin 640 nm kohdalla ja H-alfa-aallonpituudet (656 nm) läpäisevät suotimen lähes täydellisesti. Suodatin leikkaa keinovalojen säteilemät aallonpituudet, erityisesi natrium-lamppujen kellanruskean aallonpituuden.

CLS-suotimen läpäisy.
Kuva Astronomik.

Suodin soveltuu niin visuaaliseen havainnointiin kuin valokuvaamiseen. Kohteet ovat kaasusumut, galaksit ja klusterit. Suodinta voidaan käyttää myös pienissä kaukoputkissa. Valokuvatessa on käytettävä ir-block-suodatinta poistamaan ir-säteily kuvaa huonontamasta^[2].

H-beeta-suodin

H-beeta-suodin. Kuva Astronomik.

Edellisten kaltainen kapeakaistainen suodin, kaistanleveys on noin 20–30 nm ja keskiaallonpituuden ollessa noin 485–490 nm kohdalla. Suodin läpäisee myös uv-säteilyä jonkin verran. 

Suodin soveltuu erityisesti H-beeta-säteilyä emittoivien sumujen, kuten Hevosenpääsumun havaitsemiseen. Muita kohteita on vain muutamia, joten mikään yleissuodin tämä ei ole. Suodin soveltuu myös valokuvaamiseen, ei kuitenkaan web- tai videokameroilla.

H-beeta-suotimen läpäisy.
Kuva Astronomik.

Huomautukset

[1] nm on nanometri, eli metrin miljardisosa ja millimetrin miljoonasosa.

[2] Peiliteleskoopit läpäisevät ir-säteilyn aallonpituudet. Visuaalisesti havaintoja tehtäessä tästä ei ole haittaa, mutta valokuvatessa ir-säteily tekee kuvaan haloa ja kuvan terävyys ja kontrastisuus kärsivät. Hyvälaatuisissa linssikaukoputkissa tätä ongelmaa ei yleensä ole, mutta jos niitä esiintyy, niin ir-suodatusta on syytä ainakin kokeilla.

Kaikki suodatinkuvat ja läpäisykäyrät on jolkaistu Astronomikin luvalla.!