Havaintovinkki: Kuun terminaattori

Joitakin artikkelissa käsiteltyjä kraattereita on merkitty
kuvaan. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuun vaiheet ovat jokaiselle tuttuja. Tänään (19.11.2015) on puolikuu ja valon ja varjon raja kulkee Kuun keskikohdalla. Alueella on useita hienoja kohteita, joiden katseleminen ja havainnointi on hyvin antoisaa jopa hyvin elämyksellistä puuhastelua. Juuri tänään tai aivan lähipäivinä pitäisikin sään mahdollistaessa kaivaa kaukoputket pölyisistä komeroista ja suunnata ne kohti Kuuta.

Oheinen kuva on otettu juuri kasvavan puolikuun aikaan (20.10.2015). Joitakin kraattereita olen kuvaan nimennyt, mutta lukija voi etsiä käsiinsä tarkan Kuun kartan ja pyrkiä selvittämään muiden kraattereiden nimet ja niiden tärkeimmät ominaisuudet.

Useimmat Kuun kraatterit ja muut pinnanmuodot ovat italialaisen jesuiitan ja  tähtitieteilijän Giovanni Battista Riccioli’n (1598–1671)nimeämiä. Riggioli työskenteli yhdessä Francesco Maria Grimaldin kanssa ja he tekivät erityisesti Kuuhun liittyviä tutkimuksia. Muita havaintokohteita heillä oli Saturnus ja Riccioli havaitsi Mizarin olevan kaksoistähti.

Seuraavassa on esitelty lyhyesti muutamia Kuun keskiosassa olevia kraattereita:

Sinus Medii

Syntyi 3,85–3,2 miljardia vuotta sitten Imbrian kaudella^[1]. Meri on kooltaan 350×350 km ja pinta-ala on noin 52 000 km².

Flammarion

Syntyi Esi-Nektaarisella kaudella 4,55–3,92 miljardia vuotta sitten. Tyypiltään se on vallitasanko ja halkaisijaltaan noin 75 km. Nimetty ranskalaissyntyisen tähtitieteiljän Camille Flammarionin (1842–1925) mukaan.

Herschel

Syntyi Eratosteniaanisella kaudella 3,2–1,1 miljardia vuotta sitten. Kraatteri on halkaisijaltaan 41 km. Sen erittäin korkeat reunavuoret kohoavat 3770 metrin korkeuteen keskipinnasta. Nimetty englantilaisen tähtitieteilijän William Herschellin (1738–1822) mukaan, joka löysi mm. Uranuksen.

Ptolemaeus

Vallitasanko joka syntyi Esi-Nektariaanisella kaudella 4,55–3,92 miljardia vuotta sitten. Kraatterin halkaisija on 154 km. Kraatterin sisällä on nähtävissä useita pienempiä ja jopa osittain hävinneitä kraattereita. Nimetty Klaudios Ptolemaios’in (100–178) mukaan, joka oli kreikkalainen astronomi ja matemaatikko. Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuului kolmetoistaosainen Almagest, johon oli koottu koko sen ajan tähtitieteellinen ja matemaattinen tietämys.

Alphonsus

Kraatteri, jonka halkaisija on 118 km. Syntyi Nektariaanisella kaudella 3,92–3,85 miljardia vuotta sitten. Kraatterissa on havaittu anomaalisia ilmiöitä, jotka on määritetty kaasupurkauksiksi. Nimetty Kastilian ja Leónin kuninkaan Alphonse le Sagen’n (1221–1284)mukaan. Alphonse teetätti nimeään kantavat planeettataulukot, jotka olivat käytössä korpenikaaniseen tieteen vallankumoukseen asti.

Arzachel

Kraatteri, jonka halkaisija on 98 km. Syntyi Ala-imbriaanisella kaudella 3,85–3,8 miljardia vuotta sitten. Kraatterilla on erittäin voimakkaasti terassoituneet^[2] ja korkeat reunavallit. Keskusvuori on noin 1500 metriä korkea. Kraatteri on nimetty arabialaisen tähtitieteilijän Al Zarali’n (1029–1100) mukaan.

Thebit

Kraateri, jonka halkaisija on 58 km. Syntyi Ylä-Imbriaanisella kaudella 3,8–3,2 miljardia vuotta sitten. Reunavallit terassoituneet ja pohjalla on nähtävissä mäkiä ja suoria kuruja. Nimetty persialaisen tähtitieteilijän Thebit ben Korra’n (826–901) mukaan. Korra käänsi Prolemaeusin Almagets teoksen arabiaksi.

Purbac

Vallitasanko, jonka halkaisija on 118 km. Syntyi Esi-Nektaarisella kaudella 4,55–3,92 miljardia vuotta sitten. Reunavalit ovat erittäin jyrkkiä ja tasangolla on useita pieniä kraattereita ja mäkiä. Nimetty itävaltalaisen tähtiteteilijän Georg von Peuerbach’in (1423–1461) mukaan.

Regiomontanus

Vallitasanko jonka koko on 126×110 km. Syntyi Esi-Nektariaanisella kaudella 4,55–3,92 miljardia vuotta sitten. Keskusvuoren huipulla on pieni, halkaisijaltaan 6 km, kraatteri Regiomantanus A. Tasangolla on pieniä kraattereita ja mäkiä. Länsireunan valli on romahtanut ja itäreunan valli on jyrkkä ja korkea. Nimetty saksalaisen tähtitieteilijän Johannes Müller’in (1436–1476)käyttämän nimen Regiomontanus mukaan.

Walther

Vallitasanko, jonka halkaisija on 141 km. Syntyi Nektaarisella kaudella 3,92–3,85 miljardia vuotta sitten.  Kraatterin pohjalla on useita pienempiä kraattereita. Reunavalli on korkea mutta terassoitunut. Nimetty saksalaisen tähtitieteilijän Bernard Walter’in (1430–1504) mukaan.

Huomautukset

Kuun geologiset maailmankaudet. Kuva Wikimedia commons.

[1] Kuun maailmankaudet ovat: Esi-Nektaarinen (4,533–3,92 miljardia vuotta sitten ), Nektaarinen (3,92–3,85 miljardia vuotta sitten ), Imbriaaninen (3,85–3,8 miljardia ja 3,8–3,2 miljardia vuotta sitten), Eratostiaaninen (3,2–1,1 miljardia vuotta sitten) ja Kopernikaaninen (1,1 miljardia vuotta – nykypäivään ). Imbriaanin kausi jaetaan Varhais-Imbriaaniseen ja Myöhäis-Imbriaaniseen kauteen, joista kausista käytetään myös nimityksiä Ala- ja Ylä-Imbriaaniset kaudet.

[2] Terassoituminen tarkoittaa kraatterin reunavallin sisäreunan useampaa perättäistä romahtamista, jolloin lopputuloksena on porrasmainen rakenne.