maanantai 17. huhtikuuta 2017

Valosaastuminen jatkuu yhä Suomessa

Valosaaste on lisääntynyt kuvassa näkyvillä alueilla vuoden 202 joulukuusta vuoden 2016 joulukuuhun.
Kuva © Kari A. Kuure, lähde NASA Earth Observatory.
Nykyteknologian ja elinkeinotoiminnan seuraus on valosaastuminen. Se on voittoisa vitsaus, joka leviää päivä päivältä ja vuosi vuodelta laajemmalle alueelle. Erityisen voimakasta valosaastuminen on Suomessa, ja olemme ainoa maa Pohjois-Euroopassa, jossa valosaaste lisääntyy merkittävästi. Vain Tukholman alue ja pari isompaa kaupunkialuetta Ruotsissa on myös jatkanut valosaastuttamista mutta muualla valosaasteen määrä on jopa vähentynyt neljässä vuodessa.

Lisääntyvän valosaasteen myötä Suomi on hieman erikoisessa seurassa, sillä valosaaste on lisääntynyt merkittävästi vain Intiassa, Kiinassa, Indonesiassa ja joissakin pienissä Aasian valtioissa, Lähi-idässä, muutamissa Afrikan valtioissa, Etelä-Amerikan muutamassa öljyvaltiossa ja Meksikossa. Yhdysvalloissa valosaasteen lisääntyminen on yllättävän vähäistä, kokonaisuudessaan se on suunnilleen Ruotsin veroista.

Mitä valosaaste on?

Valosaaste on kaikessa yksinkertaisuudessaan valoa, joka suuntautuu taivaalle joko vahingossa tai jopa tarkoituksellisesti. Yleensä valosaastetta syntyy yhdyskuntarakentamisen seurauksena valoa ylös suuntaavien valoheittimien ja aluevalaistuksen vaikutuksesta. Pohjoismaissa valoa myös heijastuu taivaalle lumipeitteen vuoksi.

Taivaalle suuntautunut valo heijastuu takaisin maanpinnalle pilvisyyden, ilmassa leijuvien aerosolien sekä (etenkin talvella) jääkiteiden vaikutuksesta. Heijastunut valo muodostaa lähes läpinäkymättömän ”katon”, joka nykyisin on väriltään punaruskeaa runsaan natriumlamppuvalaistuksen käytön seurauksena. Aikaisemmin valosaasteen väri oli vihertävää elohopeahöyrylamppujen käytöstä johtuen.

Valosaasteen vaikutukset

Valosaasteen vaikutuksista on tehty satoja tutkimuksia ja kaikissa niissä se on todettu haitalliseksi niin luonnolle kuin ihmisille. Valosasteisilla alueilla asukkaat oirehtivat mitä ihmeellisimmillä tavoilla, nukkumisongelmat ja stressi ovat niistä pienimmästä päästä.

Yksi valosaasteen merkittävistä seurauksista on tähtitaivaan katoaminen. Kaupunki ja taajama-alueilla asukkaat eivät enää kykene näkemään tähtitaivasta valosaasteen muodostaman ”katon” vuoksi. Elämme sanan mukaisesti kuplassa, joka estää kaikenlaisen informaation pääsyn havaittavaksemme. Ainoa tapa, jolla tästä ”kuplasta” pääsemme, on matkustaa aikanakin tunnin verran asumattomille tai vain vähän asutusta olevalle maaseudulle. Ihmiset, jotka näin ovat pystyneet tekemään kertovat ihastuneena tähtitaivaan ja Linnunradan kauneudesta, kauneudesta joka meille kaupunkien ihmisille on vain kaukainen haave ”jossain toisella planeetalla”.

Valosaaste vuonna 2012. Kuva NASA Earth Observatory.


Valosaaste vuonna 2016. Kuva NASA Earth Observatory.


Valosaasteen määrää seurataan entistä enemmän

NASA laukaisi avaruuteen Maata kiertävälle radalle Suomi NPP-satelliitin[1]. Sen tehtävänä on valokuvata maapalloa 22 eri aallonpituudella yötä päivää. Satelliitin erotuskyky on huikea ja ajantasaisia maankäytön yksityiskohtaisia karttoja voidaan laatia vaikka päivittäin. Satelliitin käyttö antaa huimasti uusia työkaluja yhdyskuntarakentamisen suunnittelijoille ympäri maapallon.
Suomi NPP laukaistiin avaruuteen lokakuussa 2011. Se kiertää maapalloa aurinkosynkronisella radalla 834 km korkeudella.

NASA Earth Observatorio julkaisi ensimmäisen valosaasteesta kertovan kartan loppuvuodesta 2012. Kartta oli koottu lukuisista Suomi NPP-satelliitin ottamista kuvista, joista oli poistettu pilvisyyden varjostava vaikutus. Samassa yhteydessä julkaistiin monia maaosan kattavia karttoja. Aivan muutama päivä sitten (15.4.) NASA Earth Observatorio julkaisi uuden, viime joulukuulle päivätyn kartan, jota vertaamalla vuoden 2012 karttaan voi helposti päätellä muutokset, jotka johtuvat valosaasteen lisääntymisestä asutuilla alueilla. Muutokset etenkin Suomen osalta on murheellista katseltavaa.

Valosaasteen ehkäiseminen

Valosaasteen ehkäiseminen on periaatteessa helppo juttu. Tosin valaistuksen suunnittelu ja pitkä käyttöikä hidastavat huomattavasti ja merkittävästi valosaasteen määrän kääntymistä alenevaan suuntaan. Tähän vaikuttaa huomattavasti Suomesta puuttuva valosaastetta ehkäisevä lainsäädäntö ja valaistussuunnittelun ohjeistuksen puutteellisuus näiltä osin. Nämä asiat olisikin pikaisesti korjattava nykyaikaiselle tasolle.

Puutuvasta lainsäädännöstä ja puuttuvasta suunnitteluohjeistuksesta huolimatta jokainen meistä voi tehdä omalta pieneltä osaltaan jotakin. Ensimmäinen merkittävä muutos on vaihtaa valoa taivaalle vuotavat valaisimet sellaisiin malleihin, joista näin ei pääse tapahtumaan. Valoa tarvitaan vain kulkureiteillä, ei taivaalla.

Toinen merkittävä muutos on se, että valaistaan kulkureitit vain silloin kun niitä käytetään. Tämä tapahtuu helposti liiketunnistimia käyttämällä. Liiketunnistimia voidaan käyttää niin pihapiiristä kuin teillä ja kaduilla. Niinpä yhdyskuntien valaistuksia suunnittelevien henkilöiden pitäisikin laatia suunnitelmansa myös tämä lähtökohta huomioon ottaen.

Turvallisuus

Turvallisuus sisältää monia tekijöitä, mutta niistä tuskin yksikään toteutuu vain valonmäärää lisäämällä. Tämä pätee niin yhdyskuntarakentamisessa kuin yksityisten asumusten alueilla. Pihoissa näkee usein käytettävän aivan liian tehokkaita aluevalaisimia. Useimmissa tapauksissa ne ovat aivan turhia, sillä häikäisevä valonheittäjä muodostaa pimeitä katvealueita, jotka joskus saattavat muodostaa turvallisuusriskin. Näin etenkin keskikaupungilla, joissa useimmat ryöstöt ja muut rikokset tapahtuvat.

Turvallisuus muodostuu myös turvallisesta liikkumisesta ja ympäristön hahmottamisesta. Kulkureittien riittävä valaistus, korkeuserojen tunnistaminen jne. ovat oleellisia tekijöitä, joiden luominen vaatii oikeanlaista valaistusta. Oikea valaistus ei kuitenkaan merkitse kirkasta ja valomäärältään runsasta valaistusta, jotka luovat helposti valosaastetta, vaan se voidaan toteuttaa valosaasteettomasti käyttäen oikeanlaisia valaisimia.

Huomautukset

[1] Satelliiti tunnettiin laukaisun aikana nimellä National Polar-orbiting Operational Environmental Satellite System Preparatory Project (NPP). Satelliitin omistaa United States National Oceanic and Atmospheric Administration eli lyhyemmin US NOAA. Laukaisunsa jälkeen satelliitti nimettiin uudelleen ja siitä tuli Suomi National Polar-orbiting Partnership eli Suomi NPP.

Sana Suomi saattaa tuntua ihmeelliseltä satelliitilta, jolla ei sinällään ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Selitys onkin se, että uudelleen nimeämisellä haluttiin kunnioittaa Verner E. Suomi (1915–1995) nimistä meteorologia, joka toimi Wisconsin-Madison yliopistossa.

Verner E. Suomi syntyi Yhdysvalloissa perheensä kuudentena lapsena, lapsia oli kaikkiaan seitsemän. Hänen vanhempansa olivat John ja Anna Suomi, jotka puolestaan olivat muuttaneet Suomesta Yhdysvaltoihin vuonna 1902. Verner E. Suomen ansioihin kuuluu hänen uraa uurtava työnsä satelliittien käytön kehittäminen säähavainnoissa ja ilmatieteellisessä tutkimuksessa.

Verner E. Suomen henkilöhistoriasta voi lukea enemmän


Suomi NPP-satelliitista




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti