.. vaikkakaan ei kovin todennäköinen. Pienilläkin
todennäköisyyksillä on ikävä taipumus toteutua, jos aikaa on käytettävissä. Ja
Auringon tapauksessa aikaa on, eli ihmiskunnan pitäisi ottaa superflaren
mahdollisuus huomioon rakentaessaan infrastruktuuriaan.
 |
| Tämä flare ei ole superia, mutta tavaomaisenakin tällainen vaikuttaa maapallon avaruussäähän merkittävästi. Kuva NASA/SDO |
Superflareja tapahtuu hyvin säännöllisesti nopeasti
pyörivillä, nuorilla tähdillä, joiden magneettinen dynamo toimii voimakkaasti.
Sen sijaan vanhoilla, hitaasti pyörivillä tähdillä, kuten Auringolla,
superflareja esiintyy merkittävästi vähemmän, jopa niin paljon vähemmän, että
jotkut tutkijat pitävät mahdollisuutta hyvin lähellä nollaa.
Uusin tutkimus aiheesta tulee Yatan yliopistosta, jossa Yuta
Noitsun johtama tutkimusryhmä on selvitellyt superflarien esiintymistä juuri
Auringon kaltaisilla tähdillä. Kepler-avaruuskaukoputken aineistosta on
havaittu superflarien tapahtuvan suhteellisen säännöllisesti myös
G-spektriluokan tähdillä, joskin paljon harvemmin kuin nuorilla tähdillä.
Aineiston analysoinnissa käytettiin myös Gaia-avaruuskaukoputken ja Apache
Pointin observatorion kokoamia havaintoja. Kaikkiaan superflareja havaittiin noin
tuhat noin 300 Auringon kaltaisella tähdellä.
Aineisto on vielä tässä vaiheessa liian suppea varmojen
päätelmien tekemiseen. Noitsu kuitenkin arvioi, että Auringossa superflare
voisi tapahtua noin kerran tuhannessa vuodessa. Superflaren vaikutukset
ulottuisivat Maahan noin 30 – 50 prosentissa tapauksista riippuen hieman siitä,
mistä vaikutuksista on kyse. Näin ollen voitaneen olettaa, että merkittäviä tuhoja
nykytekniikalle (sähköverkko, tietoliikenne niin maanpinnalla kuin avaruudessa,
kaasu- ja öljyputkistot jne.) aiheutuisi vähintäänkin kerran 10 000 vuodessa.
Useampikin kerta voisi olla mahdollista.
Superflare ei Auringossakaan ole aivan tuntematon ilmiö.
Vuonna 1859 Carrington-ilmiön aikaansaama magneettinen myrsky rampautti sen aikaista
tietotekniikkaa, eli lennätin linjoja kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla
missä niitä oli käytössä. Revontulia nähtiin parin vuorokauden aikana hyvinkin
etelässä, kuten Havaijilla ja Kuubassa.
Carrington-ilmiö ei kuitenkaan ollut supreflarien huippua,
vaan ehkä keskinkertainen. Todellinen superflare voisi olla voimakkuudeltaan
kymmenen- tai satakertainen. Säilyneistä historiallisista kirjoituksista on
luettavissa merkillisistä tapahtumista, jotka nykytietämyksen valossa voisivat
olla voimakkaiden supreflare-purkausten aiheuttamia. Jos näin on, niin silloin
ihmiskunnan tunnetun historian aikana superflare on iskenyt maapallolle
vähintäänkin puolenkymmentä kertaa. Tällöin voidaan odottaa superflaren
esiintyvän kerran tuhannessa vuodessa.
Aiheesta lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti