Orionin tähdistössä kirkas punainen jättiläinen, Betelgeuse, on ollut viimevuosien mielenkiinnon kohteena. Noin vuosi sitten tähti alkoi himmetä ja sen kirkkaus aleni ennätyslukemiin, aina 37 % helmikuun alussa vuonna 2020. Tutkimukset paljastivat, että himmenemisen syy oli ensi alkuun hyvin tiheä pölypilvi tähden ympäristössä ja lopulta myös tähden omaan rytmiin (n. 400 vrk) kuuluva jaksollinen himmeneminen.
 |
| Betelgeuse ei ole pyörä pallo. Image credit ALMA/ ESO/ NAOJ/ NRAO/ E O’Gorman/ P Kervella. |
Nyt tutkimuksissa on paljastunut myös aivan uutta. Astrophysical Journalissa julkaistussa tutkimuksessa[1] selvisi, että Betelgeusen ydin on edelleen heliumin fuusiointivaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jossain määrin odotettu supernova ei ole aivan lähellä. Tietystikään emme voi tietää milloin supernovavaihe käynnistyy, mutta tutkijat kertovat sen tapahtuvan aikaisintaan 100 000 vuoden kuluttua. Supernova käynnistyy vasta siinä vaiheessa, kun ytimen fuusiot ovat edenneet raskaampiin alkuaineisiin ja ytimessä muodostuu rautaa. Silloin kevyempien alkuaineiden fuusio tapahtuu ylempänä tähdessä kerroksittain. Tätä vaihetta kutsutaan ”sipulinkuori”vaiheeksi.
Lisäksi tutkimus paljastaa pienen yksityiskohdan tähdestä.
Se ei olekaan aivan niin suurikokoinen ja massiivinen kuin aikaisemmin
ajateltiin. Omaan Aurinkokuntaamme sijoitettuna tähden ulkopinnan uskottiin
olevan suurin piirtein Jupiterin radan tuntumassa. Nyt uusimman tiedon mukaan
se olisikin noin neljänneksen pienempi ja ulkopinta sijoittuisi siis noin Marsin
ja Jupiterin ratojen väliin.
Edellisestä päätelmästä seuraa myös se, että tähden etäisyys[2]
pitää olla lyhyempi kuin aikaisemmin ymmärrettiin. Tämän tutkimuksen mukaan
etäisyys olisi 548 (+88 / -49) valovuotta aikaisemman 700 valovuoden sijaan.
Tutkimuksessa annettiin myös arvio massasta. Se olisi 16,5 – 19 M⊙, joka
olisi hieman pienempi kuin mitä tähän asti on ajateltu.
Huomautukset
[1] https://iopscience.iop.org/article/10.3847/1538-4357/abb8db
[2] Betelgeusen tarkkaa koko- ja etäisyysmittausta on ollut
vaikea tehdä. Viime vuosikymmeninä eri arviot ovat vaihdelleet vain 330
valovuoden ja 650 valovuoden väliltä. Äskettäisessä, vuoden 2017 tutkimuksessa pääteltiin
etäisyyden olevan 724 (+ 111 / -156) valovuotta.
Etäisyysmittaukset maanpinnalta perustuvat tähden parallaksin
mittaamiseen. Vaikeutena on kuitenkin ollut se, että tähden ulkoreunan määrittäminen
ei ole ollut aivan yksinkertaista, koska tähti on heliumleimahduksen jäljiltä
punainen jättiläinen -vaiheessa. Lisäksi ulkopinnan muoto ei ole täydellisen
pyöreä, vaan selkeästi ”muhkurainen”, joten tähden paikka on vain likiarvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti