Kaksi uutta tutkimusta [1] vuonna 2017 havaitusta tähtienvälisestä avaruudesta tulleesta kappaleesta 1I/2017 U1 julkaistiin Journal of Geophysical Research; Planets -tiedejulkaisussa ja niiden yhteenveto Advancing Earth and Space Science (AGU) lehditötiedoteessa maaliskuun 16 päivänä.
 |
| Taiteilijan näkemys Oumuamua:sta. Kuva William Hartmann / AGU. |
Ensimmäisten havaintojen perusteella kappaleen uskotiin olevan jopa 400 metriä pitkä mutta tästä vain kymmenesosan levyinen. Outo muoto sai julkaistujen tietojen mukaan eräiden tutkijoiden päättelemään, että kyse oli vieraan sivilisaation valmistamasta avaruusaluksesta. Lisää vettä huhumyllyyn saatiin siitä, että sen havaittiin kiihdyttävän nopeuttaan perihelin ohituksen jälkeen.
Uusien tutkimusten mukaan Oumuamua:ksi nimetty kappale oli pääosin lähes puhdasta typpijäätä, joka haihtui Aurinkokuntaamme saapumisen jälkeen jopa 95prosenttisesti. Myös kapalleen koko ei ollut lähellekään sitä, mitä aikaisemmissa uutisoinneissa oli kerrottu. Haihtumisen myötä sen muoto myös muuttui litteämmäksi. Tutkijoiden mukaan laskelmat osoittavat sen kooksi perihelin jälkeen loka-marraskuussa 2017 vuonna 2017 noin 45×44×7,5 metriä, siis huomattavasti pienemmäksi kuin alkuperäiset arviot.
Haihtuvan typpijään perusteella tutkijat pystyivät laskemaan myös kappaleen koon sen tullessa Auringon vaikutuspiiriin. Se tapahtui noin vuonna 1995, jolloin koko oli noin 72×71×34 m, eli se oli jo tänne saapuessaan litteähkö. Litteä muoto vain voimistui typen haihtumisen myötä.
 |
|
Oumuamua:n vaiheet ennen ja jälkeen Aurinkokuntamme vierailua. Kuva /S.Selkirk/ASU/AGU. |
Ennen Aurinkokuntaan saapumistaan kappale oli ollut tähtienvälisessä avaruudessa todennäköisesti noin 10 – 100 miljoonaa vuotta. Ehdoton yläraja tähtienväliselle avaruusmatkalle on noin 1 miljardi vuotta. Tänä aikana kosminen säteily haihdutti kappaleesta typpeä, jolloin laskemien perusteella sen syntymisen aikoihin koko oli noin 92×91×54 metriä. Ilmeisesti se syntyi suurimmaksi osaksi typpijäästä koostuneiden kappaleiden (asteroidien tai kääpiöplaneettojen) välisessä törmäyksessä.
Aurinkokunnassamme Auringon lämpö siis haihdutti suurimman osan kappaleesta. Perihelin jälkeen Oumuamua:sta haihtuvan kaasun määrä oli suurin ja purkautuessaan se kiihdytti reaktiovoimallaan kappaleen nopeutta. Nopeuden lisäys oli juuri sellainen kuin sen typen haihtuessa pitäisikin olla. Perihelin aikaan syyskuussa 2017 kappaleella oli kokoa noin 58×56×20 metriä ja poistuessaan Aurinkokunnasta vuonna 2040 sen kooksi lasketaan 43×41×4,9 metriä.
Huomautukset
[1] Tutkimukset ovat:
“1I/’Oumuamua as an N2 ice fragment of an exo-Pluto surface: I. Size and Compositional Constraints”
Molempien paperien kirjoittajat ovat Alan P. Jackson ja Steven J. Desch (molemmat School of Earth and Space Exploration, Arizona State University, Tempe, Arizon).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti