Joulukuun 21. päivänä on talvipäivänseisaus. Se tarkoittaa sitä, että Aurinko näennäisellä radallaan tähtitaivaalla saavuttaa eteläisimmän pisteen. Tänä vuonna tämän pisteen saavuttaminen tapahtuu kello 23.40 Suomen aikaa. Tästä eteläisestä sijainnista johtuu, että päivänä pituus, siis aika auringonnoususta auringonlaskuun on koko vuoden lyhin, Tampereella vain 5 tuntia 21 minuuttia. Auringonnousu tapahtuu kello 9.41 ja -lasku kello 15.03.
Lyhyt päivä saattaa johtaa ajatuksen siihen, että talvipäivänseisauksena
auringonnousu on myöhäisin ja -lasku varhaisin ajankohta. Näin ei kuitenkaan
ole, sillä myöhäisin auringonnousu tapahtuu vasta Tapaninpäivänä, siis joulukuun
26. päivänä, jolloin auringonnousu on kello 9.43. Vastaavasti varhaisin
auringonlasku tapahtui joulukuun 17. päivänä kello 15.02. Syy tähän ilmiöön on
se, että keskiaurinkoaika (siis kellon aika) poikkeaa paikallisesta
aurinkoajasta, jota aurinkokello osoittaa. Ero ei suinkaan ole vakio, vaan se
vaihtelee päivästä toiseen vuosirytmin mukaisesti. Paikallisen aurinkoajan
vaihtelu on tietysti seurausta maapallon radan soikeudesta Auringon ympäri,
talvella mennään nopeammin ja kesällä hitaammin. Aurinkokellon osoittama aika
on tietysti seurausta tästä nopeuden vaihtelusta.
Ajantasaus vuoden kierrossa, jolla korjataan aurinkokellon osoittama aika kellonajaksi. Kuva © Kari A. Kuure. |
Näyttääkö aurinkokello sitten koskaan samaa aikaa kuin kellomme (keskiaurinkoaika)? Kyllä vain, itse asiassa näin tapahtuu neljä kertaa vuodessa. Lähin tällainen hetki on joulukuun 25. päivänä, jolloin keksiaurinkoaika on sama kuin paikallinen aurinkoaika. Joulupäivänä kello 12.24 (Tampereella) Aurinko ylittää meridiaanin ja oikein suunnattu aurinkokellon pitäisi osoittaa samaa aikaa.
Tämä jälkeen seuraavan kerran molemmat kellot osoittavat
samaa aikaa 16.4.2023. Koska silloin eletään kesäaikaa, Aurinko ylittää
etelämeridiaanin kello 13.24. Seuraavan samanlaiseen ajanhetkeen ei enää
olekaan pitkä aika, sillä kesäkuun 13. päinä ollaan samassa tilanteessa ja
Aurinko on etelässä 13.24. Vuoden kierrossa ollaan vielä kerran sama-aikaisia,
sillä syyskuun 1. päivänä kellot näyttävät samaa aikaa ja Aurinko on etelässä
kello 13.24.
Jos ja kun kellot ovat vain jonain tiettyinä päivinä samassa
ajassa, niin silloin on loogista, että ajat eroavat toisistaan vuoden muina
päivinä. Aikaerossa on myös neljä käännepistettä, jonka jälkeen aikaero alkaa
vähetä. Näitä käännepisteitä ovat: helmikuun 11. päivä, jolloin kelloaika on
edellä 14m 13s, toukokuun 14. päivä, jolloin aurinkokello on edellä 3m 38s,
heinäkuun 26. päivänä kellonaika on edellä 6m 33s ja marraskuun 3. päivänä,
jolloin aurinkokello on 16m 29s edellä kellon aikaa.
Yllä kerrottu pitää paikkansa vain Tampereella ja
lähiympäristössä. Muilla paikkakunnilla on tietysti oma aurinkoaikansa ja
Auringon etelämeridiaanin ylitys tapahtuu itä-länsisuunnassa eri aikoina:
lännessä myöhemmin ja idässä aikaisemmin. Sen sijaan ajantasaus (siis
ilmoitetut aikaerot) eivät riipu havaintopaikkakunnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti