NASA toivottaa Suomen tervetulleeksi uusimpana Artemis-sopimuksen allekirjoittajana

Kun Suomi allekirjoitti Artemis-sopimuksen tiistaina (21.1.2025), NASA juhlii 53. kansakuntaa, joka sitoutuu ihmiskuntaa hyödyttävään turvalliseen ja vastuulliseen avaruustutkimukseen. Allekirjoitustilaisuus järjestettiin Aalto-yliopiston Winter Satellite Workshop 2025 -tapahtuman yhteydessä Espoossa. 

 

"Tänään Suomi liittyy kansojen yhteisöön, jotka haluavat jakaa tieteellistä tietoa vapaasti, toimia turvallisesti ja säilyttää avaruusympäristön Artemis-sukupolvea varten", sanoi NASA:n apulaishallintojohtaja Jim Free, joka esitti seremoniaan etukäteen nauhoitetut virtuaalisen puheen. "Allekirjoittamalla Artemis-sopimuksen Suomi jatkaa rikasta historiaansa avaruudessa, jossa se on kunnostautunut tieteessä, navigoinnissa ja maanhavainnoinnissa. Vahva kumppanuus kansojemme ja kansainvälisen yhteisön välillä on ratkaisevan tärkeää yhteisten avaruustutkimustavoitteidemme edistämiseksi."

Suomen elinkeinoministeri Wille Rydman allekirjoitti Artemis-sopimukset suomalaisten avaruusalan virkamiesten ja työpajan osallistujien edessä.

”Suomi on ollut osa avaruustutkimusyhteisöä jo vuosikymmeniä suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten tuottamien innovaatioiden ja teknologian ansiosta", Rydman sanoi. "Artemis-sopimusten allekirjoittaminen on linjassa Suomen juuri päivitetyn avaruusstrategian kanssa, jossa korostetaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja kumppanuuksien vahvistamista Yhdysvaltojen ja muiden liittolaisten kanssa. Tavoitteenamme on, että tämä yhteistyö avaa Suomen avaruusalalle suuria mahdollisuuksia uudella avaruustutkimuksen aikakaudella ja Artemis-ohjelmassa."

NASA:lla ja Suomella on pitkä yhteistyöhistoria, ja viimeisimpänä Suomi osallistuu Intuitive Machines-2:n tulevaan toimitukseen Kuuhun NASA:n Artemis-kampanjan ja CLPS-aloitteen (Commercial Lunar Payload Services) puitteissa. Intuitive Machines toimittaa kuuhun suomalaisen Nokian kehittämän LTE/4G-viestintäjärjestelmän. Sen yhdysvaltalainen tytäryhtiö Nokia of America valittiin osana NASA:n Tipping Point -mahdollisuutta avaruusjärjestön avaruusteknologian osaston kautta edistämään kuunpinnalla toimivaa viestintäjärjestelmää, jonka avulla ihmiset ja robotit voisivat tutkia laajemmin Kuun alueita kuin koskaan aikaisemmin.

Ilmatieteen laitos toimitti myös paine- ja kosteusmittausinstrumentit ympäristönseuranta-aseman mittaristoon Marsissa parhaillaan toimivassa Curiosity Roverissa.

Vuonna 2020 Yhdysvallat NASAn ja Yhdysvaltain ulkoministeriön johdolla ja seitsemän muuta allekirjoittajavaltiota perustivat Artemis-sopimukset, jotka sisältävät periaatteet avaruuden hyödyllisen käytön edistämiseksi ihmiskunnan kannalta.

Artemis-sopimusten perustana ovat ulkoavaruussopimus ja muut sopimukset, kuten rekisteröintisopimus, pelastus- ja palautussopimus sekä NASAn ja sen kumppaneiden tukemat vastuullisen toiminnan parhaat käytännöt, kuten tieteellisten tietojen julkistaminen.

Lisätietoja Artemis-sopimuksesta osoitteessa: https://www.nasa.gov/artemis-accords.

 

 

Eksoplaneetalta on havaittu ääntä nopeampia tuulia

ESOn lehdistötiedote, suomentanut Pasi Nurmi, Turun yliopisto

Tähtitieteilijät ovat havainneet erittäin voimakkaita tuulia, jotka riehuvat valtavan eksoplaneetta WASP-127b:n päiväntasaajalla. Jopa 9 km/s nopeuteen yltävät tuulet ovat nopeimpia koskaan miltään planeetalta mitattuja tuulia. Havainto tehtiin Euroopan eteläisen observatorion Chilessä sijaitsevalla VLT-teleskoopilla (ESO:n VLT). Havainto antaa ainutlaatuisen näkymän kaukaisen maailman säämalleihin.

Taiteilijan näkemys WASP-127b:stä, joka on noin 520:n valovuoden etäisyydellä sijaitseva kaasujättiläinen. Kuvassa näkyy sen juuri löydetyt valtavalla ääntä nopeammalla nopeudella planeetan ekvaattorilla liikkuvat tuulet. Tuulen nopeus on jopa 9 kilometriä sekunnissa ja se on nopein koskaan maailmankaikkeudessa mitattu tuuli (jetstream). Seuraamalla ilmakehän molekyylien nopeutta ESO:n VLT-kaukoputken CRIRES+ instrumentilla tutkijat havaitsivat, että planeetan ilmakehän toinen puoli liikkuu meitä kohti ja toinen meistä poispäin. Tämä osoittaa, että planeetan ympärillä on voimakkaita tuulia. Kuva: ESO/L. Calçada.

 

Tornadot, pyörremyrskyt ja hurrikaanit aiheuttavat tuhoa Maassa, mutta tutkijat ovat nyt havainneet aivan eri mittakaavan tuulia planeetalla, joka sijaitsee kaukana aurinkokunnan ulkopuolella. Sen jälkeen, kun kohde löydettiin vuonna 2016, tähtitieteilijät ovat tutkineet yli 500 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan jättiläismäisen kaasuplaneetta WASP-127b:n säätä. Planeetta on hieman Jupiteria suurempi, mutta sen massa on vain murto-osa Jupiterin massasta, mikä tekee siitä ”pöhöttyneen”. Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on nyt tehnyt odottamattoman löydön. Planeetalla tuulet riehuvat ääntä nopeammin.

”Osa tämän planeetan ilmakehästä liikkuu meitä kohti suurella nopeudella, kun taas toinen osa liikkuu meistä poispäin samalla nopeudella”, sanoi Lisa Nortmann, Göttingenin yliopiston tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja. ”Tämän signaalin johdosta tiedämme, että planeetan päiväntasaajan ympärillä esiintyy hyvin nopeita, ääntä nopeampia tuulia.”

Tuulet liikkuvat lähes kuusi kertaa nopeammin kuin planeetta pyörii [1]. ”Emme ole nähneet tätä aiemmin”, Nortmann sanoi. Kyseessä on nopein koskaan mitattu planeettaa kiertävä tuuli. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Aurinkokunnassa nopein koskaan mitattu tuuli havaittiin Neptunuksella, joka liikkui ”vain” 500 m/s.

Tutkimuksessa WASP-127b:n säätä ja koostumusta on kartoitettu ESO:n VLT:n CRIRES+ instrumentilla. Mittaamalla, miten isäntätähden valo kulkee planeetan yläilmakehän läpi, tutkijat onnistuivat jäljittämään sen koostumuksen. Tulokset vahvistavat, että planeetan ilmakehässä on vesihöyryä ja hiilimonoksidimolekyylejä. Kun ryhmä tarkasteli tämän aineen nopeuksia ilmakehässä, he havaitsivat yllätyksekseen kaksoispiikin, joka osoitti, että ilmakehän toinen puoli liikkuu meitä kohti ja toinen meistä poispäin suurella nopeudella. Tutkijat päättelevät, että päiväntasaajan ympärillä olevat voimakkaat tuulet selittäisivät tämän yllättävän havainnon.

Tutkimusryhmä havaitsi myös, että navoilla on viileämpää kuin muualla planeetan pinnalla. Myös WASP-127b:n aamu- ja iltapuolen välillä on pieni lämpötilaero. ”Tämä osoittaa, että planeetan säämalli on monimutkainen, aivan kuten Maassa ja muilla oman aurinkokuntamme planeetoilla”, lisäsi Fei Yan, yksi tutkimuksen kirjoittajista ja Kiinan tiede- ja teknologiayliopiston professori.

Eksoplaneettojen tutkimusala kehittyy nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten tähtitieteilijät pystyivät mittaamaan vain aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen massan ja säteen. Nykyään ESO:n VLT:n kaltaiset teleskoopit antavat tutkijoille jo mahdollisuuden kartoittaa näiden kaukaisten maailmojen säätä ja analysoida niiden ilmakehää. ”Näiden eksoplaneettojen dynamiikan ymmärtäminen auttaa meitä tutkimaan eri mekanismeja, kuten lämmön uudelleenjakautumista ja kemiallisia prosesseja, mikä auttaa ymmärtämään planeettojen muodostumista, ja saattaa valottaa myös oman aurinkokuntamme alkuperää”, sanoi yksi artikkelin kirjoittajista David Cont Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistosta Saksasta.

On mielenkiintoista, että tällä hetkellä vastaavia tutkimuksia voidaan tehdä vain maanpäällisissä observatorioissa, koska avaruusteleskooppien nykyisillä instrumenteilla ei ole riittävää nopeustarkkuutta. ESO:n Extremely Large Telescope, jota parhaillaan rakennetaan Chilessä VLT:n lähellä, ja siihen tuleva ANDES-instrumentti tulee antamaan tutkijoille mahdollisuuden tutkia kaukana sijaitsevien planeettojen säämalleja vielä tarkemmin. ”Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme todennäköisesti erottamaan vielä tarkempia yksityiskohtia tuulikuvioista, sekä kykenemme myös tutkimaan pienempiä kiviplaneettoja”, Nortmann totesi lopuksi.

Lisähuomiot

[1] Vaikka tutkimusryhmä ei mitannutkaan planeetan pyörimisnopeutta suoraan, he odottavat, että WASP-127b:n pyöriminen on lukkiutunut. Tämän mukaan planeetalta kestää yhtä kauan pyöriä oman akselinsa ympäri kuin se kiertää tähteä. Kun tiedetään, kuinka suuri planeetta on ja kuinka kauan sillä menee aikaa yhteen kierrokseen, voidaan päätellä, kuinka nopeasti se pyörii.

Lisätietoa

Tämä tutkimus on esitelty artikkelissa "CRIRES+ transmission spectroscopy of WASP-127b. Detection of the resolved signatures of a supersonic equatorial jet and cool poles in a hot planet", joka julkaistaan tänään Astronomy & Astrophysics (doi: 10.1051/0004-6361/202450438) -lehdessä.

 

 

 

Gaian tehtävä tuli päätökseen

Euroopan avaruusjärjestön Linnunradan kartoittaja Gaia on saanut päätökseen tehtävänsä taivaantarkkailuvaiheen. Se on tehnyt yli kolme biljoonaa (3×10¹²) havaintoa noin kahdesta miljardista (2×10⁹) tähdestä ja muusta kohteesta viime vuosikymmenen aikana ja mullistanut näkemyksen kotigalaksistamme ja sen kosmisesta naapurustosta. 

 

Taustalla on uusi taiteilijajäljennös Linnunradasta, sen edessä Gaia-avaruusteleskoopista ja etualalla ympyrään kirjoitetut numerot viittaavat Gaian tekemiin havaintoihin: 3 biljoonaa havaintoa, 2 miljardia tähteä ja muuta havaittua kohdetta, 938 miljoonaa kameran pikseliä aluksella, 15 300 avaruusaluksen "piruettia", 55 kilogrammaa kylmää typpikaasua kulutettu, 3827 päivää tieteellisissä operaatioissa, 50 000 tuntia maa-asemalla käytettyä aikaa, 500 teratavua dataa julkaisu 4 (5,5 vuoden havainnot), 142 teratavua alaspäin lähetettyä dataa (pakattuna), 2,8 miljoonaa avaruusalukselle lähetettyä komentoa, 13 000 referoitua tieteellistä julkaisua toistaiseksi, 580 miljoonaa käyttökertaa Gaia-luettelossa toistaiseksi. Kuva ESA/Gaia/DPAC, Milky Way impression by Stefan Payne-Wardenaar.

Gaian lähtö oli 19. joulukuuta 2013, joten sen ajoainesäiliö alkaa olla lähes tyhjä - se käytti noin 12 grammaa kylmää kaasua päivässä pitääkseen sen pyörimässä täsmällisesti. Tehtävä ei kuitenkaan ole vielä läheskään lopussa. Tulevina viikkoina on tarkoitus tehdä teknologiatestejä ennen kuin Gaia siirretään Aurinkoa kiertävälle radalle. Gaian kokoaman tiedon perusteella on suunnitteilla kaksi massiivista tiedonjulkaisua, DR 4 noin vuonna 2026 ja DR 5 tämän vuosikymmenen lopussa.

"Tänään tieteelliset havainnot päättyvät, ja juhlimme tätä uskomatonta tehtävää, joka on ylittänyt kaikki odotuksemme ja kestänyt lähes kaksi kertaa niin kauan kuin alun perin oli suunniteltu", sanoo ESAn tiedejohtaja Carole Mundell.

 "Gaian keräämä tietovarasto on antanut meille ainutlaatuisia tietoja Linnunratagalaksimme alkuperästä ja kehityksestä, ja se on myös muuttanut astrofysiikkaa ja aurinkokuntatiedettä tavoilla, joita emme ole vielä täysin ymmärtäneet. Gaia perustuu ainutlaatuiseen eurooppalaiseen huippuosaamiseen astrometriassa, ja se jättää tuleville sukupolville pitkäaikaisen perinnön."

"Gaia on kerännyt tieteellistä tietoa 11 vuotta avaruudessa ja selvinnyt matkan varrella mikrometeoriittitörmäyksistä ja aurinkomyrskyistä. Nyt kaikki katseet kohdistuvat seuraavien tietojen julkaisemisen valmisteluun", sanoo Gaia-projektin tutkija Johannes Sahlmann. "Olen innoissani tämän uskomattoman tehtävän suorituskyvystä ja innoissani meitä odottavista löydöistä."

Paras kartta Linnunradasta

Gaia on kartoittanut tähtien sijainteja, etäisyyksiä, liikkeitä, kirkkauden muutoksia, koostumusta ja lukuisia muita ominaisuuksia tarkkailemalla niitä kolmella instrumentillaan useita kertoja tehtävänsä aikana.

Näin on pystytty mallintamaan suurin ja tarkin kartta Linnunradasta ja näyttämään meille kotigalaksimme samalla tavalla, jollaista mikään muu tehtävä ei ole aiemmin tehnyt. Näin meillä on nyt myös paras rekonstruoitu kuva siitä, miltä galaksimme voisi näyttää ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Tämä uusi taiteilijavaikutelma Linnunradasta sisältää Gaia-tiedot, jotka on saatu lukuisista viime vuosikymmenen aikana tehdyistä tutkimuksista.

 

Mallikuva siitä, miltä kotigalaksimme, Linnunrata, voisi näyttää galaksin kiekon yläpuolelta katsottuna, kun sen kierteet ovat näkyvissä. Galaksin keskellä oleva pullistuma loistaa sumean soikeana (sauvana). Keskuspullistumasta alkaen useat spiraalivarret kiertyvät ulospäin muodostaen täydellisen ympyränmuotoisen spiraalin. Kuva ESA/Gaia/DPAC, Stefan Payne-Wardenaar.

"Se sisältää suuria muutoksia aiempiin malleihin verrattuna, sillä Gaia on muuttanut käsitystämme Linnunradasta. Jopa perusajatuksia on tarkistettu, kuten galaksimme keskipalkin pyörimistä, kiekon poimuuntumista, spiraalihaarojen yksityiskohtaista rakennetta ja tähtienvälistä pölyä Auringon lähellä", sanoo Stefan Payne-Wardenaar, Saksan Haus der Astronomien ja IAU:n koulutuksen tähtitieteen toimiston tieteellinen visualisoija. "Silti Linnunradan kaukaisimmat osat ovat edelleen vain valistuneita arvauksia, jotka perustuvat puutteellisiin tietoihin. Gaia-tietojen uusien julkaisujen myötä näkemyksemme Linnunradasta tulee entistäkin tarkemmaksi."

Vuosikymmenen löytökone Gaian toistuvat mittaukset tähtien etäisyyksistä, liikkeistä ja ominaisuuksista ovat avainasemassa Linnunradan "galaktisen arkeologian" suorittamisessa, sillä ne paljastavat puuttuvia lenkkejä galaksimme monimutkaisesta historiasta ja auttavat meitä oppimaan enemmän alkuperästämme. Gaia kirjoittaa Linnunradan historiaa uudelleen ja tekee ennusteita sen tulevaisuudesta, kun se havaitsee muiden galaksien "haamuja" ja useita muinaisten tähtien virtoja, jotka yhdistyivät Linnunradan kanssa sen varhaishistoriassa, ja löytää todisteita nykyisin käynnissä olevasta törmäyksestä Sagittarius-kääpiögalaksin kanssa.

Mallikuva siitä, miltä kotigalaksimme, Linnunrata, voisi näyttää spiraalitasosta pimeää taustaa vasten. Linnunradan kiekko näkyy kuvan keskellä ohuena, tummanruskeana viivana, joka ulottuu vasemmalta oikealle ja jossa on aavistus aallosta. Galaksimme keskellä on keskuspullistuma. Kuva ESA/Gaia/DPAC, Stefan Payne-Wardenaar.

 

Oman galaksimme tähtiä skannatessaan Gaia on havainnut myös muita kohteita, kuten asteroideja Aurinkokuntamme takapihalla sekä galakseja ja kvasaareja - galaksien kirkkaita ja aktiivisia keskuksia, joissa on supermassiivisia mustia aukkoja - Linnunradan ulkopuolella.

Gaian havaintojen perusteella on pystytty määrittelemään täsmälliset radat yli 150 000 asteroidille. Sen mittaukset ovat niin korkealaatuisia, että ne ovat paljastaneet satojen asteroidien kiertoradoilla olevat mahdollisesti kuut. Kerätyistä tiedoista on voitu luoda suurin kolmiulotteinen kartta noin 1,3 miljoonasta kvasaarista, joista kaukaisimmat loistivat kirkkaina, kun maailmankaikkeus oli vain 1,5 miljardia vuotta vanha.

Gaian keräämästä datasta on myös löytynyt uudenlaisia mustia aukkoja, muun muassa yksi, jonka massa on lähes 33 kertaa Auringon massa ja joka on Kotkan tähdistössä, alle 2 000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Linnunradan sisällä on havaittu näin suuri tähtiperäinen musta aukko. "On vaikuttavaa, että nämä löydöt perustuvat vain muutaman ensimmäisen vuoden Gaia-tietoihin, ja monet niistä tehtiin pelkästään viime vuonna. Gaia on ollut vuosikymmenen löytökone, ja suuntaus jatkuu edelleen", sanoo Alankomaiden Leidenin yliopistossa toimivan Gaia Data Processing and Analysis Consortiumin (DPAC) puheenjohtaja Anthony Brown.

Varoitus! Lisää mullistavaa tiedettä luvassa

Gaian tiede- ja insinööritiimit työskentelevät jo täydellä höyryllä valmistellessaan Gaia Data Release 4:ää (DR4), joka on tarkoitus julkaista vuonna 2026. Datan määrä ja laatu paranee jokaisen julkaisun myötä, eikä Gaia DR4, jossa odotetaan olevan 500 TB:n datatuotteita, ole poikkeus. Lisäksi se kattaa tehtävän ensimmäiset 5,5 vuotta, mikä vastaa tehtävän alun perin suunnitellun keston pituutta.

"Tämä on Gaia-julkaisu, jota yhteisö on odottanut, ja on jännittävää ajatella, että se kattaa vain puolet kerätystä datasta", sanoo Antonella Vallenari, DPAC:n varapuheenjohtaja, joka työskentelee Padovan tähtitieteellisessä observatoriossa (Istituto Nazionale di Astrofisica, INAF) Italiassa. "Vaikka observatorio on nyt lopettanut tietojen keräämisen, se on meille tavanomaista toimintaa vielä monta vuotta, kun saamme nämä uskomattomat tietokokonaisuudet valmiiksi käyttöä varten."

Gaia Data Release 4 -julkaisu laajentaa sen kaksoistähtien luetteloa, joka on tähän mennessä suurin tällainen luettelo. Gaian keräämästä datasta on saatu selville lähekkäin kiertävien tähtiparien pienet liikkeet, jotka voivat olla merkkejä piilossa olevista seuralaisista tai eksoplaneetoista.

Gaia havaitsi viimeksi 10. tammikuuta kaksoistähtiparin 61 Cygni. Tämä ikoninen tähti herätti 1800-luvun tähtitieteilijöiden huomion, ja sen avulla saatiin ensimmäisiä ominaistähti- ja parallaksimittauksia, joita Gaia käyttää noin kahden miljardin tähden kohdalla.

Myös Gaian eksoplaneettalöydöt tulevat lisääntymään tulevien tietokokonaisuuksien myötä, koska havaintojen pidempi aikaväli helpottaa huomattavasti "heiluvien" tähtien havaitsemista, joita kiertävät planeetat hellästi vetävät.

"Seuraavien kuukausien aikana jatkamme Gaian viimeisenkin datapisaran lähettämistä, ja samaan aikaan prosessointiryhmät tehostavat valmistelujaan tämän vuosikymmenen lopulla tapahtuvaa viidettä ja viimeistä suurta datajulkistusta varten, joka kattaa koko 10,5 vuoden mittaisen datan", sanoo Rocio Guerra, Gaia Science Operations -tiimin johtaja ESA:n Euroopan avaruustähtitieteen keskuksesta (ESAC) Madridin läheltä Espanjasta.

"Tähän päättyy uskomaton koordinoitu ponnistus, jonka takana on satoja asiantuntijoita tiedeoperaatiokeskuksesta täällä ESAC:ssa, Gaiaa lennättävä operaatioryhmä ESAn Euroopan avaruusoperaatiokeskuksesta Saksasta ja valtava konsortio tietojenkäsittelyasiantuntijoita, jotka ovat yhdessä varmistaneet tämän kauniin tehtävän sujuvan suorittamisen niin pitkään."

Gaia poistetaan käytöstä

Vaikka tieteelliset havainnot päättyivät tänään (15.1.2025), nyt alkaa lyhyt teknologian testausjakso. Testien avulla voidaan parantaa edelleen Gaian laitteistojen kalibrointeja, oppia lisää tietyn teknologian käyttäytymisestä kymmenen vuoden kuluttua avaruudessa ja jopa auttaa tulevien avaruuslentojen suunnittelussa.

Useiden viikkojen testauksen jälkeen Gaia poistetaan nykyiseltä radaltaan Lagrangen L2 pisteestä, joka sijaitsee 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta Auringosta poispäin. Se siirretään lopulliselle heliosentriselle radalleen, kauas Maan vaikutuspiiristä. Avaruusobservatorio passivoidaan 27. maaliskuuta 2025, jotta se ei aiheuttaisi vahinkoa tai häiriöitä muille avaruusaluksille.