keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Raskaiden metallien atomeja on löydetty komeetoista koko aurinkokunnan alueelta ja kauempaa

eso2108 — Science Release / Pasi nurmi

19. toukokuuta 2021


Belgialaisen tutkimusryhmän uusi tutkimus, jossa on käytetty Euroopan eteläisen observatorion Very Large Telescope (VLT) kaukoputken aineistoa, on osoittanut, että rautaa ja nikkeliä on komeettojen kaasukehässä koko Aurinkokunnassamme, jopa kaukana Auringosta. Puolalaisen tutkimusryhmän erillisessä tutkimuksessa, jossa käytettiin myös ESO:n dataa, kerrottiin, että myös jäisessä tähtienvälisessä komeetta 2I/Borisovissa on nikkeliä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kaukaisten komeettojen kylmistä kaasukehistä löytyy yleensä kuumiin ympäristöihin liittyviä raskaita metalleja.

Komeetan C/2016 R2 (PANSTARRS) kuvaan on sijoitettu ESON Parannal observatorion SPECULOOS kaukoputkella otettu spektri, josta on löydettävissä ”outoja” spektriviivoja ja jotka lopulta paljastuivat raudasta ja nikkelistä koostuvan kaasun aiheuttamaksi. Kuva ESO/L. Calçada, SPECULOOS Team/E. Jehin, Manfroid et al.

Oli suuri yllätys löytää rauta- ja nikkeliatomeja kaikkien niiden komeettojen kaasukehistä, joita olemme havainneet kahden viime vuosikymmenen aikana. Näitä on noin 20, joista osa on kaukana Auringosta kylmässä avaruudessa”, Jean Manfroid Liègen yliopistosta Belgiasta sanoi. Hän johti uutta Aurinkokunnan komeettoja koskevaa tutkimusta, joka julkaistaan tänään Nature-lehdessä,

Tähtitieteilijät tietävät, että raskaita metalleja on komeettojen pölyisissä ja kivisissä sisäosissa. Mutta koska kiinteät metallit eivät yleensä ”sublimoidu” (muutu kaasumaisiksi) alhaisissa lämpötiloissa, he eivät odottaneet löytävänsä niitä kaukana Auringosta kiitävien kylmien komeettojen kaasukehistä. Nikkeli- ja rautahöyryä on nyt havaittu komeetoista jopa yli 480 miljoonan kilometrin päässä Auringosta, eli yli kolminkertaisesti Maan ja Auringon väliseltä etäisyydeltä.

Belgialainen tutkimusryhmä löysi komeettojen kaasukehästä rautaa ja nikkeliä suunnilleen yhtä suurina määrinä. Aurinkokunnassamme, esimerkiksi Auringossa ja meteoriiteissa oleva materia, sisältää yleensä noin kymmenen kertaa enemmän rautaa kuin nikkeliä. Tällä uudella tuloksella on siis vaikutuksia tähtitieteilijöiden käsitykseen varhaisen aurinkokunnan olosuhteista, vaikka tutkimusryhmä vielä pohtiikin, mitä tämä uusi tulos voisi tarkoittaa.

Komeetat muodostuivat noin 4,6 miljardia vuotta sitten Aurinkokunnan ollessa hyvin nuori, eivätkä ne ole muuttuneet niistä ajoista. Siinä mielessä ne ovat kuin fossiileja tähtitieteilijöille”, tutkimuksen toinen kirjoittaja Emmanuel Jehin, myös Liègen yliopistosta, sanoi.

Vaikka belgialainen tutkimusryhmä on tutkinut näitä "muinaisia" kohteita ESO:n VLT:llä lähes 20 vuoden ajan, he eivät olleet aikaisemmin havainneet nikkelin ja raudan olemassaoloa komeettojen kaasukehässä. ”Tämä löytö ohitti seulamme monen vuoden ajan”, Jehin sanoi.

Tutkimusryhmä käytti ESO:n VLT:ssä olevaa Ultraviolet and Visual Echelle Spectrograph (UVES) instrumenttia datan keräämiseen. Se hyödyntää spektroskopiaksi kutsuttua tekniikkaa analysoidakseen komeettojen kaasukehiä eri etäisyyksillä Auringosta. Tämä tekniikka antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden selvittää avaruuden kohteiden kemiallisia koostumuksia. Jokainen kemiallinen aine saa aikaan ainutlaatuisen allekirjoituksensa, eli joukon spektriviivoja, jotka näkyvät kohteista kerätyn valon spektrissä.

Belgialainen tutkimusryhmä oli havainnut UVES-datassa heikkoja, tunnistamattomia spektriviivoja ja huomannut tarkemmin asiaa tarkasteltuaan, että ne vihjaavat neutraalien rauta- ja nikkeliatomien esiintymiseen. Syy siihen, miksi raskaita elementtejä oli vaikea tunnistaa, on se, että niitä on hyvin pieniä määriä. Ryhmän arvion mukaan jokaista sataa kiloa vettä kohti, komeettojen kaasukehässä on vain 1 g rautaa, ja suunnilleen saman verran nikkeliä.

Yleensä rautaa on 10 kertaa enemmän kuin nikkeliä, mutta löytämiemme komeettojen kaasukehistä löytyi suunnilleen sama määrä molempia alkuaineita. Päädyimme siihen tulokseen, että ne saattaisivat tulla komeetan ytimen pinnalla olevasta erityisestä materiaalista, joka sublimoituu melko alhaisessa lämpötilassa vapauttaen rautaa ja nikkeliä suunnilleen samoissa mittasuhteissa" Damien Hutsemékers, joka on myös belgialaisen ryhmän jäsen Liègen yliopistosta, sanoi.

Vaikka tutkimusryhmä ei ole vielä varma, mitä tämä aine voisi olla, niin seuraavat tähtitieteen havaintolaitteet, kuten ESO:n tulevan Erittäin suuren teleskoopin (ELT) Mid-infrared ELT Imager and Spectrograph (METIS) instrumentti, antavat tutkijoille mahdollisuuden vahvistaa näiden komeettojen kaasukehästä löytyvien rauta- ja nikkeliatomien lähteen.

Belgialaisryhmä toivoo tutkimuksensa pohjustavan tietä tulevalle tutkimukselle. ”Nyt ihmiset etsivät vastaavia tuloksia muista kaukoputkista peräisin olevasta arkistodatasta”, Jehin sanoi. ”Uskomme, että tämä käynnistää tästä aiheesta myös uusia tutkimushankkeita”.

 

Tähtienväliset raskaat metallit

Toinen tänään Nature-lehdessä julkaistu merkittävä tutkimus osoittaa, että raskaita metalleja esiintyy myös tähtienvälisen komeetan 2I/Borisov kaasukehässä. Puolalainen ryhmä havaitsi tätä ensimmäistä kertaa Aurinkokunnassamme vieraillutta 'alien'-komeettaa X-shooter spektrografilla ESO:n VLT-kaukoputkella. Tämä tapahtui komeetan lentäessä ohitsemme noin puolitoista vuotta sitten. He havaitsivat, että 2I/Borisovin kylmässä kaasukehässä on kaasumaista nikkeliä.

Meillä oli aluksi vaikea uskoa, että atomimuodossa olevaa nikkeliä voisi todella olla 2I/Borisovissa niin kaukana Auringosta. Vaatii lukuisia testejä ja tarkastuksia ennen kuin pystyimme vihdoin vakuuttamaan itsemme tästä havainnosta", tutkimuksen tekijä Piotr Guzik Jagiellonilaisesta yliopistosta Puolasta, kertoi. Löydös oli yllättävä, koska ennen tänään julkaistuja kahta tutkimusta, raskaita metalleja oli havaittu vain kuumista ympäristöistä, kuten ultrakuumien eksoplaneettojen kaasukehistä tai liian lähelle Aurinkoa kulkeneiden haihtuvien komeettojen kaasukehistä. 2I/Borisovia havaittiin, kun se oli noin 300 miljoonan kilometrin päässä Auringosta, joka vastaa noin kahta Maan ja Auringon välistä etäisyyttä.

Tähtienvälisten kappaleiden yksityiskohtainen tutkiminen on tieteelle erityisen arvokasta, koska niiden mukana kulkee korvaamatonta tietoa muista planeettajärjestelmistä, joista ne ovat peräisin. ”Yhtäkkiä ymmärsimme, että kaasumaista nikkeliä on myös galaksimme muista kolkista peräisin olevissa komeettojen kaasukehissä”, toinen tutkimuksen kirjoittaja Michał Drahus, myös Jagiellonialaisesta yliopistosta, sanoi.

Puolalais- ja belgialaistutkimusten mukaan 2I/Borisovin ja Aurinkokunnan komeetoilla on vielä enemmän yhteistä kuin aiemmin on luultu. ”Kuvitelkaa, että Aurinkokuntamme komeetoilla on todellisia vastinpareja myös muissa planeettakunnissa.”, Drahus totesi lopuksi.

 

 

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kiinan marskulkija laskeutui onnistuneesti

Kiinan Tianwen-1 luotain kuljetti mukanaan Marsin kamaralle laskeutuvan kulkijan, Zhurong:in. Laskeutuminen on onnistunut varhain lauantaiaamuna (15.5.) ja se tapahtui Utopia Planitian alueelle kiinalaislähteiden mukaan suunnitelmien mukaisesti. Laskeutumisen aikaikkuna oli toukokuun 15. – 19. päivien välinen aika.

Tähän Marsin karttaan on merkitty laskeutuneet luotaimet vuosien varelta. Kiinan Zhurong laskeutumispaikka on ylhäällä oikealla Utopia Planitiassa, ei niinkään kaukana NASAn Perseverancen laskeutumispaikasta. Karttaan on myös merkitty Rosalin Franklinin laskeutumispaikka vuonna 2023. Kuva Wikimedia Commons.

Kuten kaikkien muidenkin Marsiin laskeutuvien luotainten, Zhuronginkin piti suoriutua tehtävästi täysin automaattisesti, sillä radiosignaalin kulku Maan ja Marsin välillä vaatii tällä hetkellä lähes 18 minuuttia.

Zhurong on kuusipyöräinen ja sen massa on noin 240 kg. Sen toiminta-ajaksi on suunniteltu 3 kuukautta.  Energiansa se saa aurinkokennoista.

Laskeutuminen tapahtui aerodynaamisen jarrutuksen jälkeen laskovarjona varassa ja viimeinen nopeuden pudotus nollaan tapahtui aivan pinnan tuntumassa jarruraketeilla. Utopia Planitia valikoitui laskeutumispaikaksi sen suhteellisen tasaisuuden vuoksi, sen arvellaan olleen entistä meren pohjaa. Alueelta on havaittu olevan pinnanalaista jäätä.

Zhurongin havaintoinstrumentteina ovat kameran (NTC) lisäksi multispetraalinen kamera (MSC), maatutka (GPR) joka kykenee havaitsemaan rakenteita 100 metrin syvyyteen, pinnan rakenteiden havaitsin (MSCD) jossa ovat lasertoiminen ja infrapunaisen aallonpituuden spektrometrit, magnetometri (MSMFD) ja sääasema (MMMI).

Kiertoradalla toimivan Tianwen 1 -luotaimen instrumenttivalikoima koostuu kahdesta kaukokartoituskamerasta (MRC ja HRC) joiden erotuskyvyt ovat 100 m ja 2 metriä 400 km korkeudella Marsin pintaa kuvattaessa, Marsin kamaran pinnanalaisten rakenteiden tutkasta (OSR), mineralogisesta spektrometristä (MMS), magnetometristä (MM), ionien ja neutraalien hiukkasten analysaattorista (MINPA) ja energisten hiukkasten analysaattorista (MEPA).

 

Kansainvälistä yhteistyötä

Kiina on saanut apua laitteistojensa kehittämisessä hyvin monelta kansainväliseltä tutkimuslaitokselta.

Ranskan avaruus ja planeettatutkimuksen instituutti (IRAP) on osallistunut laserspektrometrin rakentamiseen ja Ranskan avaruushallinto (CNES) on puolestaan opastanut kiinalaisia tutkijoita laserilla kivien pinnasta tuotetun plasman emittoiman valon analysointiin. Ranskan tutkijat ovat myös avustaneet NASAn tutkijoita ChemCam-laitteiston kehittämisessä Curiosity ja Perseverance -kulkijoihin.

Itävaltalaiset avaruustutkimuksen laitoksen tutkijat ovat osallisia Tianwen 1 kiertorataosan magnetometrin kehittämisessä.

Argentiinaa Kiina on rakentanut syvän avaruuden seuranta-antennin, jonka kautta radioyhteys mars-luotaimeen voidaan muodostaa. Samoin ESAn syvän avaruuden viestintäverkko on ollut kiinalaisten käytössä. Nämä täydentävät Kiinan omaa radianttenniverkkoa.

Yksi toimija kuitenkin puuttuu Kiinan marstukimuksen tukemisessa. Se on NASA, jota ei ole kutsuttu mukaan, ilmeisesti Yhdysvaltain jo useamman vuoden harjoittaman Kiina-politiikan vuoksi. 



torstai 13. toukokuuta 2021

JWST viimeisessä toimintatestissä

Ensi lokakuun 31 päivänä avaruuteen lähetettävä James Webb avaruusteleskooppi on avattu viimeisen kerran toimintavalmiuteen maanpinnalla. Testi tehtiin Northrop Grumman tehtaalla Kaliforniassa. Jos ja kun testi on läpäisty, avaruusteleskooppi taitellaan jälleen valmiiksi laukaisuasentoon, pakataan kuljetussäiliöön ja se lähteen pariviikkoiselle matkalle laivalla kohti Etelä-Amerikan pohjoisrannalla sijaitsevaa Euroopan avaruusjärjestön laukaisukeskusta Kourouta Ranskan Guianassa.

James Webb avaruusteleskooppi viimeisessä tarkastuksessa. Kuva NASA / Chris Gunn.

Kouroussa avaruusteleskooppi kiinnitetään Ariane 5 kantorakettiin ja laukaisun on suunniteltu tapahtuvaksi lokakuun 31 päivänä tänä vuonna. Ariane 5 on ainoa kantoraketti, jonka lastitila on riittävän laaja kaukoputkelle. Tässä samassa syystä 6,5 metriä halkaisijaltaan oleva pääpeili avataan vasta avaruudessa.

Pääpeili koostuu 18 kuusikulmaisesta osapeilistä, joiden pitää avaruudessa tuottaa yksi, erittäin tarkka kuva. Näin ollen osapeilien suuntaus on ollut erittäin suurta tarkkuutta vaativa tehtävä. Peilit on valmistettu erittäin keveästä berylliumista ja päällystetty kultauksella. Kulta heijastaa infrapunasilla aallonpituuksilla parhaiten. JWST toimiikin infrapunaisen valon usealla eri aallonpituudella.

Havainnot infrapunaisella aallonpituudella vaativat sitä, että niin itse peili kuin kaikki havaintolaitteet ovat kylmempiä kuin vastaanotettava infrapunainen valo. Tästä syystä avaruusteleskoopissa on avattava lämpösuoja, jonka viisi kerrosta lämmöltä eristävää kalvoa estävät itse kaukoputkea lämpenemästä Auringon porottaessa esteettömästi.

Kaukoputkea ei luonnollisestikaan voi koskaan suunnata kohti Aurinkoa, Kuuta tai Maata kohti. Tämän vuoksi se sijoitetaankin noin 1,5 miljoona km etäisyyteen Maan radan ulkopuolelle, jossa se pysyttelee lähes paikoillaan keskipakovoiman vaikutuksesta. Aluetta kutsutaan Lagrangen L2 pisteeksi. Keskipakovoiman aiheuttaa Maan kiertoliike Auringon ympäri, koska maapallon gravitaatio toimii eräänlaisena liekana, jonka päässä avaruusteleskooppi on. Maapallon kiitää avaruudessa nopeammin kuin avaruusteleskooppi omalla Aurinkoa kiertävällä radalla, joten teleskooppi on pakotettu nopeampaan vauhtiin ja tästä syntyy keskipakovoima, joka kumoaa Maan gravitaatiovoiman.

JWST on tullut maksamaan noin 10 miljardia dollaria. Lisäksi se on useita vuosia myöhässä alkuperäisestä aikataulustaan.

Alla olevassa videossa joitakin välähdyksiä JWST:n kokoamisesta.


 

 

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Kiina aloitti avaruusaseman kokoamisen Maan kiertoradalle

Kiina laukaisi 29. huhtikuuta ensimmäisen ja suuriman avaruusasemamoduulin Maata kiertävälle radalle. Moduulin tehtävänä on toimia avaruusaseman perustana ja siihen liitetään ensi vuonna kaksi laboratoriomoduulia. Lisäksi aseman telakointi porttiin voidaan liittää asemalle työskentelevien taikonauttien miehistönkuljetusalukset ja kiinalaisten lähteiden mukaan myös muiden maiden miehistöalukset, jos niillä on telakointiin sopiva liitoskappale.

Pitkä marssi 5B laukaisualustalla. Kuva Wikimedia Commons.

 

Kantoraketti ja siihen liitetty avaruusaseman ensimmäinen 22,5 tonnia painava moduuli laukaistiin kello 11.23 paikallista aikaa (kello 3.23.15 UTC) Wenchanin avaruuskeskuksesta Hainanin maakunnasta. Kantoraketti oli Pitkä marssi 5B ja se vei moduulin 200 × 400 km korkeuteen siirtoradalle. Siirtoradan korkeimmassa kohdassa avaruusaseman omilla rakettimoottoreilla rata muutettiin pyöreäksi 400 km korkeuteen.  Näillä samoilla rakettimoottoreilla joudutaan aika ajoin avaruusaseman rataa korjaamaan, sillä ilmakehän rippeet vastustavat aseman liikettä ja se vajoaa joitakin kilometrejä kuukaudessa.

Avaruusasema on nimetty Tiangon:ksi (Taivaallinen palatsi) tulee olemaan hyvin massiivinen, kokonaismassa tulee olemaan yli 70 tonnia siinä vaiheessa, kun siihen on liitetty laboratoriomoduulit. Moduulit liitetään Tianhe (Taivaan harmonia) moduuliin, jolla on pituutta 16,6 metriä ja halkaisija 4,2 metriä. Itse moduulissa on kolme osaa: telakointiportit, elossapitojärjestelmä ja ohjausyksikkö resurssiosa (mitä se sitten pitääkään sisällään). Tulevien miehistöjen toiminnat keskittyvät juuri tähän osaan avaruusasemaa ja siellä tehdään myös tieteellisiä kokeita. Avaruusasema on suunniteltu olevan valmis ensivuoden lopulla ja sen toiminta-ajaksi on kaavailtu 15 vuotta.

Laboratoriomoduulien laukaisut on suunniteltu tapahtuvan touko-kesäkuussa 2022 ja elo-syyskuussa 2022.

Muutaman kuukauden kuluessa Kiina laukaisee kaksi miehitettyä lentoa avaruusasemalle. Miehistöjen tehtävänä on valmistella avaruusasema valmiiksi siten, että ensi vuonna siihen voidaan telakoida laboratoriomoduulit. Yhteen miehistöön kuuluu kolme taikonauttia ja he voivat työskennellä asemalla kuukausia. Kolmen taikonautin miehistön lisäksi asemalla voi työskennellä toinen, myös kolmen taikonautin miehistö, tosin lyhytaikaisesti esimerkiksi miehistöjen vaihdon yhteydessä.

Avaruusasemalle toimitaan sen valmistumisen jälkeen miehitetyn lennon yhteydessä optinen teleskooppi. Se lennätetään asemalle ennakkotietojen mukaan vuonna 2024. Kaukoputken pääpeilin halkaisija on noin 2 m ja kuvakenttä on erittäin laaja (noin 300× Hubblen kuvakentän halkaisija). Kaukoputki on varustettu 2,6 Gpx kameralla (vertaa kännykkäkameroihin, jotka ovat 8 – 64 Mpx).

Kiina on tarjonnut myös ulkomaisille tutkimuslaitoksille mahdollisuutta suorittaa kokeitaan avaruusasemalla. Tarjoukseen onkin tartuttu ja tässä vaiheessa on kaikkiaan 17 koetta sovittu tehtäväksi avaruusasemalla. Kiina itse aikoo tehdä asemalla materiaalitukimusta, elävien organismien mutaatiotutkimusta ja lääkkeiden kehittelyä.

Ongelmia kantoraketin paluussa

Kantoraketin suuri ydinosa on kuitenkin edelleen Maata kiertävällä radalla ja ilmeisesti pyörii hallitsemattomasti. Sen korkeus putoaa nopeasti mutta sen ilmakehään syöksymisajankohtaa ei pysytyttä tarkasti laskemaan liian monien asiaan vaikuttavien tekijöiden vuoiksi. Tätä kirjoitettaessa raketin lentokorkeus oli 232 km mutta vuorokaudessa se putoaa useita kymmeniä kilometrejä ja vielä kiihtyvästi.

Oletettavasti ilmakehään saapuminen tapahtuisi 10. päivän tietämillä mutta aikahaarukka on vielä liian suuri, jotta sen putoamispaikka pystyttäisiin ennakoimaan. Kantoraketin kevyemmät ja pienimmät osat tuhoutuvat varmasti ilmakehässä, mutta erityisesti moottorissa on titaanista valmistettuja massiivisia rakenteita, jotka päätyvät maanpinnalle tai mereen. Sen kiertorata on noin 41 asteen kulmassa maapallon ekvaattoritasoon nähden, joten kantoraketin osat voivat päätyä mihin tahansa 41° ja -41° leveyspiirin väliin. Jos massiiviset osat putoavat asutulle seudulle, niin ne voivat aiheuttaa pahaakin tuhoa.

 

lauantai 1. toukokuuta 2021

Marskopteri teki neljännen lentonsa


NASAn Ingenuity kopteri teki eilen (30.4.2021) neljännen lentonsa noin 5 metrin korkeudessa kello 12.33. paikallista Marsin aikaa. Tällä kertaa matkaa kertyi 133 metriä yhteen suuntaan ja lentoaika oli 117 sekuntia. Paluun jälkeen laskeutuminen tapahtui, kuten aikaisemmillakin lennoilla, Wright Brothers Field nimeä kantavalle ja hieman tasaisemmalle ”lentokentälle”. 

Ingenuityn itsen kuvaama kopterin varjo Marsin pinnalla. Kuva NASA/JPL.


Lennon aikana kopteri otti runsaasti kuvia, osa värillisiä ja osa mustavalkoisia. Osa kuvista on streokuvapareja, joilla pyritään kartoittamaan maaston korkeuseroja. Lisäksi lennon kuvista etsitään alueita, jolle laskeutuminen ja lentoonlähtö olisi mahdollista seuraavilla lennoilla.

Neljäs lento oli aikataulutettu torstaiksi (20.4.2021). Se kuitenkin jouduttiin siirtämään, koska kopteri ei suostunut siirtymään lentotilaan. Lentotilaan siirtyminen mm. merkitsee sitä, että sen roottorin lavat käännetään siten, että ne kehittävät nostovoiman. Ingenuity:lla oli samanlaisia ongelmia myös ennen ensimmäistä lentoa. NASAn insinöörien mukaan on noin 15 % mahdollisuus että ”vahtikoira” ohjelma keskeyttää lentotilaan siirtymisen liian hitaan toiminnan vuoksi.

Marskopterin seuraava, viides lento onkin sitten aivan jotain uutta. Lennolla kokeillaan kopterin kykyä kartoittaa maastoa, jolla se ei aikaisemmin lentänyt ja laskeutuminen tulee tapahtumaan aivan uuteen paikaan. Tässä on tietysti melkoinen riski, sillä jos sopivaa, riittävän tasaista maastoa ei löydy, niin laskeutuminen voi olla vaarallinen ja epäonnistua. Jos kopteri kaatuu epäonnistuneen laskeutumispaikan seurauksena, NASAlla ei ole mitään mahdollisuutta nostaa Ingenuity:a jälleen jaloilleen. Riskin pienentämiseksi, NASA käyttää nyt neljännellä lennolla otettuja kuvia maaston kartoittamiseen.

Kuvia hyödynnetään myös siten, että niiden avulla etsitään sopivaa kohtaa, jos Perseverance voisi ottaa ensimmäisen näytteen kapseloitavaksi. Lupaava paikka onkin löytynyt ja nyt marskulkijaa on jo siirretty sitä kohti noin 10 metriä. Tällä alueella (Ø 2 km) Perseverance tuleekin toimimaan seuraavien parin sadan solin ajan.

Ingenuityn lentojen määrä ei tässä vaiheessa ole rajoitettu. Lentoja tehdään sitä mukaa kuin tarvetta on ja niin pitkään kuin laitteisto pysyy lentokunnossa. Kopteri on tehty mahdollisimman kevyeksi, joten sen elektroniikan suojauksetkin ovat hyvin kevyet ja näin ollen esimerkiksi öiden kylmyys tai vaikkapa kosminen hiukkasäteily voivat vaurioittaa herkkää laitteistoa. Jos ja kun näin epäilemättä tapahtuu jossakin vaiheessa, lennot päättyvät viimeistään silloin.

Maapallolta katsoen Mars on joutumassa Auringon läheisyyteen ja taakse syyskuussa. Tämä tarkoittaa myös vaikeutunutta yhteyden pitoa vähintään parin kuukauden ajan. Tälle ajalle NASA suunnittelee Preseverancen tehtäviä, joita se voi suorittaa lähes itsenäisesti. Ingenuityn lentotoiminta päättyy viimeistään elokuun loppuun mennessä.