Auringonpilkkujakso 24 maksimissaan?

Ron Tunerin kokoama kaavio
auringonpilkkujaksojen aktiivisuudesta
170-luvun puolivälistä alkaen.

Auringon toimintaa ja aktiivisuutta seuraavat tutkijat alkavat olla suunnilleen yhtä mieltä siitä, että auringon aktiivisuusjakso 24 on saavuttamassa tai on jo saavuttanut maksiminsa. Aivan varmoja asiasta ei kuitenkaan vielä olla, sillä aktiivisuuden maksimiajankohdan määrittämiseen käytetään ns. kolmentoista kuukauden keskiarvoa [1]. Menetelmästä johtuen tällä hetkellä tiedetään lokakuun 2013 aktiivisuutta kuvastavan auringonpilkkuluvun olevan arvossa 75,0. Marraskuulle 2013 ennustettua arvo on 73,6, mutta todellisen arvon tiedämme vasta kesäkuussa.

Auringonpilkkujaksolle 24 on ollut tyypillistä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuuksien eriaikaisuus [2]. Pohjoisen pallonpuoliskon aktiivisuusmaksimi saavutettiin vuoden 2011 lopulla. Sen jälkeen pohjoisen aktiivisuus on hiipunut. Eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuus on kuitenkin jatkanut nousuaan. Nousu ei kuitenkaan ole ollut tasaista vaan siinä on ollut lyhytaikainen maksimi vuoden 2012 alkupuolella. Tämän jälkeen aktiivisuus pysytteli tasaisena molemmilla pallonpuoliskoilla noin vuoden päivät. Tasanne oli myös aktiivisuudeltaan suunnilleen yhtä voimakasta (auringonpilkkuluku oli hieman alle 30) molemmilla pallonpuoliskoilla.

Douglas Bieseckerin kaavio
auringonpilkkujaksosta 24. Sininen
käyrä on Auringon pohjoisen ja
punainen eteläisen pallonpuoliskon
aktiivisuus käyrä.

Tilanne muuttui vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla; pohjoisen pallonpuoliskon aktiivisuus jatkoi heikkenemistään ja eteläisen aktiivisuus kasvoi jopa pohjoisen alenemaa voimakkaammin. Kasvu on jatkunut siitä lähtien melkein suoraviivaisesti loka-marraskuun (2013) lukemiin: etelässä noin 50 ja pohjoisessa noin 25.

Tutkijat laativat Auringon tulevasta aktiivisuudesta jatkuvasti uusia ennusteita useilla erilaisilla menetelmillä. Siitä huolimatta jopa lähikuukausien ennustettavuus näyttäisi olevan erittäin heikko. Auringossa ei kuitenkaan tapahdu kovin nopeita muutoksia kuukausien aikajaksoissa tarkasteltuna, joten hyvällä tarkkuudella voimme ennustaa eteläisen pallonpuoliskon aktiivisuuden jatkavan suunnilleen nykyisellä voimakkuudella ainakin seuraavat puolivuotta.

Mitä Auringossa on aikaisemmin tapahtunut? Tarkastelemalla jaksoja 22 ja nyt menossa olevaa jaksoa 24, voimme todeta, että nykyinen jakso on aktiivisuustasoltaan hyvin heikko. Esimerkiksi voimakkaampia kuin M1-luokan flare-purkauksia jaksossa 22 tapahtui noin 1750 kertaa; ja nyt jakson 24 puolivälissä vain noin 475 kertaa. Voimakkaampia X1-luokan flare-purkauksia jaksossa 22 esiintyi noin 140 kertaa ja nyt vain kolmisen kymmentä.

Auringon ja maapallon välistä magneettista kytkentää tarkastellessa nykyinen jakso 24 osoittautuu olevan todella heikko. Jaksojen 17–23 aikana vähintään G1-luokan magneettisia myrskyjä (Kp-indeksi 5 tai suurempi) esiintyi kutakuinkin tuhat kertaa jaksossa. Jakson 24 aikana tähän asti niitä on esiintynyt vain noin 300 kertaa. Voimakkaampia, vähintään G3-luokan myrskyjä jaksojen 17–23 aikana esiintyi noin 150 kertaa, kun taas nykyisen jakson aikana ollaan vasta parin kymmenen myrskyn lukemissa.

Kaikkein voimakkaimpia G5-luokan (Kp-indeksi 9) myrskyjä ei nykyisessä jaksossa ole esiintynyt lainkaan, kun taas aikaisemmissa jaksoissa niitä on ollut kymmenkunta kertaa jaksoa kohti. Revontuliharrastajien ei kuitenkaan vielä pitäisi olla huolissaan komeiden tulinäytelmien jäämisestä väliin, sillä parhaimmat reposet nähdään yleensä aktiivisuusjakson laskevalla reunalla.  Esimerkiksi jaksolla 17 ei esiintynyt G5-luokan myrskyä kertaakaan ennen aktiivisuusmaksimia, mutta jakson laskevalla reunalla niitä oli neljä.

---

Tässä artikkelissa on lähteenä käytetty Douglas Bieseckerin (NOAA/SWPC) viime kuussa pidetyn Space Waether Wokshop esitelmän "Solar Maximum is here, finally." Power Point -kalvoja.  Samaan workshoppiin osallistunut Ron Turner (Analytic Service, Inc.) ei kuitenkaan jaksanut innostua sillä hänen mukaansa nykyinen jakso jatkuu ennätyksellisen heikkona (lähde Space Waether.com). Vain joitakin jaksoja 1800-luvulla on ollut vielä vaisumpia.

Huomautukset

[1] Kolmentoista kuukauden keskiarvo lasketaan siten, että kuluneen kuukauden auringonpilkkulukuun lisätään kuuden kuukauden kuukausikeskiarvot eteen ja taaksepäin, siis yhteensä kolmeltatoista kuukaudelta, ja lasketaan keskiarvo.

[2] Vastaavaa eriaikaisuutta on ollut havaittavissa aikaisemmissakin auringonpilkkujaksoissa, mutta nykyisessä jaksossa sen eriaikaisuus tuntuu korostuneen. Tämä johtunee pilkkujakson aktiivisuuden matalasta tasosta.