Jupiterin Suuri punainen pilkku pienenee

Hubble-avaruuskaukoputken
HWFC3 -kameralla 21.4.2014
ottama kuva Jupiterista [2].

Jupiterin tunnetuin ”maamerkki” Suuri punainen pilkku [1] on pienenemässä. Pieneneminen ja siihen liittyvä pilkun muodon muuttuminen pyöreämmäksi on tunnettu jo 1930-alkaen. Avaruuskaukoputki Hubblella otetuista kuvista on selvästi nähtävissä, että pilkku on nyt pienempi kuin koskaan sitten sen löytämisen jälkeen 1600-luvulla.

Vielä 1800-luvulla pilkun pidemmäksi halkaisijaksi mitattiin noin 41 000 km. Nasan Voyager-luotaimien ottamista kuvista (vuonna 1979) sen halkaisijaksi mitattiin 23 335 km. Nykyisin mittaukset kertovat pilkun olevan vain 16 500 km halkaisijaltaan, joten se on vain hieman maapalloa suurempi. Jos pieneneminen jatkuu nykyistä vauhtiaan (noin 1 000 km vuodessa), pilkku katoaa ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

GRSn pieneneminen on selvästi
nähtävissä tästä kuvasarjasta
kahden vuosikymmenen ajalta.
Kuva Nasa/ESA.

Syytä Suuren punaisen pilkun pienenemiseen ei tiedetä. Tutkijat epäilevät muutoksen johtuvan Suuren punaisen pilkun sisäisen dynamiikan muutoksista, jotka puolestaan voivat johtua pilkun ympäristössä olevista pienemmistä pyörteistä. Muitakin hypoteeseja on esitetty vaikka niitäkään ei ole pystytty osoittamaan sen paremmin oikeaksi kuin vääräksi. Itse asiassa, Suuren punaisen pilkun syntyminen ja etenkin pitkäkestoisuus on osa suurta Jupiterin arvoitusta. 

Huomautukset

[1] Suuri punainen pilkku (GRS) on korkeapaine antisykloni Jupiterin eteläisellä pallonpuoliskolla. Kaasujen kiertoliike on vastapäivään, eli samoin kuin matalapaineet maapallon pohjoisella pallonpuoliskolla. Maapallolla tällaisia pyörimissuunaltaan antisykloneja ei esiinny. Pilkun punainen väri johtuu alempien pilvikerrostumien näkymisestä, sillä pilkun yläpuolella vain harvoin on vaaleita yläpilviä, jotka peittävät alemmat pilvet.

[2] Image credit: NASA, ESA, and A. Simon (Goddard Space Flight Center). Science Credit: A. Simon (Goddard Space Flight Center), G. Orton (Jet Propulsion Laboratory), J. Rogers (University of Cambridge, UK), and M. Wong and I. de Pater (University of California, Berkeley).