Tulipallo, joka näkyi 28.4.2010. Kuva Wikimedia Commons/Thomas Grau. |
Monien meteoriparvien [1] runsaus voi vaihdella
runsaastikin vuosien varrella. Joskus joku parvi aiheuttaa meteorimyrskyn,
mutta useimpina vuosina se tuottaa juuri ja juuri havaittavissa olevan parven. Hyvin
harvoin pystytään määrittämään tai ns. löytämään täysin uusi meteoriparvi.
Tässä kuussa (23–24.5.) se on hyvällä onnella kuitenkin mahdollista.
Mahdollisen parven (CAM, toukokuun camelopardalidit) maksimin odotetaan olevan 24. päivänä kello
9–11 Suomen aikaa. Edellisenä yönä ennen auringonnousua havaitsijat voivat
kuitenkin tehdä hienoja tulipallohavaintoja [2]. Parven radiantti [3] on
Kirahvin tähdistössä korkealla pohjoisella taivaalla.
Mahdollinen parven ajatellaan aiheutuvan komeetta 209P/LINEAR
jälkeensä jättämästä pölystä ja hieman isommista jää- ja kivilohkareista [4]. Tavallisesti
komeettojen radalla oleva pöly ajelehtii aurinkotuulen mukana ja jokainen
periheliohitus tuo oman pölyvanansa. Jos joku pölyvana ajautuu maapallon radan
tuntumaan, niin ilmakehään joutuvat kappaleet saavat aikaan meteoriksi kutsuttuja
ilmiöitä ilmakehässä.
Meteori-ilmiö syntyy, kun avaruudesta ilmakehään syöksyvän kappaleen etupuolelle [5] muodostuu ilman kompressio.
Sen seurauksen ilman lämpötila kohoaa useisiin tuhansiin asteisiin. Hehkuva
ilma höyrystää kappaleen olipa se sitten kiveä tai jäätä. Vain suurimmat kappaleet päätyvät niin syvälle ilmakehään, että putoamista
vastustava voima saa yhdessä lämpövaikutuksen kanssa kappaleeseen niin suuret
sisäiset jännitteet, että se pirstoutuu. Riittävällä nopeudella kappaleeseen voi
siis syntyä samanlaisia voimia kuin betonilattiaan murskautuvaan vesilasiin. Pistoutuminen näkyy bolidina, eli kirkkaana leimahduksena.
Komeetta 209P/LINEAR löydettiin helmikuussa 2004 [6, 7]. Sen jälkeen
sitä on seurattu, koska sen perihelipiste on Maan radan sisäpuolella.
Aikaisemmin sen rata on ollut riittävän kaukana, joten varsinaista
törmäysvaaraa ei ole ollut. Ratalaskelmia tehtäessä taaksepäin, on selvinnyt,
että komeetta oli noin vuosisata sitten sellaisella radalla, jolle radalle
jääneet pöly ja kivet ovat nyt lähestymässä maapallon rataa.
Komeetan pölyjäänteiden käyttäytymistä tutkinut Esko Lyytinen [8] kertoi
Avaruusmagasiinille, että ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa selvisi radalle jääneen pölyn olevan
raekooltaan tavanomaista suurempaa. Tästä syystä osa meteoreista
voi olla hyvinkin näyttäviä. Valitettavasti ennustetun maksimin aikaan Suomessa
on päivä ja vaalea taivas estää muiden kuin kaikkein kirkkaimpien tulipallojen näkymisen. Joissakin arvioissa ZHR-luvuksi ennakoidaan jopa
200. Jos arviot ovat edes suuruusluokaltaan oikeita, parvi toteutuessaan olisi
yksi merkittävimmistä meteoriparvista.
Huomautukset
[1] Meteoriparvia tunnetaan kaikkiaan 276, mutta vain 56
niistä tuottaa säännöllisiä ja havaittavia meteorisateita. Loput parvet voivat
olla jo ammoin sitten tuhoutuneiden komeettojen jäänteitä, jotka silloin
tällöin saattavat saada aikaan heikon meteorisateen. Parvet nimetään yleensä sen mukaan minkä tähdistön alueella niiden radiantti sijaitsee. 209P/LINEAR aiheutaman mahdollisen parven radiantti sijaitsee Kirahvin tähdistössä, jonka latinankielinen nimi on Camelopardalis.
[2] Meteoriparven maksimin ajankohdan ennakointi ei ole
mahdollista tehdä kovinkaan tarkasti edes tunnetuille parville. Nyt kyseessä on
mahdollinen (mutta ei varmistettu) ja ennen havaitsematon parvi, joten maksimin
ajankohdan ja sen runsautta on käytännössä mahdoton arvioida kovinkaan
tarkasti. Näin ollen parvi voi saavuttaa maksiminsa ennustetta aikaisemmin ja
on parhaimmillaan Suomen yöaikana. Parvi voi myös viivästyä ja silloin se
voikin olla näkyvissä vasta seuraavana yönä.
[3] Radiantti on kohta tai alue taivaalla, josta meteorit
näyttäisivät tulevan, jos niiden ratoja jatkettaisiin tulosuuntaan taivaalla.
Todellisuudessa meteoriparveen kuuluvat kappaleet tunkeutuvat maapallon
ilmakehään samansuuntaisilla radoilla, mutta perspektiivi-ilmiö saa aikaan
radiantin syntymisen. Ilmiö on sama kuin junanradassa, jossa kiskot ovat
varmasti samansuuntaisia mutta horisontissa ne näyttävät yhtyvän samaan
pisteeseen. Mahdollisen camelopardalien radiantin arvioidaan sijaitsevan kohdassa RA = 8 h (120°) , DEC = 79°.
[4] Komeetat ovat ”likaisia lumipalloja” tai ”lumisia likapalloja”
miten kukin ne sitten haluaakaan määrittää. Niissä on vesijäähän sekoittuneena
pölyä ja hienoa kivimurskaa, joiden kappalekoko on yleensä hyvin pieni. Periheliohituksen aikana komeetasta voi irrota isohkojakin
jääkappaleita, jotka yleensä kuitenkin hajoavat edelleen pienemmiksi. Irronneet
kappaleet jatkavat komeetan kanssa samalla radalla, mutta pölypilvien rata
saattaa hieman muuttua auringon valon paineen ja aurinkotuulen vaikutuksesta.
[5] Usein näkee ja kuulee väitettävän että, meteori-ilmiö
johtuu ilman ja avaruudesta tulevan kappaleen välisestä kitkasta. Kitka on
kuitenkin suhteellisen pieni tekijä meteori-ilmiön aikana, sillä se ei pysty
aikaansaamaan riittävää kuumentavaa vaikutusta. Vasta varsinaisen
meteori-ilmiön jälkeen, jos höyrystymiseltä on jotakin jäänyt jäljelle, kitka
tulee merkittäväksi kappaleen putoamisvauhtia hillitsevänä tekijänä. Tämä tapahtuu vasta
sitten kun putoamisvauhti on vähentynyt lähemmäksi äänen nopeutta tai sen alle.
Syvemmällä ilmakehässä ja hitaammassa putoamisessa ilman viskositeeti ja kappaleen
aerodynaaminen muoto nousee hyvin helposti määrääväksi tekijäksi vapaan
putoamisliikkeen nopeutta määriteltäessä. Terminaalinopeus lähellä maanpintaa
on noin 60–70 m/s riippuen kappaleen muodosta.
[6] Löytö tehtiin Lincoln Near-Earth Asteroid Research projektissa
yhteistyössä NASAn, the Massachusetts Institute of Technology Lincoln
Laboratory:n ja Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa.
[7] 209P/Linear -komeetan kiertoaika on 5,02 vuotta ja
arviot ytimen koosta ovat noin 0,8 km luokkaa. Lähimmillään maapalloa komeetta
on 29.5., jolloin etäisyyttä on noin 8 290 000 km. Se on komeettojen
yhdeksänneksi lähin ohitus. Lyhyestä etäisyydestä huolimatta komeetan
arvioidaan olevan kirkkaudeltaan vain noin 11m, joten paljain silmin
sen näkemiseen ei ole mitään mahdollisuuksia.
[8] Tutkijapari Esko Lyytinen ja Peter Jenniskens (NASA Ames
Research Center) tutkivat komeettojen jättämien pölyvanojen ja Maan välisiä kohtaamisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti