Asteroidin lähiohitus

Sunnuntaiaamuna (16.8.2020) kello 7.09 Suomen aikaa maapallon ohitti pieni asteroidi 2020 QG vain hieman alle 3000 km korkeudelta^[1]. Asteroidin kooksi arvioitiin 2 – 5 meträ, joten kovin suurta vahinkoa (jos lainkaan) se ei olisi saanut aikaan, vaikka joitakin kappaleita olisikin päätynyt maanpinnalle, tai tässä tapauksessa eteläiseen Tyyneen mereen asti.

Asteroidin lähiohitus tapahtui sunntaina kello 4.09 UTC aikaan. Kuva esittää astyroidin rataa (valkoinen viiva) suhteessa maapallon rataan (sininen viiva). Lisäksi kuvaan on merkitty Kuun rata. Pisteet viiveoilla esittävät kohteiden paikkoja ko. ajanhetkellä. Kuvakaappaus JPLn Small-Body Database Browserista.

Suurin ongelma tässä tapauksessa oli kuitenkin se, että asteroidi havaittiin vasta kun kuusi tuntia oli kulunut lähiohituksesta. Se lähestyi maapalloa ns. Auringon suunnasta, joten sen havaitseminen optisilla kaukoputkilla oli ja on mahdotonta. Vaikka maapallolla on toiminnassa kymmeniä asteroidien etsimis- ja kuvausohjelmia, yksikään niistä ei voi tehdä havaintoja ja löytöjä päivätaivaalta.

Lähivuosina tähän saattaa tulla muutos, sillä NASA on kehittämässä avaruuskaukoputkea, joka tekisi asteroidien etsintää avaruudesta, jolloin valoisa ilmakehä ei häiritse havaintoja. Tosin NASAn tehtävänä on etsiä vain yli 140 metrisiä järkäleitä, joiden lasketaan aiheuttavan kaupunkien kokoisella alueella merkittävää tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä. Hyvällä onnella paljon pienemmätkin asteroidit tulevat havaituksi ennen maapallon ohitusta. NASAn avaruuskaukoputken arvioidaan valmistuvan vuoteen 2025 mennessä.

Mitä voitaisiin tehdä, jos NASAn alarajalle sijoittuva asteroidi havaitaan olevan suoralla törmäyskurssilla maapallon kanssa? Maapallon pinta-alasta noin 70 % on merta ja sen lisäksi on jonkin verran asumattomia vuoristoja, aavikkoja ja erämaita, joten törmäävän asteroisin mahdollisuus osua asutuskeskuksiin on suhteellisen pieni (ei kuitenkaan nolla). Tämä osumismahdollisuus oli melkein toteutua helmikuussa 2013 Tšeljabinskin kohdalla. Kaikeksi onneksi lähes 20 metrin asteroidi meni kuitenkin ohi ja pirstoutui ilmakehässä hieman kaupungin ulkopuolella. Vaurioita kuitenkin syntyi paineaallon vaikutuksesta ja yli tuhat ihmistä loukkaantui mm. särkyvistä ikkunoiden sirpaleita.

Vastausta kysymykseen on hieman vaikea antaa, sillä kaikki mahdolliset toimenpiteet vaativat aikaa toteuttamiseen. Usein aikaa ei kuitenkaan ole käytettävissä kovin paljoa, sillä nykyisin uudet asteroidit löydetään yhä useammin vain hyvin lyhyen ajan varoitusajalla ennen lähiohitusta. Esimerkiksi heinäkuussa 2019 havaittiin 130 metrinen asteroidi 2019 OK alle viikkoa ennen, kun se ohitti maapallon vain 72 400 km etäisyydeltä. Nykytekniikalla torjuntaan vaaditaan aikaa yleensä kymmeniä vuosia, joskus vielä pitempään. Kaiken lisäksi ensimmäistäkään testiä käytettävien torjuntatoimien toimivuudesta ei ole tehty, joten toistaiseksi olemme vain hyvän onnen varassa.

 

Huomautukset

[1] Ohitusetäisyydeksi JPL:n Small-Body Database Browser antaa 6,22×10^-5 au eli noin 9 305 km maapallon keskipisteestä, joka vastaa noin 2 945 km korkeutta. 

Huomaa, että mainitun sivuston ratapiirroksia tekevä ohjelma laskee mm etäisyyksiä hyvin pienellä tarkkuudella. Samalta sivulta löytyy taulukkomuodossa tarkemmat luvut.