perjantai 31. tammikuuta 2025

Ensimmäiset tutkimustulokset OSIRIS-Rex -luotaimen keräämistä näytteistä

OSIRIS-REx (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, and Security – Regolith Explorer) on Yhdysvaltojen ensimmäinen asteroidinäytteenkeruumissio, jonka onnistui näytteenotossa Bennu-nimisellä asteroidilla. Lähtö tapahtui 8.9.2016.

Parin vuoden matkan jälkeen luotain saavutti asteroidin 3. joulukuuta 2018. Asetuttuaan kiertoradalle, luotain kartoitti kohdettaan ja näiden tietojen perusteella löydettiin sopivat kohdat näytteiden otolle. Koska Bennu on hyvin pieni asteroidi, halkaisija noin 525m, ja sen aiheuttama gravitaatio on myös hyvin heikko. 

Tässä kuvassa keltaisella on korostettu ne aminohapot, joita Bennullta tuodusta näytteistä on löydetty. Kuva NASA.

Heikosta gravitaatiosta johtuen, luotaimen täytyi lähestyä asteroidia hyvin hitaasti, sillä ohjausraketteja ei pinnan läheisyydessä voitu käyttää. Näytteenotossa onnistuttiin 20. lokakuuta 2020 luotaimen koskettaessa asteroidin pintaa hyvin kevyesti ja nopeasti, vain muutaman sekunnin ajan. Typpikaasusuihkulla pölläytettiin regoliittia näytekammioon. Tavoite oli 60 grammaa, mutta yllättävästi saaliiksi saatiinkin hieman runsaammin, noin 120 gramma asteroidin pintamateriaalia.

Näytteen ottamisen jälkeen luotain irrottautui asteroidin vaikutuspiiristä ja suuntasi kulkunsa kohti Maata. Laskeutumisosa irrotettiin luotaimesta noin kuukautta ennen Maan ohilentoa. Näytekapseli oli siirretty luotaimessa laskeutumisosaa, jonka laskeutuminen tapahtui laskuvarjolla. Laskuvarjot avattiin noin 10 km korkeudella. Sitä ennen laskeutumisosa oli vapaassa putoamisessa vain ilmakehän jarruttaessa putoamista. Avaruudessa tultaessa nopeus (13,8 km/s) oli monikymmenkertaisesti äänen nopeus, joten laskeutujan ulkopinta kuumeni voimakkaasti. Se oli päällystetty ablatiivisella lämpökilvellä, joten näytteet pysyvät kapselissaan kuumenematta. Laskeutuminen tapahtui 24. syyskuuta 2023 Utahin Test and Training Range -alueelle.

Näytteiden laskeutumis Utahin autiomaassa paluun jälkeen. Kuva NASA.

OSIRIS-Rex -luotaimen kokoamien näytteiden analysointi aloitettiin Johsonin avaruuskeskuksessa, jossa tätä varten on puhdastilat ja tarvittavat laboratoriot. Näytteet piti säilyttää erittäin huolellisesti, sillä ne saastuvat herkästi maanpinnalla. Se olisi erittäin kohtalokasta astrokemiallisia analyysejä ajatellen, joissa etsitään hyvin monimutkaisia hiiliyhdisteitä kuten aminohappoja, nukleotideja, proteiineja jne. Saastuminen on todella huomionarvoinen asia, sillä japanilaisen luotaimen Ryugu-astroidista kokoamien näytteiden todettiin saastuneen (Maasta peräisin olevia bakteereja) englantilaisessa tutkimuslaitoksessa.

Astrokemiallisten tutkimusten lisäksi luonnollisesti määritettiin näytteiden mineraalit, joita löydettiin kaikkiaan yksitoista erilaista. Mikroskooppisilla analyyseilla määritettiin yksittäisten näytekappaleiden muodot ja kiderakenteet. Isotooppianalyyseillä määritettiin alkuaineiden isotooppijakauma, jotka tuntemalla voidaan päätellä Bennun historiaa ja siinä samalla myös koko Aurinkokunnan kehityshistoriaa.

Helposti haihtuvat kaasut, kuten ammonium eivät kuitenkaan pysty tiivistymään asteroidien nykyisellä radalla, joten sen on täytynyt olla tai syntyä ns. lumirajan ulkopuolella. Lumiraja varhaisessa Aurinkokunnassa oli jossakin Marsin ja Jupiterin ratojen välissä.


Näitä löydettyjä nukletidiemäksiä (Nucletide Bases) tarvitaan yhdessä fosfori- ja sokeri-molekyylien kanssa, jotta DNA (ylhäällä) tai RNA (alhaalla) -ketjuja voisi syntyä. Kuva NASA.


Tutkimuksissa paljastui, että näytteet sisälsivät pienen määrän vesipitoisia mineraaleja kuten natriumkarbonaattia, fosfaatteja, sulfaatteja, fluorideja, haliitteja, ammoniakkia ja helposti haihtuvia aineita. Monet näistä yhdisteistä ovat sellaisia, että ne tarvitsevat vettä syntyäkseen. Näyttääkin siltä, että Bennu oli alun perin osa isompaa kappaletta jossakin lumirajan ulkopuolella. Tämä iso kappale on myöhemmässä vaiheessa pirstoutunut jostakin syystä ja Bennu on ajautunut sisempään Aurinkokuntaan.

Näytteiden analyysissä havaittiin myös lukuisia orgaanisia yhdisteitä. Nämä ovat hiilen pitkäketjuisia molekyylejä, joita tavallisesti syntyy hiilestä, vedystä ja typestä ja syntyäkseen ne tarvitsevat vettä ja erilaisia mineraaleja katalysaattoreiksi. Vaikka näitä kaikkia Bennulla on ollut saatavilla, tai jopa aikaisemmin tähtipölypilvessä, josta Aurinkokunta muodostui, prosessit ovat olleet hitaita. Toisaalta aikaa on ollut miljardeja vuosia.

Tutkijoiden raporteissa on kerrottu mitä näytteistä löytyi. Näiden joukossa on aminohappojen ja karboksyylien lisäksi kakki viisi nukleotidiemästä, joita tarvitaan RNA ja DNA -ketjujen muodostamiseen. RNA tai DNA -ketjuja ei sentään näytteistä löydetty.


Aminohappojen molekyylirakenne voi olla joko oikea- tai vasenkätinen, toisin sanoen ne ovat toistensa peilikuvia. Maapallolla elävien organismien molekyylimuodot ovat vasenkätisiä, mutta Bennulta tuoduissa näytteissä molempia molekyylimuotoja on yhtä paljon. Kuva NASA.

Asteroidinäytteistä löytyneet aminohapot ja orgaaniset molekyylit ovat erittäin tärkeitä, koska ne voivat antaa viitteitä siitä, miten elämän rakennuspalikoita on saatu aikaan ja kulkeutunut Maahan. Tämä tukee hypoteesia siitä, että asteroidit ja komeetat ovat voineet olla merkittäviä elämän elementtien tuojia planeetallemme.

Yhteenvetona voidaan todeta, että OSIRIS-REx:n löytämät aminohapot ja vastaavat molekyylit avaavat uusia mahdollisuuksia elämän alkuperän tutkimissa sekä auttavat ymmärtämään, miten elämän kannalta tärkeitä rakenteita on voinut syntyä ja kehittyä aikojen saatossa. Lisää yksityiskohtia todennäköisesti julkaistaan tulevissa tutkimuksissa ja raportoinneissa.

OSIRIS-APEX

Näytekapselin irrottamisen jälkeen OSRIS-Rex -luotain nimettiin uudelleen ja nyt se tunnetaan nimellä OSIRIS-APEX (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification – Apophis Explorer). Samalla luotaimelle annettiin uusi tehtävä, sen on määrä kohdata asteroidi Apophis vuonna 2029.

Huhtikuun 13. vuonna 2029 Apophis ohittaa maapallon vain 32 000 km etäisyydeltä. Matka on lyhyempi kuin geosynkronisella radalla olevat tietoliikenne, sää- ja tv-satelliitit. Etäisyys on niin pieni, että maapallon vuorovesivoimat saanevat Apophisin pinnalla maanvyöryjä ja sen pyörimisakseleissa voi tapahtua muutoksia. OSIRIS-APEX:n tehtävän on havaita näitä muutoksia.

Luotain tekee vielä yhden kokeen, jollaista ei ole tehty tarkoituksellisesti koskaan. Se käyttää rakettimoottoreitaan Apophisin pinnan läheisyydessä, jolloin kaasut puhaltavat pinnan regoliitin pois ja sen alta paljastunee täysin muuttumatonta pintaa.

Vanhemmat uutiset OSIRIS-Rex:stä:

NASAn ensimmäinen asteroidinäyte laskeutui






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti