Pimeän aineen arvoitus syvenee

Pimeän aineen massiivisimmat keskittymät
on galaksien ympäristöissä. Uusimpien oletusten
mukaan pimeää ainetta voisi olla jopa
renkaana maapallon ympäristössä.
Kuva Nasa.

Nykyisen käsityksen mukaan pimeää ainetta on vähintään nelinkertainen määrä näkyvään aineeseen verrattuna. Mitä pimeä aine on, sitä emme vielä tiedä, mutta sen on todettu muodostavan laajoja pilviä galaksien ympäristöön. Jonkin verran pimeää ainetta on arveltu olevan myös galaksien sisäisessä avaruudessa ja jopa jonkin verran tähdissä. Pimeän aineen tiheys ei kuitenkaan ole pidetty niin suurena, että sen gravitaatiovaikutukset näkyisivät yksittäisissä tähdissä tai planeettakunnissa.

Nyt käsitys näyttäisi olevan uudistamisen tarpeessa. Tutkija Steve Adler (Institute of Advanced Studies in Princeton, New Jersey) julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen[1], jonka mukaan pimeä aine voisi olla se tuntematon tekijä, joka kiihdyttää tai hidastaa satunnaisesti maapallon ohilentojen tekevien aurinkokuntaluotainten ratanopeutta[2]. Tutkimuksen mukaan pienen mittakaavan keskittymissä (tähtien ympäristöissä) pimeän aineen tiheys pitäisi olla suurempi kuin galaksiavaruudessa ja planeettojen ympäristössä vielä suurempi kuin tähtien ympäristöissä.

Ben Harris (University of Texas at Arlington) kiinnostui tutkimaan sitä, vaikuttaisiko pimeän aineen keskittyminen maapallon ympäristöön myös satelliittien ja ohilentoja suorittavien luotainten ratanopeuksiin. Hänen mielenkiintonsa kohteena oli erityisesti paikannussatelliitit (GPS, GLONASS ja Galileo), joiden radoista hän kokosi tietoja yhdeksän kuukauden ajalta. Hän laski maapallon massan kunkin satelliitin ratatietojen perusteella. 

Tulos oli mielenkiintoinen; maapallon massa näytti olevan 0,005–0,008 % suurempi kuin IAUn virallinen arvo. Lisäksi pimeä aine näyttäisi muodostavan kiekon maapallon ekvaattoritasolle: kiekon paksuus olisi noin 191 km ja halkaisija noin 70 000 km. Tulos on alustava, sillä siihen ei vielä ole otettu huomioon kaikkia mahdollisia (häiritseviä) tekijöitä. Asiaa tutkittiin myös Nasan Juno-luotaimen[3] tehdessä ohilennon viime lokakuussa[4]. Tulosten mukaan Juno ohitti maapallon kuten ennakoitiin.

Jos Harrisin ajatus olisi oikea, niin pimeän aineen olemassa oloa voitaisiin tutkia satelliittien tarkkojen ratatietojen avulla. Erityisesti voitaisiin tutkia sitä, miten pimeän aineen hiukkaset vuorovaikuttavat keskenään? Kysymys on oleellinen, sillä ilman keskinäistä vuorovaikutusta pimeän aineen hiukkaset vajoaisivat galaksien ytimiin, tähtiin ja planeettoihin. Näin ei selvästikään ole, joten jonkinlainen vuorovaikutusmekanismi täytyy olla olemassa. Tämä saattaa myös merkitä sitä, että pimeä aine koostuu useita eri hiukkastyypeistä ja useista erilaisista vuorovaikutusmekanismeista[5].

Huomautukset

[1] Can theflyby anomaly be attributed to earth-bound dark matter?

[2] ESA etsii kosmista anomaliaa

[3] Juno on Nasan Jupiterin järjestelmää havainnoimaan lähetetty luotain, joka laukaistiin pitkälle matkalleen 5. elokuuta 2011.

[4] Juno suojatilaan ohilennon aikana

[5] James Bullock (University of California, Irvine)