 |
| Auringon aktiivisuus lähentelee jälleen minimia. Kuva Kari A. Kuure. |
Perjantaina 27.9.2013 julkaistiin IPCC:n viidennen
arviointiraportin ensimmäinen osa. Kuten arvata saattoi, IPCC näkee
ilmastonmuutoksen ihmisen toiminnan aiheuttamaksi ja lämpenemisen olevan hyvin
voimakasta näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan. Raportti pelottelee lukijoitaan
ja valtiollisia päättäjiä jopa viiden asteen maapallon keskilämpötilan nousulla
tämän vuosisadan loppuun mennessä.
En tässä yhteydessä ryhdy ruotimaan raportin sisältöä,
sen tulevat tekemään monet muut tahot. Raportista varmasti löytyy virheitä ja
paljon ja yksi näitä virheitä etsivä ja osoittava taho on NIPCC eli Valtioista
riippumaton kansainvälinen ilmastopaneeli. ”NIPCC
on nimensä mukaisesti tiedemiesten ja tutkijoiden
yhteenliittymä,
jonka tarkoituksena on ymmärtää ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia.”
Näin he määrittelevät itse oman toimintansa.
NIPCC on julkaissut oman raporttinsa IPCC:n neljännen
arviointiraportin perusteella. Raportin nimi on ”Ilmastonmuutos uudelleen
harkittuna II Fysikaalinen tiede. Raportti sinällään on laaja ja siitä tehty
yhteenvetokin 24-sivuinen. Näin ollen yhteenvedonkin käsitteleminen tai
esitteleminen on tässä yhteydessä mahdotonta. Niinpä nostankin esiin raportista
vain kohdan jossa käsitellään Auringon vaikutusta maapallon ilmastoon. Se kun
tuntuu unohtuneen kokonaan IPCC:n neljännestä arviointiraportista. Nyt julklaisuvuorossa oleva IPCC viides arviointiraportti tulee saamaan samanlaisen käsittelyn ja ehkä jo ensivuonna saamme lukea mitä virheitä uuteen raporttiin on onnistuttu lisäämään.
Toivottavasti NIPCC ja sen suomentajajoukko ei vedä
hernettä nenäänsä kun julkaisen heidän työstään lainauksena listauksen 7 ”Avainfaktoja
Auringon vaikutuksista”:
• Kasvavien todisteiden mukaan Maan pintalämpötila määräytyy vahvasti
Auringon aktiivisuuden (vaihtelujen) mukaan. Esimerkkeinä aurinkoperäisestä
lämpimästä ajanjaksosta voi mainita keskiajan lämpökauden, pikku jääkauden sekä
1900-luvun alun lämpimän vaiheen.
• Auringon vaikutus 1900-luvulla havaittuun lämpenemiseen voi olla 66 %,
mahdollisesti enemmän.
• Auringon aktiivisuuden on empiirisesti raportoitu korreloivan
vahvasti monien ilmastollisten indeksien kanssa, ml. lämpötilat, sademäärät,
kuivuus, tulvat, virtaamat ja monsuunit.
• IPCC:n mallit eivät ota huomioon todennettuja empiirisiä
korrelaatioita Auringon aktiivisuuden, kosmisen säteilyn ja (ala)pilvien
muodostumisen välillä.
• Auringon ja CO2:n väliset riippuvuudet eivät ole selvillä; nykyisen
ilmastomallit eivät ota useitakaan auringon vaikutuksista huomioon.
• Auringon viimeaikainen passiivisuus ja aurinkosyklien vaiheiden
ekstrapolointi tulevaisuuteen viittaavat planeetan kylmenemiseen lähivuosikymmeninä.
Lähde: “Chapter 3. Solar Forcing of Climate,” Climate Change
Reconsidered II: Physical Science (Chicago, IL: The Heartland Institute, 2013).
Tässä yhteydessä suuri mielenkiinto kohdistuu NIPCC:n
raportin kappaleeseen 3 Solar Forcing of Climate[4], jonka
perusteella edellä esitetty lista Auringon vaikutuksista on laadittu. Raportin kappaleen
3 pituus on 102 sivua, joten kahlattavaa riittää.
Seuraavaksi lainaan itseäni vuodelta 2008, jolloin
kirjoitin lehtiartikkelin Mikä vikana
Auringossa?
Artikkelissa käsittelin Auringon toimintaa käsitteleviä
tutkimuksia ja nostin esille brittitutkimuksen tulevista
auringonpilkkujaksoista. Nyt hieman yli viisi vuotta myöhemmin näyttää siltä,
että tutkimus on ainakin näin ennusteen alkupäässä osunut täydellisesti
kohdalleen.
Lainaus alkaa
 |
| Brittitutkimuksen ennuste tulevista auringonpilkkujaksoista. Nykyinen jakso 24 on toteutunut täysin ennusteen mukaisena. Tumma viiva on toteutunut aktiivisuus ja harmaa on ennuste. |
Syyskuussa 2006
julkaistiin Space Weather -tiedejulkaisussa
tutkimus, joka käsitteli juuri Auringon erilaisia jaksollisia ilmiöitä ja niiden
vaikutusta Auringon aktiivisuuteen ja sitä tietä myös auringonpilkkujen
esiintymiseen. Tutkimusta johti brittiläinen tutkija Mark A Clilverd ja mukana oli myös Sodankylä geofysiikan
observatoriossa työskennellyt Thomas
Ulich. Tutkimuksen tulos on erittäin mielenkiintoinen, sillä sen antama
ennuste poikkeaa selvästi NASAn ja NOAAn ennusteista.
Brittitutkimuksen
mukaan Auringon toimintaan vaikuttavien jaksojen pituudet ovat perinteisen 22-vuoden
jakson (2×11 vuotta) lisäksi 53, 88, 106, 213 ja 420 vuoden jaksot. Luultavasti
Auringossa on vieläkin pitempiaikaisia jaksoja (noin 1500 ja 2300 vuotta),
mutta ne tunnetaan huonosti ja niiden huomioon ottaminen aktiivisuusennusteita
laadittaessa on tavattoman vaikeaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin Auringon aktiivisuutta
1700-luvun puolivälistä alkaen. Tutkijoiden laatiman mallin antamilla
tuloksilla on hyvä vastaavuus todellisuuteen aina näihin päiviin asti. Näin
ollen tuntuisi uskottavalta, että brittitutkimus pystyisi ennakoimaan varsin
hyvin myös tulevat aktiivisuuskaudet ja niiden voimakkuudet.
Tutkimusryhmä ennustaa jakson 24 voimakkuuden olevan huomattavasti
heikompi kuin NASAn ja NOAAn ennusteiden mukaan tulisi olemaan. Brittitutkijat
ennustavat jakson aktiivisen huipun asettuvan alle puoleen siitä arvosta mitä
NOAA ennustaa. Tämä merkitsee
suunnilleen Oortin minimin (1000-luvulla) valinnutta tasoa.
Tutkimuksen
mukaan Auringon aktiivisuuden hiljainen vaihe tulee kestämään vielä
pidempään. Ennusteen kertoo, että
jaksojen 25–27 aktiivisuushuiput olisivat hyvin matalia ja nykyiselle tasolle
päästäisiin vasta jaksossa 28, joskus vuoden 2044 tienoilla. Sen jälkeen
seuraisi joukko aktiivisuudeltaan normaaleina pidettäviä jaksoja, kunnes vuoden
2100 jälkeen jakso 33, olisi jo huomattavasti heikompi. Alamäki jatkuu ja
seuraava, jakso 34 jää käytännössä välistä pois, ja jakso 35 tulisi olemaa
heikko, tasoltaan suunnilleen jakson 33 tasoinen. Julkaistu ennuste ei ulotu
tämän pidemmälle.
Lainaus päättyy
Edellisessä lainauksessa korostin vahvennetulla tekstillä
tämän nykyisen auringonpilkkujakson täysin kohdalleen osunutta ennustetta.
Viimeisen kappaleen ”nykyisellä tasolla” tarkoitin auringonpilkkujakson 23
voimakkuutta, joka oli suunnilleen 1900-luvun keskitasoa. Artikkelini kirjoitusajankohta oli alkuvuosi 2008 ja nykyinen jakso 24 alkoi vuoden 2008 lopulla tai aivan 2008/2009 vuosien vaihetuessa.
Vuoden 1998 jälkeen maapallon keskilämpötila on laskenut.
Merkittävää on huomata, että hiilidioksidin määrä samassa ajassa on kohonnut 8 %,
mutta se ei näy mitenkään keskilämpötilassa. Samaan aikaan Auringon aktiivisuus
on mennyt sekin alamäkeä ja tilanne siis näyttäisi pysyvän samansuuntaisena
tulevina vuosina. Tämä kehityssuunta näyttäsi vahvistavan sitä ajatusmallia,
että Auringon aktiivisuus ja sen vaihtelut ovat määräävät tekijät maapallon
ilmastollisessa kehityksessä. Maunderin minimi ja koko Pieni jääkausi aiheutui aktiivisuusminimistä
ja jos Auringon aktiivisuus tulevina vuosikymmeninä pysyy edelleen
minimitasolla, ilmastonmuutoksessa ei ole odotettavissa ainakaan lämpenemistä.
Kysymys kuuluu, että riittääkö hiilidioksidipäästöt edes kumoamaan
odotettavissa olevaa viilenemistä?
Linkit
[2] Ilmastofoorumi, http://www.ilmastofoorumi.fi/2013/09/26/riippumaton-tieteellinen-yhteenvetoraportti-halventaa-huolia-ilmastonmuutoksesta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti