Voyager 1 tähtienvälisessä avaruudessa

Voyager 1 on siirtynyt tähtien
väliseen avaruuteen! Kuva Nasa.

Kirjoitin^[1] viime heinäkuussa Voyager 1 luotaimen siirtyvän tähtienväliseen avaruuteen lähikuukausina. Nyt tämä on toetutunut, sillä Nasa on kertonut tuoreimpien mittaustulosten osoittavan siirtymisen tapahtuneen. Varsinaisesti mittaukset oli tehty jo viime huhtikuussa, mutta tietojen analysointi on ottanut aikaa muutaman kuukauden.

Voyager 1 -luotaimessa ei ole ympäröivän plasman tiheysmittaria, joten tutkijoiden on täytynyt käyttää muita keinoja tiheyden määrittämiseen. Tässä suhteessa onnekas sattuma astui kuvaan mukaan: Auringossa tapahtui merkittävä koronamassapurkaus (CME) maaliskuussa 2012. Purkauspilvi saavutti Voyager 1 luotaimen kolmetoista kuukautta myöhemmin huhtikuun 9. päivänä 2013. Tämän seurauksena plasma-aaltomittari havaitsi ympäristön plasman värähtelytaajuuden kohonneen. Tämän tiedon avulla tutkijat pystyivät laskemaan plasman tiheyden ja se osoittautui olevan noin 40-kertainen verrattuna aikaisemmin havaittuun heliosfäärissä olevaan tiheyteen verrattuna. Laskettu plasman tiheys on suuruusluokaltaan sellainen, joka tutkimustulosten mukaan on tähtienvälisessä avaruudessa.

Voyager 1 jatkaa matkaansa tähtienvälisessä avaruudessa. Sen ydinlämpögeneraattorissa^[2] (RTG) riittää puhtia vielä arvioiden mukaan vuoteen 2020 asti, joten mittaustuloksia saadaan vielä useamman vuoden ajan edellyttäen, että laitteistot pysyvät toimintakuntoisina. Riittävän (lämpö)energian tyrehdyttyä luotain hiljenee lopullisesti.

Matkanopeus on noin 17,1 km/s ja tällä nopeudella luotain taivaltaa yhden valovuoden^[3] mittaisen matkan noin 18 500 vuodessa. Matka suuntautuu Kirahvin tähdistöön, mutta minkään tähden läheisyyteen se ei toistaiseksi ole päätymässä. Tähtienvälisessä avaruudessa luotaimen matkavauhti on niin pieni, että tähtien meille näkyvät nykyiset sijainnit ehtivät muuttua ominaisliikkeen vaikutuksesta niin paljon, että ennakointi tähtien ohituksista ei ole järkevää.

Huomautukset

[1] http://avaruusmagasiini.blogspot.fi/2013/07/voyagerit-ovat-edelleen-aurinkokunnassa.html

[2] Voyager-luotaimen energialähteenä on ydinlämpögeneraattori (RTG), joka tuottaa sähköä muuntamalla lämpöenergian suoraan sähköenergiaksi. Lämpö syntyy radioaktiivisen plutoniumin hajoamisesta vapautuvasta energiasta.

RTG on ainoa vaihtoehto tuottaa energiaa aurinkokunnan ulko-osaan ja tähtienvälisen avaruuteen suuntautuvilla luotainlennoilla. Nykyaikaisella tekniikalla valmistetut aurinkokennot pystyvät tuottamaan riittävästi sähköenergiaa juuri ja juuri Jupiterin radan tietämillä (vrt. Juno-luotain) mutta neljä vuosikymmentä sitten raja kulki vielä Marsin rajan tuntumassa.

[3] Valovuosi on etäisyys, jonka kulkemiseen valolta kuluu yksi vuosi. Valovuoden pituus on 0,9461 × 10¹⁶ m (= 9,461 biljoonaa km).