Syyspäiväntasaus

Aurinko paistaa syystasauksen 

aikaan molemmilla navoilla. 

Keskileveyksillä päivän pituus 

lähentelee 12 tuntia mutta on 

vielä kuitenkin selvästi yötä 

pidempi.  

Piirros Kari A. Kuure.

Syyspäiväntasaus on tänään (22.9.2013) kello 23.43. Tällöin Aurinko ylittää tähtitaivaan ekvaattorin ja siirtyy sen eteläpuolelle. Ylitys tapahtuu Auringon ollessa Neitsyen tähdistössä. Tämän alueen tähtitaivaasta voimme nähdä parhaiten kevättalvella.

Auringon näennäinen rata tähtitaivaalla muodostaa aaltoviivan, jonka toinen puoli on ekvaattorin pohjoispuolella ja toinen eteläisellä taivaalla. Tällainen näennäinen rata on seurausta siitä, että maapallo on kallistunut ratatasonsa kohtisuorasta noin 23,5 astetta. Maapallo kiertää ratansa kerran vuodessa pitäen pyörimisakselinsa samassa suunnassa tähtien suhteen. Tästä seuraa, että vuoroin pohjoisnapa (kesällä) ja etelänapa (talvella) ovat hieman kallistuneena Aurinkoa kohti.

Maapallon kiertoliikkeestä johtuen Aurinko näyttää kulkevan radan kerran vuodessa, jolloin taivaan ekvaattorin ylitys tapahtuu kahdesti vuodessa. Näitä tapahtumia kutsutaan päiväntasauksiksi: keväällä kevätpäiväntasaukseksi ja syksyllä syyspäiväntasaukseksi.

Päiväntasaus puolestaan viittaa päivän ja yön yhtäläiseen pituuteen. Tosin se on vain likimääräistä, sillä tarkkaan ottaen tasauspäivinä aika auringonnoususta auringon laskuun on jonkin verran 12 tuntia pidempi. Riippuu hieman paikkakunnasta kuinka suuri tämä ero on, Suomessa vaihteluväli tänä vuonna on noin 11 tai 12 minuuttia (riippuu pyöristyksestä täyteen minuuttiin).

Yllättävä tieto saattaa olla se, että myös maantieteellisellä pituudella on merkitystä päivän pituuteen. Tampereella 24.9. päivän pituus on vielä minuutin (muista ajan pyöristys) pitempi kuin yö, mutta seuraava yö on jo 2 minuuttia pitempi. Tampereen leveydellä täytyisi siirtyä pituuspiirille 0° jotta yö ja päivä olisi tasan 12 tuntia. Muilla leveyksillä tilanne on toinen.

Yön ja päivän yhtäläiseen pituuteen liittyvä väärinkäsitys tulee entistä ilmeisemmäksi jos valitsemme havaintopaikaksemme vaikkapa molemmat maantieteelliset navat. Pohjoisnavalla tasauspäivänä Aurinko näkyy edelleen horisontin yläpuolella. Siellä on hieman yli puolivuotta kestänyt päivä päättymässä, mutta auringonlasku tapahtuu vasta 23. päivänä kello 16 Suomen aikaa.

Etelänavalla tilanne on päinvastainen. Siellä Auringon yläreuna kohosi horisontista tänään 22.9.2013) kello 7. Etelämantereen päivän pituus on sekin noin puolivuotta ja ilta koittaa vasta ensi maaliskuussa muutama vuorokausi kevätpäiväntasauksen jälkeen.

Siirryttäessä navoilta kohti ekvaattoria, päivän ja yön välinen ero kaventuu nopeasti mutta ei poistu. Tämä johtuu siitä, että maapallolla on ilmakehä. Ilmakehä muuttaa horisontista tulevan valon kulkureittiä siten, että Aurinko näyttää nousseen kokonaisuudessaan horisontin yläpuolelle, kun ilmattomalla maapallolla se olisi vielä kokonaan horisontin alapuolella. Samasta syystä horisontin läheisyydessä näkyvät Aurinko ja Kuu ovat litistyneet voimakkaasti.