Tšeljabinskin meteori oli Apollo-asteroidi

Tseljabinskin bolidi jätti jälkeensä komean 
tiivistymisvanan. 
Kuva Wiki Common / Nikita Plekhanov.

Useat ratalaskelmat osoittivat Tšeljabinskin meteorin kuuluneen Apollo-asteroideihin, joiden radat sijaitseva maapallon radan lähistöllä. Apollo-asteroidit leikkaavat maapallon radan ja niitä tunnetaan noin 5 200 kappaletta.

Kappale oli ennen tunkeutumistaan maapallon ilmakehään radalla, jonka periheli oli 0,77 au ja apheli 2,33 au etäisyydellä Auringosta. Radan kaltevuus ei ollut suuren suuri, kaltevuuskulma maapallon radan suhteen oli vain 3,6°. Ratalaskelmat antavat meteoroidin suhteelliseksi nopeudeksi paikallisesti 17,5 km/s ja maapallon keskipisteen suhteen 13,2 km/s. Kappaleen radan pituudeksi ilmakehässä laskettiin 254 km ja se tuli noin 16,5° kulmassa kohti maanpintaa kunnes se hajosi.

Hajoaminen alkoi noin 32 km korkeudella, jolloin kappaleeseen kohdistunut dynaaminen paine oli 4 MPa (megaPaskalia). Kappaleen hajoaminen tuotti runsaasti erikokoisia kappaleita, joita on päätynyt maapinnalle. Suurinta osaa ei tietystikään ole vielä löydetty, mutta tutkijat uskovat suurimman kappaleen olevan noin 200–500 kg ja se pitäisi löytyä Tšebarkul-nimisestä järvestä. Tšeljabinskin tuhot aiheuttanut paineaalto syntyi noin 30–25 km korkeudella. Tässä annetut luvut on peräisin IAUn tiedotteesta, joka julkaistiin 23.2.2013. Julkisuudessa saattaa esiintyä myös toisenlaisia tietoja, joiden lähde on jokin muu.

Avaruuden ajattelee helposti äärettömäksi tyhjyydeksi. Näin ei ole sen paremmin Aurinkokuntamme alueella kuin tähtienvälisessä avaruudessakaan. Tähtienvälisen avaruuden ”täyttää” kaasu- ja pölypilvet ja Aurinkokunnassamme risteilee valtava määrä isompia tai pienempiä kivenkappaleita. Niinpä ei olekaan mikään ihme, että kaikenlaista avaruuden tavaraa ”tippuu niskaamme” jatkuvana virtana.

Kaikkiaan maapallon radan läheisyydestä tunnetaan noin 10 000 asteroidia, joiden koko on luokkaa kilometri tai sitä suurempi. Pienempien määrä on tuntematon, mutta karkean nyrkkisäännön mukaan laskettuna Tšeljabinskin meteorin kokoluokkaa olevia kappaleita on noin 40 000 000 kpl.

Maapallon radan tuntumassa kiertää asteroideiksi luokiteltuja kappaleita melkoinen joukko. Tälle joukolle on annettu nimi NEO (engl. Near Earth Object) ja niiden rata sivuaa maapallon rataa lähempänä kuin 1,3 au:n (1 au ~ 149,6 miljoona kilometriä) etäisyydellä Auringosta. Ryhmää on pitänyt hieman rajata sen jäsenten valtavan määrän vuoksi määrittämällä kappaleen koolle alaraja. Kun se vedetään noin 50 metrin kokoluokkaan, silloin puhutaan NEA-asteroideista (Near Earth Asteroid). Tämän jaottelun mukaan asteroidin alarajana ovat 50 metrin koko, ja sitä pienemmät kappaleet ovat meteoroideja.

Kolmannen alaryhmä muodostavat kappaleet, joiden rata tuo ne niin lähelle maapallon rataa, että pienenkin ratamuutoksen seurauksena niillä on jonkinlainen mahdollisuus törmätä maapalloon. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä Maata uhkaavat asteroidit PHA (engl. Potentially Hazardous Asteroid) Tämän ryhmän alarajana pidetään noin 150 metrin kokoa ja ratojen välisen etäisyyden täytyy olla enintään 0,05 au eli 7,5 miljoona kilometriä.

Asteroideina NEO-asteroidit jaetaan kolmeen ryhmään sen mukaan miten niiden radat suhteutuvat maapallon rataan. Ryhmät ovat nimiltään: Apollo, Aten ja Amor-asteroideja. Tässä luokittelussa ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri kappale on.

Aten-asteroidit ovat kappaleita, joiden radat pysyttelevät maapallon radan sisäpuolelle, toisin sanoen radat eivät leikkaa maapallon rataa. Jos radassa ei tapahdu suuria muutoksia, nämä asteroidit eivät muodosta merkittävää uhkaa maapallolle.

Apollo-asteroidit ovat asteroideja joiden rata leikkaa maapallon rataa. Asteroidien ratojen periheli (radan Aurinkoa lähinnä oleva piste) sijaitsee maapallon radan sisäpuolella ja apheli (radan Auringosta kauimpana oleva piste) maapallon radan ulkopuolella. Jos asteroidin radan solmupisteet ovat hyvin lähellä maapallon rataa, niin tämän ryhmän kappaleet voivat päätyä törmäyskurssille maapallon kanssa.

Amor-asteroidien radat ovat kokonaan maapallon radan ulkopuolella. Ratojen leikkaantumista ei tapahdu ja ilman ratamuutoksia näiden asteroidien eivät tuota törmäysvaaraa maapallon kanssa. Sen sijaan ne voivat leikata Marsin rataa.

Neljänneksi ryhmäksi on määritelty Arjuna-asteroidit. Niiden rata on hyvin samankaltainen maapallon radan kanssa. Näidenkään kappaleiden kokojakaumaa ei tunneta, mutta niiden uskotaan olevan suhteellisen pieniä. Päätyessään maapallon ilmakehään, niiden aiheuttaman tuhon voimakkuus on ehkä noin Tšeljabinskin meteorin aiheuttaman tuhon luokkaa. Toki, jos tapahtuu suoranainen törmäys tai ilmakehässä syntyvä paineaalto osuu suurkaupunkiin, niin ainakin rikkoontuneita ikkunoita ja sirpaleiden aiheuttamien vahinkojen määrä on vaikeasti ennustettavissa.

Spaceweather.com sivuston mukaan PHA-asteroideja tunnetaan tällä hetkellä 1 381 kappaletta.