sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Auringon aktiivisuusennuste aivan metsässä

Nyt viimeinkin näyttää myös tutkijat havahtuneet siihen tosiasiaan, että Auringon aktiivisuus ei ole kehittynyt ennusteiden mukaisesti. Itse kirjoitin tästä blogissani 24. tammikuuta otsikolla Auringon aktiivisuusnotkahti.
 
Kirjoituksen aikaan ajankohtainen Auringon pilkkujakso auringonpilkkuluvut.

Ja näin siinä kävi. Jakso 24 oli kuin olikin kaksihuippuinen ja ajankohta oli ennustetun mukainen vuonna 2014. Sen sijaan se oli hieman korkeampi ja aktiivisempi kuin enteilin.

 

Blogikirjoituksessani toin esille, että Auringon aktiivisuushuiput voivat olla kaksiosaisia. Nyt Goddard Space Flight Center:ssä työkentelevä Dean Pesnell on päätynyt samoille linjoille Nasan Science News -sivustosa julkaistussa artikkelissaan ”Solar Cycle Update: Twin Peaks?”.  Artikkeli ei ole kovinkaan pitkä mutta siinä tuodaan esille suunnilleen ne samat perusteet kuin blogikirjoituksessani itse esitin.

Näin ollen minun ei siis olisi tarvinnut palata aiheeseen, ellen olisi analysoinut vuosisatojen takaisia auringonpilkkulukujen käyriä. Nyt näyttääkin siltä, että hyvin matalaksi jääneet aktiivisuushuiput eivät olekaan kaksihuippuisia, vaan niille riittää yksi maksimi. Valitettavasti aineistoa on kertynyt sen verran lyhyeltä aikaväliltä (vuoden 1700 alusta alkaen), että matalia aktiivisuusjaksoja on vain muutama ja johtopäätösten tekeminen aika uskallettua. Kun en ole ammattitutkija, niin uskallaudun kuitenkin näin tekemään hieman suppeampaan aineistoon nojautuen.

Poimin analyysini ne jaksot, joiden huipun korkeus oli suunnilleen nykyisen jakson tasoa. Tällöin jaksoja tuli mukaan vain viisi aikaisempaa. Näiden lisäksi kaksi jaksoa on selkeästi matalia, mutta kuitenkin nykyistä voimakkaampia. Koko tähän joukkoon mahtuu vain yksi kaksihuippuinen pilkkujakso 1800-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä.

Omana ”ennusteena” uskallan olettaa, että nykyinen aktiivisuus jakso ei suinkaan ole kaksihuippuinen, vaan siihen ilmaantuu hyvin matalatasoinen sivuhuippu noin vuoden kuluttua, vuoden 2014 aikana. Nämä sivuhuiput eivät ole koskaan mitenkään merkittäviä, ainoastaan matalia ja lyhytkestoisia hyppäyksiä, jotka juuri ja juuri erottuvat auringonpilkkuluku-käyrästä. Sivuhuiput ovat olleet harvinaisia 1900-luvulla mutta kahdella aikaisemmalla vuosisadalla ainakin kaikissa voimakkaimmissa jaksoissa niitä on esiintynyt, joissakin jopa kaksi. Katsotaan miten käy!
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti