torstai 14. maaliskuuta 2013

PanSTARRS ja muita paljain silmin näkyviä taivaan ihmeitä


Komeetta c/2011 L4 (PansSTARRS) kuvattuna
20×80 mm kiikarinläpi Nokia 500 kännykkäkameralla.
Kuva Kari A. Kuure
Komeetta C/2011 L4 (PanSTARRS) havaitseminen pyörähti käyntiin eilen illalla myös meillä Suomessa, kun kirkas pakkaskeli mahdollisti komeetan etsimisen käytännöllisesti katsoen koko maassa. Tähän aamuun mennessä Taivaanvahtiin oli raportoitu 21 havaintoa, suurin osa niistä oli tehty kiikareilla, mutta muutama havaitsija kertoi nähneensä komeetan myös paljain silmin. Itse kuulun tähän viimeiseen joukkoon, vaikka minäkin havaitsin komeettaa suurimmaksi osaksi kiikareilla.

Monet havaitsijat olivat varmaan lähteneet katselemaan komeettaa lähinnä uteliaisuudesta, että jokohan se näkyisi. Näin päättelen sen vuoksi, että vain harva kertoi varustautuneensa kaukoputkella tai kameran pitkällä teleobjektiivilla. Tulevat kirkkaat illat (toivottavasti niitä on) näyttävätkin mihin suomalaiset harrastajat sitten kykenevät.

Komeetan ydin on hyvin tiivis, ja tästä syystä se näkyykin hyvin vaalealla iltataivaalla. Pyrstö näyttää aika lyhyeltä, itse arvioin nähneeni sitä 15 kaariminuutin matkan verran. Eipä se ole ainoa lyhytpyrstöinen, ainakin omissa havainnoissani Holmes-komeetalla ei ollut näkyvää pyrstöä lainkaan. Tämä johtui sen liikesuunnasta, joka jätti pyrstön itse komeetan taakse.


Toinen paljain silmin näkynyt kohde oli Auringossa. Aktiivisessa alueessa AR1692 oleva pilkku on sen verran kasvattanut kokoaan, että se näkyy paljain silmin, kunhan tietää mistä kohdasta Aurinkoa sitä etsii. Pilkun pinta-ala oli eilen 190 miljoonasosaa Auringon näkyvästä pinnasta (kuten pilkkujen koko määritellään). Tämän kokoinen pilkku on noin kolminkertainen Maan kokoon verrattuna.

Aurinkoa havaittaessa täytyy muistaa suojata silmät oikein. Tarkasti ottaen vain AstroSolar-kalvo on riittävän turvallinen suodatin, mutta hitsaussuojalasi DIN 14 toimii lyhytaikaisesti käytettynä. Lyhytkin altistus suoralle auringonvalolle vaurioittaa silmän näkökykyä ja se ei korjaannu ajankaan kanssa: menetetty mikä menetetty. Joten parasta on noudattaa annettuja ohjeita.

Joku vanhempi henkilö muistaa aina tässä yhteydessä kertoa, kuinka lapsuudessaan noettiin lasinkappale palavalla tuohella ja hyvin näkyi. Joku toinen muistaa katselleensa auringonpimennystä mustavalkoisen filmin läpi. Näitä menetelmiä ei kuitenkaan pidä käyttää, sillä ne eivät ole riittävän turvallisia. Näkyvä valo kyllä himmenee mutta kaikkein vaarallisimmat infrapunaiset ja uv-säteilyn aallonpituudet jäävät ja nämä sähkömagneettisen spektrin osat ovat juuri ne, jotka silmän vauriot aiheuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti