Nyt se sitten nähtiin (Revontulet)

Nämä vaatimattomat revontulet näkyivät
Tampereen Ursan sääkameraan heti
puolen yön jälkeen. Kuva Tampereen Ursa ry.

Nimittäin keskinkertaista paremmat revontulet. Tähän aamuun mennessä Taivaanvahtiin oli ilmoitettu 252 revontulihavaintoa. Alueellisesti havaintoja tuli Rovaniemeltä alkaen etelään aivan etelärannikolla asti. Lapissa oli sen verran pilvistä, että sieltä havaintoja ei ole kirjautunut. Revontulia on varmasti nähty aivan Balttiassa asti, mutta sikäläiset ystävämme eivät ehkä ole tietoisia tästä Ursan Taivaanvahdista. Siinä suhteessa Ursa voisi tehdä pienen tietoiskun Virossa.

Itse olin kovasti kiinni tähtinäytöksessä ja kaukoputken ääressä parhaimpien tulien aikaan, joten tulet jäivät näkemättä omin silmin. No olenpahan noita nähnyt jo silloin, kun revontulista ei vielä ollut tullut koko kansan harrastus. Jälkihehkuja sentään onnistuin näkemään.

Tampereen Ursan sääkamerat olisivat voineet tallentaa hienoja revontulikuvia, mutta eilen iltapäivällä kuvapalvelin sanoi sopimuksensa irti. Laitteisto saatiin jälleen toimintaan illan aikana ja jälkimainingit sentään tuli myös kamerakuviin.

Tällä kertaa revontulet aiheutuivat maapallon magneettikenttään osuneesta CME-pilvestä. Se aiheutti magneettisen myrskyn, joka sitten nähtiin revontulina. Itse revontulivalo syntyy nopeiden elektronien syöksyessä magneettikentän ohjaamina maapallon ilmakehän yläosiin.

Magneettikenttä magneettisten napojen läheisyydessä on lähes kohtisuoraan maanpintaa vasten, joten elektronit törmäävä ilmakehän atomeihin ja molekyyleihin suhteellisen paksussa ilmakerroksessa.  Alimmat revontulet syntyvät jopa vain 65 km korkeudella ja kaikkein korkeimmat noin 1 000 km korkeudella. Tavalliset vihreät revontulet ovat noin 100–200 km korkeudella.

Revontulivalo syntyy atomeissa tai molekyyleissä elektronien virittyessä ylemmälle elektronikuorelle. Virittyminen tapahtuu törmäävältä nopeasti liikkuneelta elektronilta saadusta lisäenergiasta johtuen. Viritystila ei kuitenkaan kestä kovin pitkään, vaan se purkautuu elektronin palatessa alemmalle elektronikuorelle. Ylimääräisen energian elektroni säteilee sähkömagneettisena fotonina, siis revontulivalona.

Revontulten värit syntyvät hapen 558 nm (vihreä) ja 630 nm (oranssi) sekä ionisoituneen typen molekyylien 391 nm (violetti) ja 473 nm (sininen) säteilemästä revontulivalosta. Lisäksi happi emittoi punaisen valon useilla eri aallonpituuksilla noin 200–400 km korkeudelta. Hapen emittoima säteily syntyy kiellettyjen spektriviivojen alueelle, jollaista valoa voi syntyä vain hyvin harvassa kaasussa. Näiden lisäksi typpi säteilee punaista revontulivaloa, jonka aallonpituus poikkeaa hieman hapen punaisesta. Typen punainen revontulivalo syntyykin alle 100 km korkeudella ja näkyy näin ollen vihreiden revontulien alareunassa.

Periaatteessa nopeasti liikkuvat protonitkin voisivat aiheuttaa revontulia. Itse asiassa jossakin määrin näin tapahtuukin, mutta koska protoni on elektronia huomattavasti massiivisempi, se konvergoituu, eli keskittyy ilmakehässä laajemmalle alueelle kuin elektronit. Elektronit muodostavat selvästi havaittavissa olevan revontuliovaalin, mutta protonit levittäytyvät hyvin laajalle alueelle ja aiheuttavat korkeintaan revontuliharsoa. Protonien aiheuttamaa revontulivaloa emme kuitenkaan pysty erottelemaan elektronien aikaan saamasta., aallonpituudet kun ovat aivan samat.

Ne, jotka tämänkertaisen revontulinäytelmän missasivat, voivat lohduttautua sillä, että revontulet ovat suhteellisen yleisiä, eteläisessäkin Suomessa parhaimpina vuosina useampia kymmeniä kertoja vuodessa. Vain Auringon aktiivisuusminimien aikana revontulet ovat harvinaisia, mutta silloinkin Lapissa niitä on nähtävissä kirkkaina öinä.

Lisäys 19.3.2013

Taivaan vahtiin oli tehty tähän mennessä 353 ilmoitusta revontulista 17./18.3. välisenä yönä.