Ensimmäiset tutkimustulokset OSIRIS-Rex -luotaimen keräämistä näytteistä

OSIRIS-REx (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, and Security – Regolith Explorer) on Yhdysvaltojen ensimmäinen asteroidinäytteenkeruumissio, jonka onnistui näytteenotossa Bennu-nimisellä asteroidilla. Lähtö tapahtui 8.9.2016.

Parin vuoden matkan jälkeen luotain saavutti asteroidin 3. joulukuuta 2018. Asetuttuaan kiertoradalle, luotain kartoitti kohdettaan ja näiden tietojen perusteella löydettiin sopivat kohdat näytteiden otolle. Koska Bennu on hyvin pieni asteroidi, halkaisija noin 525m, ja sen aiheuttama gravitaatio on myös hyvin heikko. 

Tässä kuvassa keltaisella on korostettu ne aminohapot, joita Bennullta tuodusta näytteistä on löydetty. Kuva NASA.

Heikosta gravitaatiosta johtuen, luotaimen täytyi lähestyä asteroidia hyvin hitaasti, sillä ohjausraketteja ei pinnan läheisyydessä voitu käyttää. Näytteenotossa onnistuttiin 20. lokakuuta 2020 luotaimen koskettaessa asteroidin pintaa hyvin kevyesti ja nopeasti, vain muutaman sekunnin ajan. Typpikaasusuihkulla pölläytettiin regoliittia näytekammioon. Tavoite oli 60 grammaa, mutta yllättävästi saaliiksi saatiinkin hieman runsaammin, noin 120 gramma asteroidin pintamateriaalia.

Näytteen ottamisen jälkeen luotain irrottautui asteroidin vaikutuspiiristä ja suuntasi kulkunsa kohti Maata. Laskeutumisosa irrotettiin luotaimesta noin kuukautta ennen Maan ohilentoa. Näytekapseli oli siirretty luotaimessa laskeutumisosaa, jonka laskeutuminen tapahtui laskuvarjolla. Laskuvarjot avattiin noin 10 km korkeudella. Sitä ennen laskeutumisosa oli vapaassa putoamisessa vain ilmakehän jarruttaessa putoamista. Avaruudessa tultaessa nopeus (13,8 km/s) oli monikymmenkertaisesti äänen nopeus, joten laskeutujan ulkopinta kuumeni voimakkaasti. Se oli päällystetty ablatiivisella lämpökilvellä, joten näytteet pysyvät kapselissaan kuumenematta. Laskeutuminen tapahtui 24. syyskuuta 2023 Utahin Test and Training Range -alueelle.

Näytteiden laskeutumis Utahin autiomaassa paluun jälkeen. Kuva NASA.

OSIRIS-Rex -luotaimen kokoamien näytteiden analysointi aloitettiin Johsonin avaruuskeskuksessa, jossa tätä varten on puhdastilat ja tarvittavat laboratoriot. Näytteet piti säilyttää erittäin huolellisesti, sillä ne saastuvat herkästi maanpinnalla. Se olisi erittäin kohtalokasta astrokemiallisia analyysejä ajatellen, joissa etsitään hyvin monimutkaisia hiiliyhdisteitä kuten aminohappoja, nukleotideja, proteiineja jne. Saastuminen on todella huomionarvoinen asia, sillä japanilaisen luotaimen Ryugu-astroidista kokoamien näytteiden todettiin saastuneen (Maasta peräisin olevia bakteereja) englantilaisessa tutkimuslaitoksessa.

Astrokemiallisten tutkimusten lisäksi luonnollisesti määritettiin näytteiden mineraalit, joita löydettiin kaikkiaan yksitoista erilaista. Mikroskooppisilla analyyseilla määritettiin yksittäisten näytekappaleiden muodot ja kiderakenteet. Isotooppianalyyseillä määritettiin alkuaineiden isotooppijakauma, jotka tuntemalla voidaan päätellä Bennun historiaa ja siinä samalla myös koko Aurinkokunnan kehityshistoriaa.

Helposti haihtuvat kaasut, kuten ammonium eivät kuitenkaan pysty tiivistymään asteroidien nykyisellä radalla, joten sen on täytynyt olla tai syntyä ns. lumirajan ulkopuolella. Lumiraja varhaisessa Aurinkokunnassa oli jossakin Marsin ja Jupiterin ratojen välissä.

Näitä löydettyjä nukletidiemäksiä (Nucletide Bases) tarvitaan yhdessä fosfori- ja sokeri-molekyylien kanssa, jotta DNA (ylhäällä) tai RNA (alhaalla) -ketjuja voisi syntyä. Kuva NASA.

Tutkimuksissa paljastui, että näytteet sisälsivät pienen määrän vesipitoisia mineraaleja kuten natriumkarbonaattia, fosfaatteja, sulfaatteja, fluorideja, haliitteja, ammoniakkia ja helposti haihtuvia aineita. Monet näistä yhdisteistä ovat sellaisia, että ne tarvitsevat vettä syntyäkseen. Näyttääkin siltä, että Bennu oli alun perin osa isompaa kappaletta jossakin lumirajan ulkopuolella. Tämä iso kappale on myöhemmässä vaiheessa pirstoutunut jostakin syystä ja Bennu on ajautunut sisempään Aurinkokuntaan.

Näytteiden analyysissä havaittiin myös lukuisia orgaanisia yhdisteitä. Nämä ovat hiilen pitkäketjuisia molekyylejä, joita tavallisesti syntyy hiilestä, vedystä ja typestä ja syntyäkseen ne tarvitsevat vettä ja erilaisia mineraaleja katalysaattoreiksi. Vaikka näitä kaikkia Bennulla on ollut saatavilla, tai jopa aikaisemmin tähtipölypilvessä, josta Aurinkokunta muodostui, prosessit ovat olleet hitaita. Toisaalta aikaa on ollut miljardeja vuosia.

Tutkijoiden raporteissa on kerrottu mitä näytteistä löytyi. Näiden joukossa on aminohappojen ja karboksyylien lisäksi kakki viisi nukleotidiemästä, joita tarvitaan RNA ja DNA -ketjujen muodostamiseen. RNA tai DNA -ketjuja ei sentään näytteistä löydetty.

Aminohappojen molekyylirakenne voi olla joko oikea- tai vasenkätinen, toisin sanoen ne ovat toistensa peilikuvia. Maapallolla elävien organismien molekyylimuodot ovat vasenkätisiä, mutta Bennulta tuoduissa näytteissä molempia molekyylimuotoja on yhtä paljon. Kuva NASA.

Asteroidinäytteistä löytyneet aminohapot ja orgaaniset molekyylit ovat erittäin tärkeitä, koska ne voivat antaa viitteitä siitä, miten elämän rakennuspalikoita on saatu aikaan ja kulkeutunut Maahan. Tämä tukee hypoteesia siitä, että asteroidit ja komeetat ovat voineet olla merkittäviä elämän elementtien tuojia planeetallemme.

Yhteenvetona voidaan todeta, että OSIRIS-REx:n löytämät aminohapot ja vastaavat molekyylit avaavat uusia mahdollisuuksia elämän alkuperän tutkimissa sekä auttavat ymmärtämään, miten elämän kannalta tärkeitä rakenteita on voinut syntyä ja kehittyä aikojen saatossa. Lisää yksityiskohtia todennäköisesti julkaistaan tulevissa tutkimuksissa ja raportoinneissa.

OSIRIS-APEX

Näytekapselin irrottamisen jälkeen OSRIS-Rex -luotain nimettiin uudelleen ja nyt se tunnetaan nimellä OSIRIS-APEX (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification – Apophis Explorer). Samalla luotaimelle annettiin uusi tehtävä, sen on määrä kohdata asteroidi Apophis vuonna 2029.

Huhtikuun 13. vuonna 2029 Apophis ohittaa maapallon vain 32 000 km etäisyydeltä. Matka on lyhyempi kuin geosynkronisella radalla olevat tietoliikenne, sää- ja tv-satelliitit. Etäisyys on niin pieni, että maapallon vuorovesivoimat saanevat Apophisin pinnalla maanvyöryjä ja sen pyörimisakseleissa voi tapahtua muutoksia. OSIRIS-APEX:n tehtävän on havaita näitä muutoksia.

Luotain tekee vielä yhden kokeen, jollaista ei ole tehty tarkoituksellisesti koskaan. Se käyttää rakettimoottoreitaan Apophisin pinnan läheisyydessä, jolloin kaasut puhaltavat pinnan regoliitin pois ja sen alta paljastunee täysin muuttumatonta pintaa.

Vanhemmat uutiset OSIRIS-Rex:stä:

NASAn ensimmäinen asteroidinäyte laskeutui

NASAn OSIRIS-REx -luotain kosketti asteroidia

OSISRIS-Rex:n näytteenotto Bennusta onnistui mutta…

OSIRIS-Rex:lle uusi tehtävä

Asteroidi 2024 YR4 lähiohittaa maapallon joulukuussa 2032

Hieman yli kuukausi sitten (27.12.2024) havaittu asteroidi 2024 YR4 kulkee maapallon ohi noin 99 % varmuudella joulukuun 22. päivänä vuonna 2032. Lähimmillään asteroidi voisi olla vain 755 km etäisyydestä maanpinnasta. Todellisuudessa etäisyys voi olla hieman suurempi, sillä todennäköisesti ohitusetäisyys on noin 130 000 km. Sekään ei ole paljoa, vain kolmannes Kuun keskietäisyydestä, mutta kuitenkin sen verran, että asteroidi ei tule törmäämään maapalloon.

Havainnekuva Maata lähestyvästä asteroidista. Kuva © Kari A. Kuure.

Toistaiseksi tiedämme asteroidista hyvin vähän. Jopa sen rata on jonkin verran epävarma ja kaiken lisäksi ensimmäinen tunnettu havainto siitä on 25.12.2024, siis vain samalta päivältä, kun se ohitti maapallon. Lähiohitus jäi huomaamatta ja virallinen ensihavainto tehtiin Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System (ATLAS) -järjestelmän teleskoopilla siis pari vuorokautta ohittamisen jälkeen. Radan tarkempi määrittely tarvitsee runsaasti uusia havaintoja, mutta huhtikuuhun mennessä asteroidi on edennyt niin kauas Maasta, että sitä ei voida havaita suurimmillakaan kaukoputkilla ennen vuoden 2032 lähiohitusta.

NASA on tehnyt asteroidista kokoarvion. Se perustuu asteroidin havaittuun kirkkauteen. Tästä syystä laskelmissa on paljon oletuksia ja virhemarginaali on suuri. Tällä hetkellä sen kooksi arvioidaan 40 ja 100 metrin väliin, todennäköisimmin noin 55 metriä. Kappaleella on siis riittävästi kokoa ja massaa saadakseen aikaa merkittävää paikallista tuhoa törmäyksellään. Lievimmillään sen vaikutus olisi, jos se pirstoutuisi ilmakehässä samoin kuin vuonna 1908 kesäkuussa Tunguskassa tapahtui. 

Asteroidin 2024 YR4 kapea törmäysriskikäytävä. Kuva Daniel Bamberger/Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0).

 

Jos asteroidi päätyisi maanpintaa asti, tuloksena olisi törmäyskraatteri, joka olisi verrattavissa Arizonassa olevaan Barringerin kraatteriin, jonka halkaisija on noin 1,2 km ja syvyys 170 m. 2024 YR4:n törmäyksen täydellisen tuhon alue olisi laajuudeltaan noin 100 km (säde noin 50 km) ja sen ulkopuolellakin laajalla alueella vahingot olisivat merkittäviä, riippuen hieman siitä olisiko törmäysalue merellä vai mantereella. Merialueella törmäys aiheuttaisi muiden vaikutusten lisäksi valtaisan tsunamin. Joka tapauksessa asteroidin törmäys tuottaisi ilmakehään runsaasti pölyä, joten ilmastolliset muutokset olisivat merkittäviä, luultavasti se aiheuttaisi maapallon keskilämpötilan laskun useilla asteilla monen vuoden ajaksi.

Asteroidi 2024 YR4 on luokiteltu Apollo-asteroidiksi. Sen periheli (0,8528 au) on Maan radan sisäpuolella ja apheli (4,226 au) Marsin ja Jupiterin ratojen välissä. Lisäksi radan solmupiste on Maan radan tuntumassa, joka tekee siitä huomattavan riskitekijän. Tällä hetkellä sen törmäysriskin arvio Torinoasteikolla 3, joka tarkoittaa noin 1,3 % todennäköisyyttä törmäykseen. Riski ei ole kovin suuri, mutta se on kuitenkin merkittävä, vain Apophis:n riski on suurempi. Huhtikuun 13. päivän 2029 Apohisin törmäysriski on noin 2,4 % ja 13.4.2036 tätäkin suurempi. Apophis on myös merkittävästi suurempi asteroidi, keskihalkaisijan ollessa noin 370 m.

Vaikka asteroidi 2024 YR4 todennäköisesti menee ohi vuonna 2032, sen luoma törmäysvaara ei poistu. Asteroidin radat muuttuvat jokaisella lähiohituksella ja muutos voi olla sen suuntainen, että törmäys lopulta tapahtuu. Toistaiseksi emme pysty tätä riski poissulkemaan. Tukijat arvioivat, että asteroidin luoma uhka on seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana edelleen noin 1 % luokkaa.

2024 YR4 saattaa olla myös sen kokoinen, että tarvittaessa voitaisiin ryhtyä torjuntatoimiin. Sopivan kokoisilla usealla törmäyttimellä ehkä voitaisiin muuttaa sen rataa siten, että lyhin etäisyys Maahan kasvaisi ja törmäysriski näin ollen pienenisi. Joka tapauksessa asteroidi tulee olemaan lähivuosikymmenien aikana tarkan seurannan kohteena, kuten tietysti kaikki muutkin Maata lähestyvät asteroidit ovat.

 

 

NASA toivottaa Suomen tervetulleeksi uusimpana Artemis-sopimuksen allekirjoittajana

Kun Suomi allekirjoitti Artemis-sopimuksen tiistaina (21.1.2025), NASA juhlii 53. kansakuntaa, joka sitoutuu ihmiskuntaa hyödyttävään turvalliseen ja vastuulliseen avaruustutkimukseen. Allekirjoitustilaisuus järjestettiin Aalto-yliopiston Winter Satellite Workshop 2025 -tapahtuman yhteydessä Espoossa. 

 

"Tänään Suomi liittyy kansojen yhteisöön, jotka haluavat jakaa tieteellistä tietoa vapaasti, toimia turvallisesti ja säilyttää avaruusympäristön Artemis-sukupolvea varten", sanoi NASA:n apulaishallintojohtaja Jim Free, joka esitti seremoniaan etukäteen nauhoitetut virtuaalisen puheen. "Allekirjoittamalla Artemis-sopimuksen Suomi jatkaa rikasta historiaansa avaruudessa, jossa se on kunnostautunut tieteessä, navigoinnissa ja maanhavainnoinnissa. Vahva kumppanuus kansojemme ja kansainvälisen yhteisön välillä on ratkaisevan tärkeää yhteisten avaruustutkimustavoitteidemme edistämiseksi."

Suomen elinkeinoministeri Wille Rydman allekirjoitti Artemis-sopimukset suomalaisten avaruusalan virkamiesten ja työpajan osallistujien edessä.

”Suomi on ollut osa avaruustutkimusyhteisöä jo vuosikymmeniä suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten tuottamien innovaatioiden ja teknologian ansiosta", Rydman sanoi. "Artemis-sopimusten allekirjoittaminen on linjassa Suomen juuri päivitetyn avaruusstrategian kanssa, jossa korostetaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja kumppanuuksien vahvistamista Yhdysvaltojen ja muiden liittolaisten kanssa. Tavoitteenamme on, että tämä yhteistyö avaa Suomen avaruusalalle suuria mahdollisuuksia uudella avaruustutkimuksen aikakaudella ja Artemis-ohjelmassa."

NASA:lla ja Suomella on pitkä yhteistyöhistoria, ja viimeisimpänä Suomi osallistuu Intuitive Machines-2:n tulevaan toimitukseen Kuuhun NASA:n Artemis-kampanjan ja CLPS-aloitteen (Commercial Lunar Payload Services) puitteissa. Intuitive Machines toimittaa kuuhun suomalaisen Nokian kehittämän LTE/4G-viestintäjärjestelmän. Sen yhdysvaltalainen tytäryhtiö Nokia of America valittiin osana NASA:n Tipping Point -mahdollisuutta avaruusjärjestön avaruusteknologian osaston kautta edistämään kuunpinnalla toimivaa viestintäjärjestelmää, jonka avulla ihmiset ja robotit voisivat tutkia laajemmin Kuun alueita kuin koskaan aikaisemmin.

Ilmatieteen laitos toimitti myös paine- ja kosteusmittausinstrumentit ympäristönseuranta-aseman mittaristoon Marsissa parhaillaan toimivassa Curiosity Roverissa.

Vuonna 2020 Yhdysvallat NASAn ja Yhdysvaltain ulkoministeriön johdolla ja seitsemän muuta allekirjoittajavaltiota perustivat Artemis-sopimukset, jotka sisältävät periaatteet avaruuden hyödyllisen käytön edistämiseksi ihmiskunnan kannalta.

Artemis-sopimusten perustana ovat ulkoavaruussopimus ja muut sopimukset, kuten rekisteröintisopimus, pelastus- ja palautussopimus sekä NASAn ja sen kumppaneiden tukemat vastuullisen toiminnan parhaat käytännöt, kuten tieteellisten tietojen julkistaminen.

Lisätietoja Artemis-sopimuksesta osoitteessa: https://www.nasa.gov/artemis-accords.

 

 

Eksoplaneetalta on havaittu ääntä nopeampia tuulia

ESOn lehdistötiedote, suomentanut Pasi Nurmi, Turun yliopisto

Tähtitieteilijät ovat havainneet erittäin voimakkaita tuulia, jotka riehuvat valtavan eksoplaneetta WASP-127b:n päiväntasaajalla. Jopa 9 km/s nopeuteen yltävät tuulet ovat nopeimpia koskaan miltään planeetalta mitattuja tuulia. Havainto tehtiin Euroopan eteläisen observatorion Chilessä sijaitsevalla VLT-teleskoopilla (ESO:n VLT). Havainto antaa ainutlaatuisen näkymän kaukaisen maailman säämalleihin.

Taiteilijan näkemys WASP-127b:stä, joka on noin 520:n valovuoden etäisyydellä sijaitseva kaasujättiläinen. Kuvassa näkyy sen juuri löydetyt valtavalla ääntä nopeammalla nopeudella planeetan ekvaattorilla liikkuvat tuulet. Tuulen nopeus on jopa 9 kilometriä sekunnissa ja se on nopein koskaan maailmankaikkeudessa mitattu tuuli (jetstream). Seuraamalla ilmakehän molekyylien nopeutta ESO:n VLT-kaukoputken CRIRES+ instrumentilla tutkijat havaitsivat, että planeetan ilmakehän toinen puoli liikkuu meitä kohti ja toinen meistä poispäin. Tämä osoittaa, että planeetan ympärillä on voimakkaita tuulia. Kuva: ESO/L. Calçada.

 

Tornadot, pyörremyrskyt ja hurrikaanit aiheuttavat tuhoa Maassa, mutta tutkijat ovat nyt havainneet aivan eri mittakaavan tuulia planeetalla, joka sijaitsee kaukana aurinkokunnan ulkopuolella. Sen jälkeen, kun kohde löydettiin vuonna 2016, tähtitieteilijät ovat tutkineet yli 500 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan jättiläismäisen kaasuplaneetta WASP-127b:n säätä. Planeetta on hieman Jupiteria suurempi, mutta sen massa on vain murto-osa Jupiterin massasta, mikä tekee siitä ”pöhöttyneen”. Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on nyt tehnyt odottamattoman löydön. Planeetalla tuulet riehuvat ääntä nopeammin.

”Osa tämän planeetan ilmakehästä liikkuu meitä kohti suurella nopeudella, kun taas toinen osa liikkuu meistä poispäin samalla nopeudella”, sanoi Lisa Nortmann, Göttingenin yliopiston tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja. ”Tämän signaalin johdosta tiedämme, että planeetan päiväntasaajan ympärillä esiintyy hyvin nopeita, ääntä nopeampia tuulia.”

Tuulet liikkuvat lähes kuusi kertaa nopeammin kuin planeetta pyörii [1]. ”Emme ole nähneet tätä aiemmin”, Nortmann sanoi. Kyseessä on nopein koskaan mitattu planeettaa kiertävä tuuli. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Aurinkokunnassa nopein koskaan mitattu tuuli havaittiin Neptunuksella, joka liikkui ”vain” 500 m/s.

Tutkimuksessa WASP-127b:n säätä ja koostumusta on kartoitettu ESO:n VLT:n CRIRES+ instrumentilla. Mittaamalla, miten isäntätähden valo kulkee planeetan yläilmakehän läpi, tutkijat onnistuivat jäljittämään sen koostumuksen. Tulokset vahvistavat, että planeetan ilmakehässä on vesihöyryä ja hiilimonoksidimolekyylejä. Kun ryhmä tarkasteli tämän aineen nopeuksia ilmakehässä, he havaitsivat yllätyksekseen kaksoispiikin, joka osoitti, että ilmakehän toinen puoli liikkuu meitä kohti ja toinen meistä poispäin suurella nopeudella. Tutkijat päättelevät, että päiväntasaajan ympärillä olevat voimakkaat tuulet selittäisivät tämän yllättävän havainnon.

Tutkimusryhmä havaitsi myös, että navoilla on viileämpää kuin muualla planeetan pinnalla. Myös WASP-127b:n aamu- ja iltapuolen välillä on pieni lämpötilaero. ”Tämä osoittaa, että planeetan säämalli on monimutkainen, aivan kuten Maassa ja muilla oman aurinkokuntamme planeetoilla”, lisäsi Fei Yan, yksi tutkimuksen kirjoittajista ja Kiinan tiede- ja teknologiayliopiston professori.

Eksoplaneettojen tutkimusala kehittyy nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten tähtitieteilijät pystyivät mittaamaan vain aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen massan ja säteen. Nykyään ESO:n VLT:n kaltaiset teleskoopit antavat tutkijoille jo mahdollisuuden kartoittaa näiden kaukaisten maailmojen säätä ja analysoida niiden ilmakehää. ”Näiden eksoplaneettojen dynamiikan ymmärtäminen auttaa meitä tutkimaan eri mekanismeja, kuten lämmön uudelleenjakautumista ja kemiallisia prosesseja, mikä auttaa ymmärtämään planeettojen muodostumista, ja saattaa valottaa myös oman aurinkokuntamme alkuperää”, sanoi yksi artikkelin kirjoittajista David Cont Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistosta Saksasta.

On mielenkiintoista, että tällä hetkellä vastaavia tutkimuksia voidaan tehdä vain maanpäällisissä observatorioissa, koska avaruusteleskooppien nykyisillä instrumenteilla ei ole riittävää nopeustarkkuutta. ESO:n Extremely Large Telescope, jota parhaillaan rakennetaan Chilessä VLT:n lähellä, ja siihen tuleva ANDES-instrumentti tulee antamaan tutkijoille mahdollisuuden tutkia kaukana sijaitsevien planeettojen säämalleja vielä tarkemmin. ”Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme todennäköisesti erottamaan vielä tarkempia yksityiskohtia tuulikuvioista, sekä kykenemme myös tutkimaan pienempiä kiviplaneettoja”, Nortmann totesi lopuksi.

Lisähuomiot

[1] Vaikka tutkimusryhmä ei mitannutkaan planeetan pyörimisnopeutta suoraan, he odottavat, että WASP-127b:n pyöriminen on lukkiutunut. Tämän mukaan planeetalta kestää yhtä kauan pyöriä oman akselinsa ympäri kuin se kiertää tähteä. Kun tiedetään, kuinka suuri planeetta on ja kuinka kauan sillä menee aikaa yhteen kierrokseen, voidaan päätellä, kuinka nopeasti se pyörii.

Lisätietoa

Tämä tutkimus on esitelty artikkelissa "CRIRES+ transmission spectroscopy of WASP-127b. Detection of the resolved signatures of a supersonic equatorial jet and cool poles in a hot planet", joka julkaistaan tänään Astronomy & Astrophysics (doi: 10.1051/0004-6361/202450438) -lehdessä.