 |
| Kuunpuolivarjopimennys 9.2.2009 kello 17.03. Kuva Kari A. Kuure |
Vuorokauden vaihtumisen jälkeen lokakuun 19. päivänä tapahtuu
Kuun puolivarjopimennys. Kuten aina, tälläkään kertaa puolivarjopimennyksen
havaitseminen ei ole helppoa kahdesta syystä: Ensinnäkin puolivarjopimennyksissä
Kuun kirkkaus vähenee vain vähän, ja toiseksi tällä kertaa Kuu ei siirry
puolivarjoon täysin, vaan ainoastaan puoliksi. Pimennys näkyy sään salliessa alusta
loppuun koko Suomen alueella.
Pimennys alkaa 19.10. kello 0.50.38 Suomen aikaa. Tällöin
Kuu on taivaalla kutakuinkin etelässä ja hieman havaintopaikasta riippuen alle
40° korkeudella, Tampereella 38,5°.
Pimennys on syvimmillään kello 2.50.17 jolloin 76 % Kuun halkaisijasta
on puolivarjossa, joka kattaa Kuun eteläisen pallonpuoliskon ja osa pohjoisen pallonpuoliskon
ekvaattorilta keskileveyksille. Pimennys päättyy kello 4.49.49, jolloin Kuun on
jo siirtynyt länsilounaaseen hieman alle 25° korkeuteen (Tampereen
horisontissa).
Paljain silmin osittaisen kuunpimennyksen havaitseminen
kyllä onnistuu, mutta kirkkauden muutosta on vaikea havaita. Parhaiten
pimennyksen saa näkyviin valokuvaamalla, jos kamerassa on käsisäädöt –
automaattivalotuksella eroja ei synny.
Ennen pimennystä kuvataan Kuuta oikealla valotuksella siten,
että mikään kohta kuunpinnasta ei ole ylivalottunut. Ylivalotuksen huomaa
parhaiten esimerkiksi Tycho-kraatterin vaaleasta pohjasta; jos se on täysin
valkoinen tai ylivalotuksen merkki vilkkuu sen kohdalla (tai missä tahansa
kohdassa), valotusta on vähennettävä. Kun oikea valotus on selvillä,
asetetaan kameran valotusarvot käsisäädöistä ja otetaan vielä testi ja
ensimmäiset vertailukuvat. Kuuta kuvatessa on syytä käyttää jalustaa!
Pimennyksen alettua, kameran pidetään käsisäätöillä ja
muuttamatta valotusta kuvataan Kuuta. Kovin tiheästi kuvia ei ehkä ole tarpeen
ottaa, luultavasti kerran 10 minuutissa on riittävä. Kuvat voi ajoittaa siten,
että syvimmän pimennyksen aikaan tulee kuva otettua. Näin jatketaan pimennyksen
loppuun asti ja sen jälkeen otetaan vielä pari vertailukuvaa.
Kuvankäsittelyssä voi sitten kuvista tehdä kuvamontaasin,
eli yhteen isoon kuvaan kootaan koko sarja. Näistä kuvista (jos
kuvankäsittelyssä ei ole säädetty kirkkautta eikä kontrastia) syntyy sarja,
jossa pimennyksen kulku ja Kuun kirkkauden muutos tulevat näkyville. Tämäkään
menetelmä ei ole täysin varma sillä, kirkkauden muutos on todella vähäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti