Loistelias tähtikartasto aloittelevalle harrastajalle

Karttakeskuksen tähtikartasto.
Kuva © Karttakeskus.

Karttakeskus on julkaissut tähtikartaston, jonka on saanut nimekseen ”Karttakeskuksen tähtikartasto”.  Kartastossa ei kerrota mikä on ollut alkuperäinen nimi. Pikaisen googletuksen jälkeen selviää, että se on saksalaisen kustantajan Oculum-Verlag GmbH julkaisema Orientierung am Nachthimmel -kirjasarja. Vuosikirjaksi sitä ei kuitenkaan voi nimetä, sillä siinä esitetään Kuun ja planeettojen paikkatietoja neljälle vuodelle. Niin myös Karttakeskuksen tähtikartastossa tiedot ovat vuosille 2013–2016. Kartaston tekijä on Stephan Schuring, ja sen on suomentanut Eeva Mäkelä.

Kartaston aluksi luonnollisesti kerrotaan miten sitä käytetään. Tiedot ovat tarpeellisia myös kokeneemmalle tähtiharrastajalle, sillä aivan itsestään selviä karttojen käyttö ei ole. Kartastossa kerrotaan myös sellaisia yksityiskohtia kuten Ilmansuunnat ja Maan pyöriminen, Auringonkierto ja vuodenajat, Keskiyön aurinko ja kaamos, Kuunkierto ja Kuun vaiheet jne. vain muutamia mainitakseni.

Varsinaisen kartaston muodostavat neljä vuodenaikaista koko taivaan karttaa ja kuukausittaiset kartat. Vuodenaikaisissa kartoissa on opastettu myös tähtitaivaalla suunnistamista. Neuvot ovatkin tarpeen, sillä aloittelevalle tähtiharrastajalle juuri tähdistöjen löytäminen ja tunnistaminen on kynnyskysymys. Näissä kartoissa ei ole merkitty planeettojen paikkoja, mutta ne löytyvät kuukausikartoista. Niistä kuitenkin puuttuvat touko–heinäkuun kartat, sillä valoisa kesä ei Suomessa tähtitaivaan näkymistä mahdollista.

Kuukausikartat käsittävät eteläisen ja pohjoisen taivaanosan 60° leveys- ja 25° pituuspiirillä kello 21 talvi- ja kello 22 kesäaikaan. Koko Suomea ajatellen valinta on hieman liian etelässä, mutta suurimmat erot syntyvät kuitenkin vain lähellä horisonttia olevissa kohteissa. Maan pohjoisosassa näkyy etelässä hieman vähemmän ja vastaavasti pohjoisessa hieman enemmän tähtitaivasta. Läheltä horisonttia kuitenkin vain harvoin tehdään havaintoja, joten pienillä eroilla ei ole merkitystä. Toisaalta kustantaja (Karttakeskus) olisi voinut tilata kartata 65° leveyspiirin mukaan piirrettynä, jolloin ero kartan ja todellisuuden kanssa olisi ollut vielä vähäisempi koko Suomea ajatellen.

Kaksi näkymää
Karttakeskuksen tähtikartastosta.
Kuva © Karttakeskus.

Kartasto on suunniteltu siis iltataivaalta tehdyille havainnoille. Muina aikoina kartastoa voi toki käyttää ja sitä varten karttasivuilta löytyy kello ja kuukausikehät, joihin on merkitty muita ajankohtia kuin jo mainitut kellonajat 21 ja 22.

Vaikka planeetat on merkitty joihin karttoihin vuoden siirtymistä vastaavina janoina, niiden avulla on hieman vaikea hahmottaa esimerkiksi sitä, milloin ne ovat näkyvissä. Toki se kartta, johon planeettojen reitti on merkitty, auttaa asiassa mutta muina aikoina se voi jäädä hämäräksi. Esimerkiksi tämän vuoden syyskuussa Jupiter ei näkynyt iltataivaalla. Se oli kuitenkin sen verran korkealla pohjoisella pallonpuoliskolla, että johonkin aikaan vuorokaudesta se olisi ollut varmasti näkyvissä. Ohjetta juuri tästä ei kartastosta löydy.

Ohje olisi kuitenkin olut hyvin yksinkertainen. Etsitään karttalehti johon Jupiter on merkitty. Karttalehden tulisi mieluusti olla samalta kaudelta, siis syksyn ajalta. Tällainen karttalehti on numero 12 eli joulukuun kartta. Vasemmalla ylänurkassa on kalenterikiekko ja siitä löytyy tieto, että tähtitaivas on syyskuussa kello 3 kartan osoittamassa asennossa ja Jupiter kutakuinkin idässä noin 26° korkeudella.

Karttakeskuksen tähtikartasto on suunniteltu käytettäväksi ulkona tähtitaivaan alla. Näin ainakin voisi olettaa, sillä sen sivut ovat paksua kartonkia ja ne on laminoitu (tai lakattu) ainakin kosteuden kestäväksi. Sen koottu A4 kokoiseksi kirjaksi kierreselkäisenä, joten yksittäisen karttalehden esille ottaminen on helppoa.  Karttalehdillä ei ole kovinkaan runsaasti tähtiä, himmeimmät tähdet ovat luokkaa 4 magnitudia. Tämä tarkoittaa sitä, että kartoissa näkyvät tähdet ovat taivaalla näkyvissä viimeistään noin tunti – puolitoista auringonlaskun jälkeen. Tämä aika onkin parasta tähtitaivaan opiskeluaikaa.

Kartastossa on tähtien kirkkaudet esitetty tavanomaiseen tapaan kirkkautta kuvaavalla täplän suuruudella: mitä suurempi täplä sitä kirkkaampi tähti. Koodistoa ei kuitenkaan ole kerrottu missään kohtaa kartastoa ja se ei ole itsestään selvää aloittelijoille. On tietysti kustannuskysymys kuinka monta sivua kartastoon voidaan ottaa mukaan ja onko esimerkiksi alkuteoksessa niitä ollut, mutta kartaston käyttäjää ajatellen ne olisivat olleet tarpeellisia.

Kenttäkelpoiseksi tähtikartastoksi sen hankintahinta on suhteellisen edullinen (kirjakaupassa 24.90 €) ottaen huomioon sen neljän vuoden käyttöajan. Jos se selviää maastoretkiltä pitempään, tähtitaivas ei muuksi muutu kuin Kuun ja planeettojen osalta, joten kartastolla on pitempiaikaistakin käyttöä. Liittymällä Karttakeskuksen karttaklubiin (maksuton) tähtikartaston voi hankkia hintaan 19.90 €, tosin siihen luultavasti lisätään postikulut.

Karttakeskuksen tähtikartastoa voin hyvällä syyllä suositella kaikille tähtiharrastajille, ei vain aloittelijoille. Sen loisteliaat ja erittäin selkeät kartat auttavat tunnistamaan tähdistöt. Suurin hyöty kartastosta on varmasti tähtiharrastusta aloitteleville ja alkeiskursseilla oppikirjana.