Harrastajan tähtitaivas: auringonpimennys 3. marraskuuta

Auringonpimennys 3. marraskuuta.
Piirros esittää piemnnystä
Kap Verden horisontin mukaisena.
Kuva Kari A. Kuure

Tämän vuoden viimeinen auringonpimennys nähdään marraskuun 3. päivänä. Se on tyypiltään hybridi^[1], eli osa täydellisyysvyöhykkeellä näkyvästä pimennyksestä on rengasmainen ja osa täydellinen. Valitettavasti täydellinen pimennys on näkyvissä suurimmaksi osaksi Atlantilla ja vain pimennyksen loppuosa on nähtävissä kuivalta maalta. Suomesta pimennystä ei voi nähdä.

Pimennys alkaa kello 10.04 UT Karibianmerellä auringonnoustussa. Kuun täysvarjo kulkee kohti kaakkoa ja syvin pimennys tapahtuu Liberian lounaispuolella kello 12.47.35 UT. Tämän jälkeen varjon reitti lähestyy päiväntasaajaa ja rantautuu Afrikkaan Cabonin rannikolla. Siitä se jatkaa Kongoon ja Kongon demokraattisen tasavaltaan, Ugandaan, Keniaan ja Etiopiaan, jonka Somalian vastaisella rajalla pimennys päättyy kello 15.28.21 UT.

Etelä-Euroopan alueella pimennys näkyy osittaisena, joskin Auringon kiekon peittyminen jää parhaimmillaankin alle 20 %:n Ollen esimerkiksi Etelä-Italiassa ja Sisiliassa 0–10 % ja Turkin etelärannikolla hieman enemmän. Kanarian saarilla (kello 12.15 UT^[2]) ja Madeiralla (kello 11.45 UT) peittyminen on noin 40 %.

Aurinkoa ei saa katsoa suojaamattomin silmin. Jos matkustat ulkomaille katsomaan auringonpimennystä, ota jo Suomesta mukaan sopivat suojavälineet kuten auringonpimennyslasit (saatavissa Ursasta) ja (kamera)optiikkaa varten AstroSolar-kalvosta valmistettu aurinkosuodin. Suojaamattomat silmät vaurioituvat ja saattavat jopa sokeutua voimakkaan auringonvalon vaikutuksesta. Vauriot ovat pysyviä!

Huomautukset

[1] Useita erilaisia peittymisasteita läpikäyvä pimennys johtuu Kuun etäisyyden erilaisuudesta eri pimennysten aikoina. Silloin kun Kuu on lähimpänä maapalloa, Aurinko voi peittyä jopa yli 7 minuutiksi Kuun taakse. Kuun etäisyyden ollessa suurempi, peittymisen kesto lyhenee ja kun Kuun on ratansa kaukaisimmassa pisteessä, se ei pysty peittämään Aurinkoa kokonaan, vaan siitä jää näkyviin ohut kaista reunasta. Tällöin pimennystä kutsutaan rengasmaiseksi.

Sopivalla etäisyydellä Kuun täysvarjo yltää juuri ja juuri maanpinnalle. Tällöin kuitenkin osa pimennyksestä on yleensä rengasmainen. Rengasmaisuus voi olla joko pimennyksen alussa tai lopussa, mutta myös kuten nyt, pimennyksen alkaessa ja päättyessä.

[2] UT lyhenne tarkoittaa Universal Time, jota käytetään tähtitieteessä. Ero UT ja UTC (vuodesta 1972) ajan välillä on noin 37 sekuntia. Toisin sanoen, edellä ilmoitettuihin UT aikoihin täytyy lisätä noin 37 sekuntia UTC ajan laskemiseksi ja siihen edelleen lasketaan aikavyöhykekorjaus paikallisaikaan päästäksemme.

UT ajassa ei ole otettu huomioon erilaisista kalenteriaikaan vaikuttavia epätarkkuustekijöistä johtuvia korjauksia Vuonna 1972 otettiin käyttöön atomikellojen mittaama UTC-aika (Coordinated Iniversal Time). Se korvasi siihen asti käytetyn Greenwichin observatorion keskiaurinkoajan GMT (General Mean Time) tai UT1. Ero näiden kahden ajan välillä ei kuitenkaan ole suuri.  Suomessa paikallinen vyöhykeaika on kaksi tuntia enemmän kuin UTC.

UT1 ja UTC aikojen välinen ero pidetään aina pienempänä kuin 0,9 sekuntia. Jos ero pyrkii kasvamaan suuremmaksi, UTC aikaan lisätään ns. karkaussekunti. Lisäykset tehdään tarvittaessa kesäkuun tai joulukuun lopussa vuorokauden viimeiseen minuuttiin lisäämällä tai poistamalla yksi sekunti.

Suurin syy aikaeron syntyyn on maapallon pyörimisen hidastuminen. Keskimäärin hidastuminen on  noin 1,72 ms vuorokaudessa sadan vuoden aikana. Hidastuminen ei kuitenkaan ole tasaista, vaan siihen vaikuttaa mm vuodenaikojen vaihteluun liittyvät (vesi)massan siirtymiset. Myös maanjäristykset siirtävät maamassoja, joilla on oma vaikutuksensa maapallon pyörimiseen.