Linssikaukoputkia ja maksutoveja lukuun ottamatta kaikkia
kaukoputkia joutuu joskus kollimoimaan. Kollimoinnin tarkoituksena on saattaa optisten
osien optiset akselit samalle suoralle. Jos kaukoputki on huonosti kollimoitu,
kuvan laatu on huono, kuva näyttää epäterävältä ja kontrasti on huono. Toisin
sanoen, kaukoputki on kesäterässä.
Tavallisin kollimointi on Newton-tyyppisessä peilikaukoputkessa.
Sitä joudutaan tekemään niin usein, että se on normaali käyttötoimenpide.
Katadioptrisissa kaukoputkissa kollimointiin joudutaan ehkä kerran vuodessa,
riippuen kuitenkin siitä, kuinka paljon kaukoputkea kuljetetaan. Tähtitornissa kaukoputki pysyy hyvässä kollimaatiossa vuosikausia.
Kaikissa kollimoitavissa kaukoputkissa on kolme säätöruuvia,
joilla kollimointi tehdään. Newton-tyyppisissä kaukoputkissa ne ovat pääpeilin
tukirakenteissa ja SC-kaukoputkissa ne ovat apupeilin tukijärjestelmässä.
Molemmissa voi olla myös lukitusruuvit ja silloin niistä on maininta
kaukoputken manuaalissa.
Yksinkertainen menetelmä
Kollimoinnin tarve selviää yksinkertaisella testillä.
Suuntaa kaukoputki vaikkapa Pohjantähteen ja kiinnitä kaukoputkeen okulaari,
jolla saat kaukoputken suuriman käyttökelpoisen suurennuksen. Tätä on käsitelty
aikaisemmissa tämän sarjan artikkeleissa. Kun tähti on kuvakentässä, käännä tarkennus
epäterävään asentoon, mielellään sisään ja ulos vuoron perään. Tähden kuvan ympärillä
olevat difraktiorenkaat näkyvät epäkeskeisinä, kts. kuva B, jos kollimoinnin
tarve on ilmeinen. Kaikessa
korjaamisessa pätevä sääntö on, älä korjaa toimivaa laitetta! Jos
difraktiorenkaat ovat keskeisiä, kts. kuva A, kollimointi on kohdallaan ja
säätöjä ei tarvita.
Tämän jälkeen kaukoputkea suuntaamalla etsi kuvakentästä
sellainen kohta, jossa tähden difraktiorenkaat ovat symmetrisiä kts. kuva C.
Jos kollimointi ei ole kovin pahasti pielessä, sellainen kohta löytyy jostakin
kuvakentän reunan läheisyydestä. Tämän jälkeen siirrä (kaukoputken suuntaukseen
koskematta) kollimointiruuveista tähden kuva kuvakentän keskelle. Paikan
arvioinnissa auttaa jos käytettävissäsi on ristikko-okulaari. Tarvittaessa
toista säätö vielä suuremmalla suurennuksella, jonka jälkeen kaukoputki onkin
jo käyttövalmis ja kollimointi kohdallaan.
Kollimointiin on kehitetty monenlaisia apuvälineitä, mutta
yksinkertaisen ja suhteelliseen hyvään lopputuloksen voi saavuttaa aivan ilman
välineitäkin. Tällöin kuitenkin joudutaan työskentelemään pimeässä ja
mahdollisesti pakkasessa, joka ei aina ole niin erityisen mukavaa. Myös kaverin
mukana olo helpottaa säätöjen tekemistä, sillä hän voi keskittyä pelkästään
ruuvimeisselin käyttämiseen.
Tilannetta voi helpottaa jos rakentaa pienestä
valonlähteestä ja alumiinifoliosta keinotähden. Yksinkertaisesti se tapahtuu
siten, että parsinneulalla painetaan pieni reikä folioon ja sillä peitetään
valonlähde ja ainoa valo tulee ulos neulanreiästä. Parinkymmenen metrin
etäisyydeltä keinotähti näyttää kaukoputkessa aivan luonnolliselta tähdeltä.
Sen lisäksi, että keinotähden avulla voidaan työskennellä myös päivällä,
kaukoputki saadaan säätöjen kannalta helpompaan asentoon.
Ainakin ensimmäistä kertaa kollimointia tehtäessä olisi
syytä merkitä muistiin mitä ruuvia tuli käännettyä ja mihin suuntaan. Ruuvien
kääntäminen pitäisi pitää mahdollisimman pieninä, tavallisesti 1/8 kierrosta
kerrallaan. Jos kollimointi on lähellä oikeaa, ruuvien kääntö tulisi tehdä
vieläkin pienemmillä askelilla (1/16 tai 1/32 kierroksesta).
Loputon ”hiominen” ei kollimoinnissa tuota sellaista tulosta,
joka olisi hyödyllinen. Tavallisesti ongelmana voi olla hieman liian väljät tai
liitoksistaan taipuvat sovitteet, loittorenkaat tai tarkennuslaitteet, jolloin
tarkallakin kollimoinnilla saavutettu erinomainen kuvan laatu heikkenee heti
kun kaukoputkea kääntää seuraavaan kohteeseen. Jos tällaisia laitteita on
käytössäsi, suosittelen niiden päivittämistä uusiin ja parempilaatuisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti