Uutta tietoa ISONista

Komeetta ISONin periheliohitus.
Kuva ESA.

Tutkijoille alkaa hiljalleen valjeta, miksi C/2012 S1 (ISON) -komeetta ei selvinnyt periheliohituksestaan, vaan tuhoutui täysin. Arizonan yliopistossa työskentelevän Alfred Mc Ewen’in mukaan Mars Reconnaissance (MRO) luotaimen HiRISE laitteiston tekemien[1] havaintojen mukaan näyttäisi siltä, että ISONin ydin oli huomattavasti pienempi kuin mitä tähän asti on arvioitu. Mittausten mukaan ytimen koko oli 100–1000 metriä[2], komeetaksi aika pieni.

HiRISE ei ollut ainoa laitteisto, joka pystyi tekemään havaintoja komeetasta, sillä myös Merkuriusta kiertävällä radalla oleva MESENGER-luotain havaitsi sekä komeetta ISONia että komeetta Enckeä.

MESSENGER teki ISONista yhdeksän spektroskooppista mittausta. Niiden mukaan ISONissa oli runsaasti hiilimonoksidia ja hiiltä (C+) verrattuna Enckeen. Näyttääkin siltä, että komeetassa ollut hiili teki siitä erittäin hauraan[3]. Encken kaltaisissa jaksollisissa komeetoissa ei vastaavia hiilipitoisuuksia esiinny, sillä etenkin kaikki haihtuvat kaasut ovat hävinneet ajat sitten lukuisten periheliohitusten aikana.

Komeettaytimen pieni koko selittää periheliaikaiset tapahtumat. Auringon säteilypaine, kuumuus ja voimakkaasti haituva vesi, hiilimonoksidi ja mahdolliset muut kaasut onnistuivat pirstomaan ytimen käytännössä aivan pölyksi. Pölyhiukkaset kuitenkin jatkoivat matkaa toistensa läheisyydessä ja etäämpää katsottuna niiden heijastama valo antoi vaikutelman kirkastuneesta komeetasta, kunnes pölyn tiheys putosi ja sen heijastama valomäärä väheni.

Komeetta ISON antaa tutkijoille vihjeen siitä, miksi osa auringonhipojista selviää periheliohituksesta ja toiset ei. Kyse näyttäisi olevan pitkälti kysymys niiden rakenteesta ja koostumuksesta. Vain vähän hiiltä (missä muodossa tahansa) sisältävät komeetat näyttäisivät olevan sisäisesti lujempia ja kestävän paremmin kuumuutta ja kaasupurkauksia kuin hiilipitoiset komeetat.

Huomautukset

[1] Komeetta ISON ohitti Marsin 1.10. noin 10.8 miljoonan kilometrin etäisyydeltä.

[2] HiRISE-instrumentti ei pystynyt havaitsemaan suoraan komeetta ydintä, mutta kirkkausmittausten perusteella ytimen koko näyttäisi olleen noin 600 m halkaisijaltaan. 

[3] Tälle olettamukselle on erittäin vahvaa näyttöä, sillä vastaavat maanpinnalle asti päätyneet hiilipitoiset meteoriitit ovat käytännössä kasa hiilimurskaa ja vettä.