Tammikuun 2014 tähtitaivas

Merkurius näkyy tammikuun
lopulla iltataivaalla. Kuva Kari A. Kuure.

Vuoden pari ensimmäistä kuukautta ovat vuoden kylmintä aikaa. Kylmyys ei kuitenkaan takaa selkeää säätä, sillä Suomessa talvikuukaudet ovat yleensä hyvin pilvisiä. Vain täydenkuun tietämillä on yleensä kirkkaita öitä, tosin niiden määrä silloinkin rajoittuu vain muutamaan.

Selitystä ei ilmiölle ole, mutta näyttää siltä, että korkealla taivaalla oleva täysikuu (yhdessä syvällä eteläisellä taivaalla olevan Auringon kanssa) vahvistaa ilmakehässä esiintyvän vuorovesi-ilmiön välittämänä pohjoisnavan yläpuolella olevaa polaaripyörrettä ja laajentaa sitä. Pyörteestä ulottuu kielekemäinen korkeapaineen selänne Pohjois-Euroopan ylle, joka tuo mukanaan selkeän sään ja paukkupakkaset.

Aurinko on horisontin yläpuolella noin 6,5 tuntia. Vaikka päivän pituus hiljalleen kasvaa, muutos on tammikuussa vielä vähäistä. 

Maapallo saavuttaa ratansa perihelipisteen 4. päivän, jolloin etäisyyttä on vain 0,983 au (147 104 780 km). Aurinko näkyy meille 32,529 kaariminuutin kokoisena.

Kuun vaiheet: uusikuu 1.1. kello 11.14, kasvava puolikuu 8.1. kello 3.39, täysikuu 16.1. kello 4.52 ja vähenevä puolikuu 24.1. kello 5.19.

Merkuriuksen alkaa näkyä iltataivaalla kuukauden ensimmäisen viikon jälkeen. Kuukauden lopussa se laskee horisonttiin hieman enemmän kuin kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan ja Auringon välinen kulmaetäisyys, elongaatio, kasvaa ja kuukauden lopulla 31.1. se saavuttaa suurimman arvonsa 18,4° kello 11.47. Merkuriuksen kirkkaus himmenee kuukauden alun –1,1^m kuukauden aikana arvoon –0,5^m.

Venus on aivan kuukauden alussa näkyvissä vain iltataivaalla. Toisella viikolla se on näkyvissä sekä illalla että aamulla ja kuukauden puolivälin jälkeen ainoastaan aamutaivaalla. Tällöin se nousee noin kaksi tuntia ennen auringonnousua. Venuksen etäisyys maapallosta on lyhyin 11.1 kello 0.55, jolloin etäisyyttä on vain noin 40 miljoonaa kilometriä. Samaan aikaan näemme Venuksen kapeana sirppinä, jonka kulmahalkaisija on peräti 1’ 01”. 

Mars on edelleen näkyvissä vain aamutaivaalla ja etelässä se on pimeän vaihtuessa hämäräksi. Planeetta hieman kirkastuu kuukauden aikana ollen 0,8–0,3^m arvojen välissä. Kirkastuminen johtuu planeetan kulmahalkaisijan kasvusta 6,9 kaarisekunnista 8,8 kaarisekuntiin. Näin ollen Marsin pinnalta voisi jo joitakin yksityiskohtia nähdä. Mars on Neitsyessä.

Jupiter ja Kuu ovat tammikuun
puolivälissä lähekkäin
taivaalla tarjoten
valokuvaajille hienon näkymän.
Kuva Kari A. Kuure.

Jupiter on koko yön horisontin yläpuolella ja etelässä puoliltaöin. Planeetta on kirkas, jopa –2,6^m kuukauden alkupuolella, jolloin se on oppositiossa (5.1.). Samalla planeetan kulmahalkaisija on suurin, noin 47 kaarisekuntia. Nyt tarkkasilmäisten pitäisi yrittää nähdä planeetta levynä paljain silmin. Jupiter on Kaksosissa. 

Saturnus on näkyvissä aamutaivaalla. Se nousee lähes viisi tuntia ennen auringonnousua ja on etelässä juuri ennen auringonnousua.  Kuukauden aikana Saturnus hieman kirkastuu mutta ei kovinkaan paljoa. Sen kirkkaus on noin 0,8^m tietämillä. Kirkastumisen myötä myös kulmahalkaisija on pienoisessa kasvussa ollen noin 16 kaarisekuntia, joten yksityiskohtien näkeminen Saturnuksen pilvipeitteestä alkaa olla mahdollista. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on iltataivaalla Kaloissa ja sen arvot eivät ole muuttuneet paljoakaan edellisestä kuukaudesta.

Neptunus on edelleen Vesimiehessä ja näkyy samalla tavalla kuin joulukuussa.

Tammikuussa on kvadrantidien meteoriparven maksimi, jonka se saavuttaa 3.1. Parven nimi tulee säteilypisteen sijainnista, joka sijaitsi ennen tähdistöjen uusimista vuonna 1926, Kvadrantin tähtikuviossa. Säteily piste ylittää etelämeridiaanin kello 8.55 noin 77° korkeudella. Säteilypiste on Suomessa sirkumpolaarinen, joten parveen kuuluvia meteoreja voidaan nähdä aina kun on riittävän pimeää. Parvi on aktiivinen 1.–5. päivien välisenä aikana.